… Jos joku olisi sanonut hänen olevan taas vihreiden puheenjohtaja.

Teksti: Mari Isomäki

Kuvat: Olli Puumalainen

Pekka Haavisto on pitkällä urallaan muun muassa edustanut kansaa Arkadianmäellä, rakentanut rauhaa ulkomailla ja toiminut Länsi-Euroopan ensimmäisenä vihreänä ministerinä. Marraskuussa hänestä tuli toista kertaa puheenjohtaja puolueelle, jonka vaiheissa hän on ollut mukana sen historian alusta asti.

Tutkain haastatteli Haavistoa marraskuun puolivälissä, vähän puheenjohtajaksi valinnan jälkeen. Pystyykö Haavisto pelastamaan gallupsyöksyssä olleet vihreät vai kutistuuko puolue takaisin pikkupuolueeksi?

Vihreiden tilanne tämän vuoden ja erityisesti syksyn aikana on ollut hankala: suositun Ville Niinistön tilalle puheenjohtajaksi nousseella Touko Aallolla oli suuret kengät täytettävänään ja olkapäillä paineet ennennäkemättömän suuren kannatuksen vakiinnuttamiseksi. Kun Haavisto, tuttu, turvallinen ja suosittu nimi, valittiin uudeksi puheenjohtajaksi sairasloman takia tehtävän jättäneen Aallon tilalle, moni vihreä huokaisikin helpotuksesta.

Pelastajan viittaa Haavisto ei tunnusta omakseen. Hän korostaa vihreiden olleen vaikeassa tilanteessa ennen ensi vuoden politiikan supervuotta sekä eduskunta- että eurovaaleineen. Tilanne oli potentiaalisten ehdokkaidenkin kannalta kinkkinen: pätkäpuheenjohtajan valitsisi runsaasta neljästäkymmenestä jäsenestä koostuva puoluevaltuuskunta valinnan yleensä tekevän puoluekokouksen sijaan.

“Meillä oli paljon hyviä ehdokkaita, joita puheenjohtajuus kiinnosti, mutta kaikki olisivat halunneet normaalin valintaprosessin, johon olisi kuulunut kampanjointi ja omien teemojen esille tuonti sekä valituksi tuleminen puoluekokouksessa.”

Kun Haavistoa pyydettiin asettumaan ehdolle, hän myöntää pohtineensa, eikö joku uusi kasvo olisi parempi vaihtoehto. Hän kuitenkin korostaa motivaatiotaan ja eduskuntakokemuksen merkitystä vaalikentillä. Vaaleihin katsookin positiivinen puheenjohtaja.

“Olen huomannut, että vaalipiireissä, joissa ehdokashankinta oli epävarman tilanteen vallitessa odottavalla kannalla, on nyt tullut esiin uusia ja kiinnostuneita nimiä. Uskon, että saamme hyvät listat koko maahan.”

”Politiikassa usein alaspäin menevät trendit ruokkivat itseään ja sitten pudotaan nopeasti.”

Edessä vaalikamppailu

Vihreät oli kovassa nosteessa gallupeissa vuoden 2017 lopussa, kunnes kannatus rupesi yhtäkkiä laskemaan. Vaikka puolue nauttii edelleen aikaisempia vaaleja suurempaa kannatusta, Touko Aallon kauden alkuun ajoittunut hurmosmainen noste lähes 18 prosentin kannatukseen on enää vain etäinen muisto. Haavisto näkee vihreiden gallupsyöksyn kuitenkin politiikkaan kuuluvana vaiheena ja suhtautuu siihen varsin pragmaattisesti.

“Politiikassa usein alaspäin menevät trendit ruokkivat itseään ja sitten pudotaan nopeasti. Olimme paljon esillä mediassa erinäisistä syistä ja tämä lisäsi epävarmuutta, ehkä vähän tyytymättömyyttäkin, vihreitä kohtaan. Media tarttuu usein yhteen asiaan ja käsittelee sitä, ja tämä saattaa luoda vaikutelman, että useampikin asia on kysymysmerkin alla.”

Perjantaina 16.11. Helsingin sanomissa julkaistun gallupin mukaan vihreiden mahalasku gallupeissa on pysähtynyt, vaikka suurta nousua ei ainakaan vielä ole näkyvissä. Samaisessa jutussa spekuloitiin opposition punavihreiden puolueiden, eli Sdp:n, vasemmistoliiton ja vihreiden ”sisällissodasta”. Haavisto ei allekirjoita tätä luonnehdintaa.

