Yhteiskuntahimmeleiden ja kiky-kakkaroiden aikakaudella on vuosi vuodelta työläämpää pitää tuottavuutensa hyväksyttävällä tasolla. Suuri huoli purkautuu suurina ajatuksina, joista opinahjomme on syytä ottaa päättäväinen koppi. Jaakko Muilu kylvää armottoman totuuden siemenen keskelle hurmaavan hurmeista kisaa kohti menestystä.
Teksti: Jaakko Muilu
Kuvitus: Janne Suutarinen
Julkaistu alun perin 1.11.2017
Koulutusleikkauksista ja Ison pyörä pyörähtämisestä johtuvat muutoksen tuulet yliopistolla ovat aiheuttaneet niin opiskelijoissa kuin henkilökunnassa hämmentäviä, kärjistettyjä ja virheellisiin johtopäätöksiin perustuvia reaktioita. Niin maamme hallitus kuin yliopistomme johto yrittävät parhaansa mukaan sopeuttaa yhteisen tiedeyhteisömme paremmin uusliberalistiseen, taloudellisen voiton maksimointiin perustuvaan markkinaehtoistuvaan yhteiskuntaamme karsimalla pois turhat ja kannattamattomat oppialat. Opiskelijat jaksavat samalla valittaa pienistä nyanssiasioista haikaillen vanhoja, menneitä aikoja.
Koska muutos on itseisarvo ja koulutusleikkaukset sekä opintouudistus ovat toteutettu pakon edessä täysin vailla minkäänlaisia vaihtoehtoja, on kapinointi tai rationaalisen keskustelun käyminen asiasta sisyfoksen työtä. Ratio, totuus ja Platoninkin kalpeaksi jättävä idea-oppi ovat syöksynyt itse kaikkivaltiaamme, Jeesuksen modernin inkarnaation, rehtori Jukka Kolan suusta. Vastarinta on turhaa, sillä vastataistelijat ovat jo normatiivisesti väärässä ja teologisesti tuomittu ikuiseen kadotukseen.
On sopeuduttava, ja ihminenhän on aivan ilmiömäinen sopeutuja. Itse asiassa sopeutuminen ei riitä. Osoitankin avoimen kirjeen rehtori Jukka Kolalle sekä Helsingin yliopiston muulle johdolle. Nykyiset toimet ovat täysin riittämättömiä takaamaan yliopistomme asema Shanghain listan kärkisijoilla sekä ajamaan yhteiskuntamme varoilla loisivat laiskat sosiaalitieilijät, villapaidoissa hihhuloivat kehitysmaatutkijat, dogmaattiset teologit sekä instrumentaalisesti täysin käyttökelvottomat humanistit parempiin elämänvalintoihin. On aika käynnistää todelliset yliopistotalkoot.
Saanen vapaudettomana, vahvuuteni ja loistavat uranäkymäni tiedostavana, opintoputkea fundamentalistin lailla noudattavana opiskelijana esittää teesini: 10 ja 1 keinoa yliopiston tehostamiseen. On aika luoda maskuliinisen spartalainen, pöhinään ja innovaatioihin perustuva kulttuuri, josta kapinan siemenet on tuhottu ja tie kohti menestyjien kampusta on viitoitettu.
Muistakaa: joka viides opintopiste tienataan aina yliopistolle.
- Lakkautetaan loputkin taloudellisesti kannattamattomat oppialat
Huhtikuussa 2016 onnistuimme irtisanomaan humanistisen tiedekunnan molemmat musiikin teorian lehtorit sekä Japanin kielen ja kulttuurin professorin. Oikein. Musiikin opettajan tehtävä oli muinaisjäänne Turun akatemian ajoilta, jota oltiin ylläpidetty puhtaasti kulttuurihistoriallisista syistä johtuen 376 vuotta. Siis 376 vuotta liikaa. Tätä linjaa on jatkettava ja ehdotankin leikkurin iskevän seuraavaksi esimerkiksi filosofeihin, sosiologeihin, esteetikkoihin sekä muihin lähinnä kapakkapöydissä ja Kelan luukulla meritoituneihin oppialoihin.
- Muutetaan valintakoemenettely puhtaasti ylioppilastutkintoperusteiseksi ja mahdollistetaan hakeminen vain abikeväänä.
Ensikertalaiskiintiöt olivat hyvä alku alan vaihtojen ja sitä kautta makrotaloudellisesti negatiivisten vuosien vähentämiseksi. Maksimoidaksemme kansantaloudellisen hyödyn ehdottaisin kuitenkin valintamenettelyä muutettavaksi niin, että korkeakouluihin on mahdollista hakea vain ja ainoastaan ylioppilastutkintotodistuksella välittömästi ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Jos lukeminen ei ole abikeväänä napannut tai siihen ei ole esimerkiksi hankalien elämäntilanteiden takia ollut mahdollisuutta, ei näillä ihmisillä myöskään ole sijaa meidän yliopistossamme. Syntyminen esimerkiksi sosioekonomisesti vulgaarisiin perheisiin tai alkoholistin lapsiksi on oma, tiedostettu ja rationaalisesti tehty valinta.
