Nuutajärvellä Tampereen ja Turun välissä, pienen lammen rannalla tapahtui kummia viime viikonloppuna. Kaveriporukan neljättä kertaa järjestämä vaihtoehtotaiteiden pikkufestari Mitäs Mitäs Mitäs keräsi viikonlopuksi muutaman sataa kävijää keskelle ei mitään fiilistelemään muun muassa räppiä, lyhytelokuvia, moottorisahataidetta ja öistä akrobatiaa.
Minkälaista sakkia pikkufestareilla käy ja kuka niitä järjestää ja miksi? Tutkain kävi paikan päällä sihtaamassa meininkiä sekä tiedustelemassa vastauksia näihin kysymyksiin Mitäksien kävijöiltä, esiintyjiltä ja järjestäjiltä.
Teksti ja kuvat: Laura Kolehmainen
Keitä te ootte?
”Mä oon Levi, Mikä-Mikä -kiipparisti.”
”Oon avec.”
Okei aa! No mistä te kuulitte festareista, kuka teidät pyysi tänne soittamaan?
Levi: ”No varmaan se lähti siitä että meidän bändin nimi on Mikä-Mikä ja nää on Mitäs Mitäs Mitäs -festari, nii oltiin silleen että ois ihan vitun hauskaa tulla soittaan tänne jo tän nimen takii.”
Pahvi: ”Pakko oli tulla.”
Mitä odotatte festareilta?
Pahvi: ”Hulvatonta känniä.”
Levi: ”Iteltä hyvää keikkaa. Sellasta hyvää fiilistä olla lavalla.”
Veini: ”Mä venaan että mä nään Levin ensimmäisen keikan. En oo sen keikalla ikinä ollu.”
Levi: ”Etkö oo ikinä ollu mun keikalla ennen??”
Kuka olet?
”Olen Leena tosta naapurikunnasta, Punkalaitumelta.”
Mistä kuulit festareista?
”Mä olin viime vuonna, tykkäsin ihan kauheesti. Kuulin kavereilta.”
Mistä tykkäsit viime vuonna?
”Siitä miltä täällä näytti, varsinkin kun ilta hämärtyy niin näyttää tosi makeelta nää valot ja jutut. Sitten siitä, että on oikeesti totaalisen erilaista, erilaisia ja uusia bändejä mitä ei perusfestareilla näe. Ehkä täällä on rennompaakin. Myöskään örvellystä ei ainakaan viime vuonna ollut havaittavissa. Mää tykkään siitä että on niinkun enemmän semmosta letkeetä eikä niinkään kännifestarit.”
Mitä odotat tältä vuodelta?
”Näyttäis olevan enemmän sakkia kun viime vuonna, eli sellasta sosiaalista fiilistä. Sit musaa, sekä tuttuja että tuntemattomia bändejä.”
Kuka olet?
”Mä olen tekstiilitaiteilija, penkkitaiteilija Johanna Kunelius Porvoosta. Jyväskylästä lähtöisin.”
Miten olet päätynyt festareille?
”Sain tossa talvella sähköpostia yhdeltä tapahtuman tekijältä. Hän kysyi että kiinnostaisko mua tehdä tänne jotain tollasta penkkiä, koska hän oli nähnyt mun työn viime kesänä Toijalassa Näkymä -ympäristötaidefestivaalien näyttelyssä. Mulla oli siellä kaks tämmöstä taidepenkkiä. Oon tehnyt niitä tässä vähän aktiivisemmin.”
Voitko kertoa noista taidepenkeistä?
”No nää lähti hyvinkin suunnittelematta. Yksi ystävä pyysi vuonna 2016 Porvoossa mua tekemään katutaidefestivaaleille jotakin puistoon, jotain sisältöä siis piti vaan saada. Sitten vain nopeesti ajattelin, että no – puistonpenkki. Se on semmoinen, mihin ihmiset pysähtyy, siinä voi koskettaa ihmistä ja saada tuntoaistimuksen. Ja onhan niitä tehty maailmalla, ei tää maailman ensimmäinen keksintö ole.”
