Teksti: Anna Koskela
Teos: Tove Jansson, Tupakoiva tyttö, 1940. Kuva: Yehia Eweis / Didrichsenin taidemuseo

Muumitarinoistaan tunnettu Tove Jansson halusi tulla tunnetuksi ennen kaikkea taidemaalarina. Didrichsenin taidemuseo on löytänyt rakastettuun taiteilijaan uuden lähestymistavan: Janssonin ja aikalaistaiteilijoiden teoksia yhdistävä näyttely Maalaaminen on kaikkein tärkeintä vie suomalaisen taiteen kehityksen läpi Janssonin siveltimenvetoja seuraten.

Suomalaisten rakastama taiteilija Tove Jansson (1914-2001) on ollut muodikas nimi viime vuosina. Janssonin elämästä kertova Tove-elokuva sai ensi-iltansa vuosi sitten, ja Kansallismuseo järjesti syksyllä Janssonin muumifilosofiaa esittelevän näyttelyn. Tänä keväänä Janssonin maalaustaidetta on esillä sekä Didrichsenin taidemuseossa että HAM-galleriassa.

Didrichsenin taidemuseon näyttely Maalaaminen on kaikkein tärkeintä kuvaa Janssonin kehitystä kuvataiteilijana. Näyttely on koostettu Janssonin elämäntarinaa mukaillen, ja sen teokset ajoittuvat 1930-1960-luvuille. Ympäri näyttelyä on ripoteltu valokuvia ja tarinoita Janssonin elämästä ja ihmissuhteista. Esillä on myös teoksia myös hänen ystäviensä, opettajiensa ja perheenjäsentensä, kuten Sam Vannin, Tapio Tapiovaaran, Tuulikki Pietilän ja Eva Cederströmin teoksia. Aikalaisten taide asettaa Janssonin osaksi taideyhteisön suurempaa kehitystä.

Jansson syntyi taiteilijaperheeseen: hänen isänsä Viktor Jansson oli kuvanveistäjä ja äitinsä Signe Hammarsten-Jansson graafikko, joka on muun muassa suunnitellut enemmän suomalaisia postimerkkejä kuin kukaan muu suomalainen taiteilija. Janssonin vanhempien teoksia on esillä näyttelyssä, ja niiden näkeminen antaa käsityksen hänen taiteensa lähtökohdista. Taiteilijan uralle hän opiskeli Tukholman taideteollisuuskoulussa ja täydensi opintojaan myöhemmin muun muassa Pariisissa, jossa myös osa näyttelyn teoksista on tehty. Jansson oli monilahjakkuus, jonka taideura ulottui kuvataiteesta kirjallisuuteen. Hän piti itseään kuitenkin ennen kaikkea taidemaalarina ja pelkäsi, että suursuosion saavuttaneet muumikirjat ja -sarjakuvat veisivät huomion hänen maalaustaiteeltaan. On siis varsin mukavaa nähdä Janssonin elämästä kertova näyttely, jossa muumit on jätetty museokaupan hyllylle.

Vaikka näyttely keskittyy Janssonin maalauksiin, riipaistaan siinä myös Janssonin pilakuvapiirtäjäuraa Garm-satiirilehdessä. Janssonin itsensä mukaan hänen Garm-urallaan hauskinta oli pilkata diktaattoreita; pilakuvat raivokohtauksen saaneesta Hitleristä kieltämättä paljastavat hänen inhonsa sotaa ja myöhemmin Suomen ja Saksan liittolaisuutta kohtaan. Hän irvailee kuvissaan myös aikansa ja taideyhteisönsä kustannuksella.

Värien leikkiä ja sodan harmautta

Erityisesti 1930-luvulle sijoittuvat teokset ovat Janssonin maalaustyylille ominaisesti väreillä ilakoivia. Voimakkaita värejä käytetään ennakkoluulottomasti ja ilmaisu on ekspressionistisen vapaata. Siveltimenvedot ja värien kontrastit ovat teoksissa selvästi näkyvillä. Maalauksissa läsnä ovat Pariisi, turkikset ja muotokuvat ystävistä sekä Janssonista itsestään. Kun maalauksia vertaa yhteisen ateljeen jakaneiden opiskelutovereiden teoksiin, näkee Janssonin taiteen heijastaneen opiskeluyhteisönsä suosimia tyylisuuntauksia, kuten ranskalaista kolorismia.