- Lopetetaan loputkin valinnaiset opinnot ja kielletään tutkintoon kuulumattomat opinnot.
Isossa pyörässä otettiin askel oikeaan suuntaan, kun tutkintoon suoraan kuulumattomien opintojen osuutta vähennettiin ja valmistumista haittaavien ylimääräisten opintopisteiden keräämistä hankaloitettiin. Se ei kuitenkaan riitä. Ne on lopetettava kokonaan. Jokainen vain itseisarvollisesti suoritettu opintopiste on pois talouskasvusta, jokainen turha kurssi tehdyistä työtunneista.
- Ehdotetaan kansaneläkelaitokselle opintotuen lakkauttamista.
Opiskelijoille jaettava täysin käsittämätön, holtiton ja ay-liikkeen edunvalvontapolitiikalta tuoksahtava opintotuki on yksi pahimpia laiskuuden ylläpitäjiä. Yhdysvaltojen, tuon vapauden ja liberalismin luvatun maan, rauhan ja rakkauden esitaistelijana meritoituneen entisen presidentin George W. Bushin retoriikkaa lainatakseni: opintotuki kuuluu pahan akseliin.
- Tuodaan riittävän korkeat lukukausimaksut yliopistoille.
Metodeista yksi keskeisimmistä ja tehokkaimmista. Takaa tutkitusti muun muassa taloudellisen eriarvoisuuden kasvun, luokkajaon syventymisen, pahoinvoinnin kasaantumisen sekä koulutuksen periytyvyyden lisääntymisen. Uhrauksia, joita on Shanghain listauksen takia tehtävä. Oletko sinä valmis talkoisiin? Minä ainakin olen.
- Otetaan kaikkien kurssien kohdalla 100% läsnäolopakko käyttöön.
Ison pyörän myötä läsnäolopakkoja on esimerkiksi monien johdantokurssien kohdalla lisätty. Loistavaa, mutta täysin riittämätöntä. Jokaisella kurssilla on oltava täydellinen, totaalinen ja 100% läsnäolopakko. Näin karsimme loputkin alaluokkaisen perhetaustan, huonon aikataulutuskyvyn sekä heikon vastustuskyvyn omaavat loiset pois meidän paremman aineksen joukosta.
- Lopetetaan akateeminen vapaus kokonaan.
Menneiden aikojen jäänne, josta on viimein aika luopua. Yksi suurimpia valmistumisaikojen pitkittämisen syitä sekä ehdoton kapinapesäkkeiden synnyttäjä. Vapaus kuuluu 1960-luvun likaiseen hippiliikkeeseen sekä yhteiskunnasta syrjäytyneiden, puita Intiassa halaavien köyhien ja siksi erittäin onnettomien nomadien keskuuteen.
- Myönnetään opinto-oikeus ensisijaisesti vain kandidaatin tutkintoon.
Työelämä ei tarvitse maistereita. Työelämä tarvitsee tekijöitä. Yliopisto ei tarvitse lorvijoita, yliopisto tarvitsee suorittajia. Valtiontalous ei tarvitse kouluttautumista, valtiontalous tarvitsee talouskasvua. Ylikouluttautuminen on yksi yhteiskuntamme suurimmista riesoista, eikä koulutuksen ja hyvinvoinnin välille ole ikinä löydetty minkäänasteista kausaalisuhdetta.
- Rajataan opinto-oikeus 3 + 2 vuotiseksi ilman mitään poikkeuksia.
Ainoa oikea ratkaisu valmistumisaikojen tiukentamiseksi. Jos äitisi sattuu kuolemaan, isän lompakosta ei irtoakaan tarpeeksi rahaa ja on tehtävä ylitöitä, saat lapsen tai muuten vain pohdit tuliko sittenkään valittua oikea ala, et kuulu meidän, tehokkuutta vaalivien huippuyksilöiden joukkoon.
- Lakkautetaan yliopiston autonominen asema.
Aivan liian kauan yliopistolla ovat huolettomat humanistit sekä kaiken maailman dosentit päässeet pyörittelemään kaksoispisteiden sijainteja sekä halkomaan loogisesti epäpätevien induktioiden koostumuksia. On vihdoin aika saattaa myös yliopisto lopullisesti isoveljen hellään huomaan.
- Annetaan Rehtori Jukka Kolalle itärajan takaa, aurinkoisten isien ja eettisten malliesimerkkien maasta kopioitu ikuinen valtamandaatti.
Tarvitseeko tämä edes perusteluja? Kola on parasta, mitä koko Helsingin yliopistolle on sen olemassaolon aikana tapahtunut. Vaikka perustutkinto-opiskelijoiden, tohtorikoulutettavien, hallintohenkilökunnan sekä dosenttien ja professorien hiljainen enemmistö saattaisikin olla uudistuksia vastaan, nähdään ihmisten kuuntelemisen sekä demokraattisen johtamisen dystooppisia esimerkkejä kaikkialla. Diktatuurin utilitaristinen ylivertaisuus on luonnonlakeja muistuttava universaali fakta. Perehtykää siihen historiaan.