”Mutta tämä on osoittautunut mukavaksi projektiksi, sain välittömästi palautetta. Se tuntuu aika mukavalta vaihtoehdolta verrattuna siihen, että teen yksin työhuoneella hommia. Tässä pääsee ihmisten ilmoille ja saa ihan varmasti sellaisia ideoita, joita ei syntyisi yksin kotona. Ympäristö ja ihmiset ruokkivat sitä työtä. Nytkään en tiennyt, kun eilen aloin tätä työstää, että miten tämän teen. Olin nähnyt vain kuvan tästä penkistä aiemmin. Sitten niiden materiaalien mukaan, mitä mulla oli, piti tutkia, että miten mä saan sen syntymään tuohon. Se on se kiehtovin vaihe näiden penkkien osalta, se toteutus. Sen pitää myös kestää oikeaa istumista.”
Missä muualla sun töitä voi nähdä?
”Nyt joulukuussa Porvoossa Vanhassa Kappalaisentalossa. Se tulee käsittelemään erilaisia istuimia. Nekin on siinä galleriaympäristössä sellaisia, mihin saa istua.”
Mitä mieltä olet festareista, onko ensimmäinen kerta?
”On ensimmäinen kerta. Mulla ei ole mitään sidoksia tähän alueelle, niin en ollut sitten osunut tänne aiemmin, vaikka olin kyllä kuullut festareista. Tykkään tosi paljon. Eilen kun tulin jo niin näin sitä talkoolaisten työntekoa ja ihailen kyllä ja arvostan heitä. Toivottavasti ihmiset tulevat runsain joukoin ja löytää tän. Paikkahan on tosi mahtava. Lampi-, pelto- ja metsämaisema: kaikki elementit ovat tässä. Ja tämmöinen mukavan kokoinen. Viihdyn hyvin.”
Kuka sä olet?
”Mä oon Sara, tän festarin juontaja. Oon Perniöstä, asun nykyään Helsingissä ja tää festari tuli mun tietoon siitä että mä tunnen ne järjestäjät.”
Miten sä oot päätynyt juontohommiin?
”No mietittiin tossa mun serkun kanssa – joka myös tuntee festarin järjestäjät – että pitäiskö mulla olla joku oma ohjelmanumero täällä kun oon niin himskatin hauska. Sit Mitäs ry otti tän asiakseen ja sieltä tuli, että ’ala juontajaksi’. Sit mä sain laittaa juontaja-asun ja kaikkee, niin kyllä oon nyt tyytyväinen.”
Kuka sä olet?
”Mä oon Juho, ja mä oon asiakas.”
Oletko tyytyväinen asiakas?
”Jo toista vuotta. Täällä on ollut tosi kivaa. Nää on varmaan ainoot festarit, joille osallistun nyt tulevina vuosina. Jää flow’t kakkoseks.”
Entäs sä?
Saran sisko: ”No mä oon samoilla linjoilla. Meidän serkku on tässä tuotantotiimissä, niin tää on nyt toinen vuosi kun ollaan mukana tukemassa.”
Sara: ”Tänä vuonna sulla on oikein rooli täällä!”
Saran sisko: ”Mä järjestän kisoja täällä kävijöille joo! Esimerkiksi, että stailaa juontaja: saa päättää juontajalle loppuillan asun. Ja sit että kenen tekemä lennokki lentää pisimmälle. Mut että on täällä ollu kyllä semmonen kesän must-juttu, kyllä tätä on odotettu. Meillä on tuolla puolijoukkueteltta ja terassipaviljonki.”
Ootteko te ne, joilla on se Jaloviina-plakaatti siinä?
Kaikki: ”Jooo kyllä! Mazel tov! Me ollaan odotettu tätä!”
Kuka olet?