Sota-aika näkyi Jansson uralla maalaamisen vaikeutumisena, sillä pommiuhkan vuoksi Helsinkiin oli määrätty öiksi pimennys: kun valoja ei saanut sytyttää, oli Janssonin keskityttävä iltaisin sarjakuvien ja muun vähemmän valoa kaipaavan taiteen tekemiseen. Jansson itse kuvasi aikaa sanoilla: ”Värit kuolivat.” Kuitenkin monet Janssonin tunnetuimmat maalaukset, kuten näyttelyssä esillä olevat omakuvat Tupakoiva tyttö (1940) ja Ilvesboa (1942) sijoittuvat juuri tälle ajanjaksolle. 

Sota-aikaan sijoittuu myös teos Perhe (1942), joka on yksi näyttelyn kiehtovimmista maalauksista. Maalauksessa Janssonin sotilaspukuun pukeutunut veli Per-Olov pelaa shakkia nuoremman veljensä Lars-Erikin kanssa. Mustiin pukeutunut Tove seisoo heidän takanaan, ja hän ja hänen vanhempansa ovat hajaantuneet eri puolille huonetta eriävien poliittisten näkemysten erottamina: Toven isä näki jatkosodassa Suomen kanssa liittoutuneet saksalaiset pelastajina, kun taas Tove vastusti sotaa ja saksalaisten läsnäoloa Suomessa. Poliittiset jännitteet varjostivat isän ja tyttären suhdetta pitkään. Didrichsenin taidemuseon näyttelyssä sota-ajalta on esillä muun muassa Janssonin ystävän ja rakastajan Tapio Tapiovaaran sotaa kuvaavia grafiikkateoksia, kuten Guernica (1937).

Vuosisadan toisella puoliskolla Jansson alkoi tehdä muodikasta abstraktia taidetta. Huomatessaan olevansa lähes ainoa taiteilija, joka oli laittanut esille esittävää taidetta, hän ryhtyi ehkäpä uudistuksenhalusta, ehkäpä pakosta lisäämään abstrakteja piirteitä teoksiinsa. Abstraktin taiteen suosio kertoo osaltaan myös taidemaailman tavasta taipua arvostelijoiden mielen mukaan. Toisaalta abstraktius ei ollut Janssonille päämäärä, vaan jopa abstraktit teokset kuvaavat usein jotakin konkreettista, mikä kertoo hänen tarinankertojaluonteestaan.

Näyttelyn puutteet

Monipuolisuus on sekä näyttelyn etu mutta myös sen heikkous. Vaikka näyttelyn väitetään etenevän kronologisesti Janssonin elämäntarinaa mukaillen, aikajanaa on vaikea seurata hämmentävien ajallisten hyppyjen vuoksi. Aikalaistaiteilijoiden teosten määrä kutistaa Janssonin taiteen osuutta näyttelystä, ja lopulta Janssonin teoksia on näyttelyssä melko vähän. Esitelläänkö se hänen nimellään kävijöiden houkuttelemiseksi? Näyttelyä katsoessa herää myös kysymys: Miksi Janssonin veljien taidetta ei ole otettu osaksi näyttelyä, vaan heidät on jätetty pelkiksi maininnoiksi?

Kokonaisuudessaan näyttely on kuitenkin kiehtova, ja taiteilijoiden monipuolisuuden ansiosta onnistuu antamaan kiinnostavan kuvan suomalaisen taideyhteisön kehityksestä 1930-1960-luvuilla. Vähemmän tunnettujen taiteilijoiden teoksia on aina mukava nähdä. Itse nautin myös Didrichsenin museon kodikkaasta sisustuksesta kirjahyllyineen ja nojatuoleineen.

Näyttely on auki 13.3. – 22.8.2021. Museonjohtaja Maria Didrichsenin mukaan näyttely pyritään pitämään auki laajennetuilla aukioloajoilla ja koronarajoitukset huomioivilla kävijämäärillä. Spontaani vierailija pääsee kävijämäärän joustaessa sisään, mutta jos haluaa välttää odottelua kylmässä kevätviimassa, kuten allekirjoittaneelle kävi, kannattaa vierailu varata etukäteen. Näyttelyn on mahdollistanut Moomin Characters Oy Ltd:ltä sekä kotimaisista museo- ja yksityiskokoelmista lainatut teokset. Näyttelyn aikuislippu maksaa 16€ ja alennettu lippu 14€. Jos suomalainen taide ja Tove Janssonin elämä kiinnostavat, kannattaa näyttelyssä käydä: Janssonin rakkaus väreihin tuo kaivatun väripilkahduksen myös korona-ajan harmauteen.

 

Artikkelissa käytetyt lähteet:

Tuula Karjalaisen teos Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta (Tammi, 2013).