Teksti: Aku Houttu

Kuva: helsinkikuvia.fi

Viime viikolla Suomeen saatiin uusi hallitusohjelma. Vaaleja ennen ohjelmaa neuvotelleet puolueet ja ehdokkaat puhuivat vahvasti koulutuksen puolesta koulutusmiljardeineen ja opintorahan nostamislupauksineen. Tieteen kunnianpalautuksen tulisi näkyä muussakin kuin puheissa ja opiskelijoiden velkaantumiseen piti puuttua. Ehdokkaat pitelivät taas koulutuslupauskylttejä ja opiskelijaliike oli vahvasti muistuttamassa olemassaolostaan hallitusneuvotteluiden aikana Säätytalolla. Miten kuitenkin lopulta kävi?

No, kohtalaisesti.

Myönteisinä puolina voidaan pitää yliopistojen rahoituksen sitomista jälleen indeksiin eli rahoitus kasvaa vuosittain kustannusten mukaisesti. Juha Sipilän hallitus tarkoitti jäädyttämisen määräaikaiseksi ja on hienoa, että sitä ei jatkettu. Toiseksi yliopistojen rahoitusta nostetaan 40 miljoonalla vuosittain, mikä paikkaa osittain edellisen hallituksen leikkauksia. Mutta tämä on kuitenkin liian vähän, sillä tutkimuksella ja koulutuksella hyvinvointiin tähtäävä Suomi tarvitsisi enemmän. Indeksin palautuksella ja rahoituksen lisäyksellä paikataan vain puolet edeltävän hallituksen leikkauksista. Ne kuitenkin aiheuttivat massiivisia ongelmia ja kenties takapakkia monessa mielessä johtuen henkilöstön irtisanomisista ja vaikeuksien kautta käynnistyneillä koulutusuudistuksilla.

Sinänsä enemmän olisi voinut toivoa, niin vahvasti esimerkiksi vihreät ja vasemmistoliitto nostivat lupauksissaan koulutukseen panostamista. Toisaalta osan mahdollisista jaossa olleista rahoista neuvotteluissa vei sosialidemokraattien tavoite oppivelvollisuusiän kasvattamisesta 18-ikävuoteen. Ja mikä oli edes hallitukseen puoliväkisin lähteneen keskustan halu perua sen itsensä johdolla tehtyjä leikkauksia? Velkataakan kasvattaminenkaan ei suuren vaalitappion kärsineelle puolueelle kelvannut, vaikka lainaa saisi nollakorolla.

Yksittäisiä valopilkkuja on löydettävissä erilaisten kirjausten muodossa. Hallitusohjelmassa lukee, että tutkintoon tähtäävä koulutus säilyy maksuttomana, mikä on signaali suomalaisen koulutuksen merkittävän vahvuuden puolesta. Joskin tämä ei osittain pidä paikkaansa nykytilanteessa, sillä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevat joutuvat tutkinnoistaan maksamaan. Tätä tilannetta ohjelman mukaan tullaan kuitenkin arvioimaan. Lisäksi on kirjattu eri hallintomuotoisten yliopistojen autonomian tilan arvioinnista, esimerkiksi miten kolmikantainen yliopistodemokratia toteutuu säätiöyliopistoissa, kuten uudessa Tampereen yliopistossa, joka jo perustamisvaiheessaan ajautui kyseenalaisiin käytäntöihin. Kuitenkin monen muun linjauksen tavoin, on tämäkin kirjattu passiivilla ja nähtäväksi jää tapahtuuko selvitystä ikinä.

Nämä kuitenkin ovat laiha lohtu opiskelijoille toimeentulon kannalta. Hyviäkin puolia toki löytyy tältä saralta, kuten 25 euron lisäys huoltajakorotukseen ja opintorahan sitominen jälleen indeksiin, tosin sekin ensimmäisenä vuonnaan vain puolikkaana. Pitkällä aikavälillä tämä on tärkeää, mutta pari euroa ei millään tasolla korvaa Sipilän hallituksen tekemää suurta leikkausta opintorahaan.

Jälleen voi asettaa kyseenalaiseksi tehdyt vaalilupaukset. Itseasiassa Kannunvalajien järjestämässä eduskuntavaalipaneelissa hallituksessa nyt istuvista puolueista enemmistö lupasi korottaa opintotukea. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki heilutteli paperilappua, jossa luki 101 euroa, nykyinen sisäministeri ja vihreitä edustanut Maria Ohisalo puhui 33 prosentin korotuksesta ja SDP:tä edustava Antti Lindtman palauttaisi leikkauksia edeltävälle tasolle. Keskustan Kimmo Tiilikainen ja RKP:n Anders Adlercreutz eivät lupauskilpaan lähteneet. Neuvotteluiden tulos on toki kompromissi, mutta annetut lupaukset unohtuivat ikävästi. Eläkeläisille suunnattu vappusatanenkin muuntui vain viisikymppiseksi.

Ei voi siis pitää kuin pettymyksenä sitä, että opiskelijoiden toimeentulon parantaminen ei ollut hallitusneuvotteluissa prioriteettina. Monet kuitenkin käyvät toimeentulon turvaksi opiskeluiden ohessa töissä, ja tämä taas viivästyttää opintoja. Taloudellinen niukkuus ei myöskään ole eduksi stressaavassa ja paineistetussa arjessa, missä kolmasosa opiskelijoista joutuu kamppailemaan mielenterveysongelmien kanssa. Ylivelkaantuminen ja toimeentulotuella eläminen ei kuulu opiskelijan elämään.

Tulevan hallituksen on kuitenkin määrä aloittaa sosiaaliturvan kokonaisuudistus parlamentaarisesti, mikä voi tarkoittaa siirtymistä esimerkiksi perustuloon. Hallitusohjelman julkistustilaisuudessa keskustakirjasto Oodissa SYL:in puheenjohtaja Sanni Lehtinen kysyi hallituspuolueiden puheenjohtajilta, tullaanko opiskelijat ottamaan uudistukseen mukaan. Mikäli asia on pääministeri Antti Rinteestä kiinni, vastaus on kyllä. Komiteassa valmisteltava prosessi tulee kuitenkin olemaan pitkä eikä tule auttamaan opiskelijaa vielä aikoihin.

Kokonaisuutta opiskelijan silmin tarkasteltuna perusrahoitukseen tehtävät panostukset voidaan nähdä erittäin tervetulleeksi. Ne ovat suorastaan elintärkeitä yliopistoille edes jollain tasolla laadukkaan opetuksen turvaamiseksi. Rinteen hallitusohjelma jätti kuitenkin paljon toivomisen varaa erityisesti opiskelijoiden toimeentuloon liittyen.