”Olen Manu. Olen yksi järjestäjistä. Oon ollut vastuussa lähinnä tiedottamisesta aikasemmin. Homma lähti mun osalta liikkeelle tammikuussa, kun mä liityin tähän järjestäjäporukkaan. Ollaan nyt rakennettu tätä tänne maastoon konkreettisesti viikko. Oon ollut täällä touhuamassa asioita laidasta laitaan koko viikon. Tätä tehdään kuitenkin niin pienellä talkoosakilla. Ja nyt perjantaina suoritan lavamanagerin virkaa tässä näin illalla!”
Osaatko valottaa, mistä koko festari on alkujaan lähtenyt liikkeelle?
”Mä oon ensimmäistä kertaa tässä ydinjärjestäjäporukassa. Aikaisemmin oon ollut sekä talkoolaisena että artistina. Käsittääkseni tämä on aikaisemman tiiviin kulttuuriporukan idea, että pitäis tehdä sellanen festivaali, jossa on hyvä olla ja jossa on taiteita laidasta laitaan. Ei oo pelkästään musiikkia, vaan vaikka kuvataiteita ja mitä kaikkea mieleen juolahtaa. Niinkun nyt toi nimikin ’Mitäs Mitäs Mitäs’ sanoo.”
Onko festari muuttunut alkuajoista?
”On, erityisesti tänä vuonna. Sauna, uimismahdollisuus ja suihku ovat ekaa kertaa. Sitten on konemusalava tuolla kauempana, alue on laajentunut. Festari on ekaa vuotta kaksipäiväinen, ja nyt jo perjantai-iltana paljon jengiä. Joko tiedottaminen ja markkinointi on onnistunut tai sitten ihmiset ovat puskaradion avulla löytäneet tänne. Sekä rakenteet että ihmismäärä ovat suurentuneet.”
Mihin tapahtumaa halutaan viedä tulevaisuudessa?
”Se täytyy funtsia sitten festivaalin jälkeen aina. Kun tää tehdään semipienellä talkooporukalla, seuraavan vuoden kuvio täytyy miettiä erikseen joka kerta. Mutta vaikuttaa aika varmalta jatkumolta, että tapahtuma tehdään myös ensi vuonna. Pitää miettiä organisaation laajentamista ja laskea eri juttuja.”
”Mun sydäntä lämmittää se, että tälläisille pienfestareille selkeästi lähdetään myös kauempaa, Helsingistäkin enemmän. Se on hieno vastalause sit taas suurille festareille, missä pyörii kaikki samat nimet joka kerta.”
Mistä teidän bändissä on kysymys?
”Me ollaan Beddari. Se on mun sukunimi. Mun nimi on Ivar Beddari. Tällä nimellä ollaan soitettu nelisen vuotta. Viimeisen vuoden aikana ollaan vähän muutettu meidän saundia, enemmän folkia. Akustisia soittimia otettu mukaan.”
Mitä te soititte ennen?
”Enemmän balladeja. Mutta tää projekti alkoi siitä, kun soitettiin ennen keikkoja ja alkoi ärsyttää, kun ihmiset eivät oikeesti kuulleet, mitä me sanottiin. Sit mietittiin, että miten vois saada laulujen tekstit kuulumaan paremmin. Me tehtiin sääntö, että kaksi sointua versessä ja kolme kertosäkeessä. Nyt se on vähän jo levinnyt siitä, mutta tää meidän tarinankertominen alkoi siitä.”
Kuka kirjoittaa tekstit? Millä kielellä?
”Mä kirjotan. Norjaksi me lauletaan yleensä, mä vaan käänsin yhden biisin viime viikolla suomeksi että soitettais se täällä. On meillä toinenkin suomalainen biisi, kirjoitin sen kun kävin Oriveden opiston. Asuin vuoden Suomessa.”
Ja siksi puhut noin hyvin suomea?
