Teksti: Elise Jäämeri
Kuvitus: Verna Ruokonen

Miika Nousiaisen viides romaani Pintaremontti herkuttelee 2010-luvun helsinkiläisiä puhuttelevilla
teemoilla totutusti humoristisella otteella.

Miika Nousiaisen viides romaani käsittelee moniäänisesti elämän keskeisiä teemoja;
vanhemmuutta, sopivan puolison etsimistä, yhteiskunnallisia normeja, eri sukupolvien kohtaamista
ja yksilön elämän kulisseja. Romaanin tapahtumapaikka on Helsinki ja Nousiaisen tapaan kirjan
hahmoja on monipuolinen valikoima eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia suomalaisia. Kirjan
päähenkilö Sami unelmoi sopivasta puolisosta ja idyllisestä perhe-elämästä, sisar Henna ei toivo
mitään niin paljon kuin omaa lasta. Markuksen elämän täyttää yksinhuoltajaisän arki ja Pesonen
puolestaan huolehtii iäkkäiden vanhempiensa hyvinvoinnista eikä edes ehdi etsiä sopivaa
romanttista seuraa.

Päähenkilöä painaa lisäksi uravalinta, minkä kautta romaanissa käsitellään ilmastokriisiä. Öljy-yhtiö
ei ole sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksytty työpaikka ja Sami yrittää häivyttää työpaikkansa
arveluttavia ja luontoa tuhoavia toimia parhaansa mukaan oman mielenrauhansa säilyttämiseksi ja
sosiaalisten tilanteiden helpottamiseksi. ”En mennyt yliopistoon unelmoiden Alaskan luonnon
tuhoamisesta, eikä sellaista koulutusohjelmaa olisi ollut edes tarjolla 90-luvun lopulla. Nykyisin
varmasti on, kun ihmisille halutaan antaa laaja-alaiset taidot”, Sami pohtii. Työura saattaa olla
monen sattuman summa.

Romaanin keskeisiä teemoja ovat perhe, sovinnaisuus ja yhteiskunnalliset normit. Miksi jotkut
seurustelusuhteet ovat hyväksyttävämpiä kuin toiset ja milloin kulissien rakentaminen on mennyt
yli? Mitä tapahtuu, kun ystävänsä lapsia mielellään hoitava epätoivoinen sinkkumies repsahtaa
iskemään yksinhuoltajaäitejä leikkipuiston laidalla?

Nousiainen kuvailee ilmiömäisen uskottavasti eri sukupolvia edustavien hahmojen ajatustenjuoksua ja yksilöiden ominaispiirteitä. Romaanin ensimmäisessä kohtauksessa kurkistetaan
hautajaisissa puhkeaviin keskusteluihin ja tilanteisiin, kun eri sukupolvia edustavat ja erilaisissa
elämäntilanteissa olevat sukulaiset ja ystävät tapaavat. Lapset lauleskelevat epäkorrektia laulua
kirkossa, pyylevän miehen housut valuvat hieman liian alas eikä suupaltti sukulaistäti malta olla
antamatta avioliittoneuvoja.

Pintaremontin kaikki hahmot ovat Nousiaiselle ominaiseen tyyliin sympaattisia. Henkilöt suhtautuvat
toisiinsa inhimillisesti ja ovat paljon vuorovaikutuksessa keskenään. Romaanissa käsitellään
raskaita aiheita, mutta tunnelma läpi teoksen on lämmin ja sävy positiivinen. Romaanissa on
lukuisia erilaisia hahmoja, joista lukija voi valita suosikkinsa. Jokaisesta hahmosta löytyy inhimillisiä
ja samaistuttavia piirteitä.

Romaani on saanut nimensä samannimisestä hyvinvointiblogista, jota kirjoittelee yksi romaanin
henkilöistä. Pintaremontti-blogin kirjoittajan elämä ei kuitenkaan ole aivan mitä blogin kautta voisi
päätellä ja blogin väsymätön seesteisyys on suorastaan koomista. Nousiainen irvailee erittäin
osuvasti 2010-luvun alkupuolen sosiaalisen median tyylille, jolloin esimerkiksi blogeissa tavoiteltiin
mahdollisimman hiottua ja viimeisteltyä lopputulosta. Todellisuudessa sosiaalisessa mediassa
julkaistut kertomukset arjesta ovat kaukana todellisuudesta ja kirjoitusten takaa saattaa löytyä hyvinkin uupuneita yksilöitä. Pintaremontti-blogin tekstejä lukevat romaanin hahmot kuka mistäkin
syystä ja blogi toimii hahmojen välisenä yhdistävänä mediana.

Nousiaisen kirjallinen vahvuus on käsitellä humoristisella otteella kipeitäkin elämänkaaren
tapahtumia. Pintaremontti on erinomainen teos kuvaamaan helsinkiläisyyden ydintä 2010-luvulla ja
lukukokemuksena mukaansatempaava ja koukuttava. Nousiaisen humoristinen kirjoitustyyli joko
puhuttelee tai ei, mutta romaani on viihdyttävää luettavaa jo pelkästään sen kontekstin – Helsingin
lähihistorian – takia.