”Ei, mun isä ja äiti on suomalaisia. Kasvoin Paatsjoella Norjan puolella, Venäjän ja Suomen rajojen lähellä.”
Miten olette päätyneet näille festareille?
”Mä tunnen aika monet näistä jotka tätä järkkää! Tuukan, Even, Jarkan ja Maijun. Meillä oli bändi ennen Tuukan kanssa, kierreltiin ja soitettiin yhdessä.”
Oletteko olleet näillä festareilla aiemmin?
”Viime vuonna joo tyttöystävän kanssa. Mä oon koulutettu näyttelijä. Kirjoitin tänne 40-minuuttisen näytelmän, ja oli siinä vähän musiikkiakin. Tää on hieno festari, ja piti saada keikka tänne.”
Onko meno muuttunut viime vuodesta?
”No on enemmän bändejä, tää on enemmän cool, tää on hyvännäköinen visuaalisesti. Bändeissä on korkea taso. Ja tuo konealue! Värit on niin ihanat, keli on ihana. Laiturille ja uimaan ja saunaan vaan! Kiva ottaa mukaan iso jengi, kaks näistä mun bändiläisistä on Pohjois-Norjasta ja hanuristi Ukrainasta.”
Keitä te olette?
”Suvi-Päivi Pusi Loimaalta. Olen tehdastyöläinen. Harrastelen kaikenlaista vähän tälläista luovempaa juttua.”
”Mäkisen Tuire Parkanosta. Mainoshommia teen yrittäjänä. Harrastan taide-vja musiikkityylisiä asioita.”
Mistä kuulitte festareista ja oletteko ensimmäistä kertaa?
Suvi-Päivi: ”Ihan ensimmäistä kertaa, tultiin mielenkiinnosta. Humppilassa ja työpaikalla saakka näin julisteita ja flyereita.”
Tuire: ”Taisin törmätä Facebookissa ensimmäisen kerran. Se jäi mielenkiintoisena mieleen, kun ei ole mitään kosketusta tällaisiin tapahtumiin. Kaveri kysyi sitten mukaan, niin ajattelin, että kävipä sopivasti.”
Mitä olette tulleet katsomaan? Tunnetteko ketään esiintyjää entuudestaan?
Suvi-Päivi: ”Juu, Hertsi putos kyydistä -orkesterissa on työpaikalta tuttu henkilö soittamassa. Mutta ihan yleistunnelmaa tulin katsomaan tänne.”
Tuire: ”Ei oo minkäänlaista ennakkokäsitystä tästä. Sitä tulin tänne hakemaan, että kuulostelun perusteella muodostan mielipiteeni.”
Oletteko festari-ihmisiä tai käyneet pienfestareilla aiemmin?
Tuire: ”Ei kyllä ihan sellaista perinteistä festarimeininkiä ainakaan sitten teinivuosien. Mutta tapahtumaihminen olen. Usein päiväkäynnin teen.”
Suvi-Päivi: ”En mää kans ole kauheen festari-ihmisiä.”
Keitä olette?
”Mä olen Milja Rantanen Akaasta. Olen eläkkeellä oleva rouva, ja mun tyttö on yksi tämän festarin järjestäjistä.”
”Minä olen Sirkka Kaivo-Oja Akaasta, Miljan ystävä ja Maijun kummitäti. Olen ensimmäistä kertaa tapahtumassa. Pidän tästä kulttuurista, tanssista, aivan ihanaa.”
Mitä olette tulleet kokemaan?
Sirkka: ”En tunne artisteja etukäteen. Nautin vain kaikesta mitä tulee. Aivan ihana trapetsiesitys nähtiin jo, ja tykkäisin jos pääsisin tanssimaan. Täällä ei katsota, että mitä toi vanha nainen tuollain tanssii.”
Milja: ”En tunne artisteja, ihan outoja mulle kaikki. Odotan tapaavani tuttuja. Täällä on mahtava henki aina, täällä on kivoja ihmisiä!”