“Kun katsoo kuluvaa eduskuntakautta, on selvää, että oppositiossa ei ole käyty toisten kimppuun. Varsin tasaisessa rintamassa olemme haastaneet hallituksen politiikkaa. Uskon, että juuri tämä sama linja tulee jatkumaan vaalitaistelussakin.”

Haaviston mukaan vihreät pyrkii vetoamaan liikkuviin äänestäjiin, jotka eivät ole vielä päättäneet ketä äänestävät. Puolue pyrkii saamaan myös politiikkaan kyllästyneet ihmiset liikkeelle, pikemminkin kuin kosiskelemaan suoraan muiden puolueiden äänestäjiä taakseen.

Sisällissota tai ei, kiihkeältä vaalitaistelulta ei voida välttyä. Antti Rinne on vaalilupaillut jo pitkään, mutta koska vihreät aloittavat rummutuksen?

“ Vihreiden vaalirummutus tulee pätkissä. Koulutuksen ja köyhyyden torjumisen osalta olemme jo tehneet avaukset vaihtoehtobudjetissa, ja ilmastopolitiikasta, kuten siitä mitä 1,5 asteen Suomi ja siinä pysyminen tulee vaatimaan, olemme puhuneet jo paljon.”

Ympäristöverot, köyhyyden vähennys ja koulutus tulevat olemaan kärkiteemoja, mutta Haavisto ei usko Suomen kansan vakuuttuvan ”yksittäisten eläkesatasten lupailusta”.

“Uskon, että suomalaiset pikemminkin katsovat pitkää jännettä.”

Löytyykö vihreiltä kuitenkin jotain konkreettista vaalilupausta äänestäjille?

“Kyllä sellaisen hallituksen rakentaminen, joka tekee ne tarvittavat ilmastotoimet, tulee olemaan prioriteetti. Suomen tulee tehdä ilmaston kannalta kannustavaa politiikkaa kaikilla sektoreilla, ja tähän me pyrimme.”

Uskaltautuupa entinen presidenttiehdokas myös lupaamaan parempaa maailmaa – ainakin sitten kun askeleita oikeaan suuntaan on otettu tarpeeksi. Haavistolle parempi maailma tarkoittaa ainakin yhteiskunnan vastuuta paremman ilmastopolitiikan tekemisessä.

“Päästövähennykset, yhdyskuntarakenne ja liikenne ovat kaikki sellaisia rakenteellisia kysymyksiä, joihin vaikutetaan eduskunnan ja politiikan piirissä. Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta yhteiskunnan tulee kantaa kortensa kekoon.”

Haavisto myös toivoo, että ilmastoahdistus muuttuu ilmastoteoiksi. Hänen mukaansa jokainen voi omalta osaltaan rakentaa vähän parempaa maailmaa, eikä tähän vaadita yli-ihmistä. Juuri tätä tasapainoa yhteiskunnan ja yksilön tekojen suhteen tarvitaan Haaviston mukaan ilmastoahdistuksen selättämiseksi.

Vihreät teemat politiikassa

Vihreät oli kauan varsin yksin suomalaisella puoluekentällä. Harvat puolueet keskittyivät ympäristöteemaan ja esimerkiksi ydinvoiman vastustus eristi vihreitä politiikassa. Ilmastoasiat ovat kuitenkin nousseet aiempaa enemmän esille mediassa, ja tietoisuus ilmastonmuutoksesta tuntuu kasvaneen myös kansalaisten keskuudessa. IPCC-ilmastopaneelin lokakuussa julkaisemasta raportista uutisoitiin laajasti, ja kaikki eduskuntapuolueet myös vakuuttivat haluaan ottaa konkreettisia askelia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Voisiko yksi syy vihreiden laskevaan kannatukseen olla muiden puolueiden herääminen ilmastokysymyksiin?

Haaviston mukaan ilmastoteeman aiempaa suurempi näkyvyys on vain positiivista kehitystä ja povaa seuraavaan hallitukseen pääsevän puolueita, joille ilmasto- ja ympäristöteemat tulevat olemaan tärkeitä. Hän ei muista aiheen olleen näin vahvasti esillä ennen vaaleja koskaan aiemmin.

“Mutta me emme ole vain ympäristöpuolue. Tulevassa vaalikamppailussa tulemme keskittymään koulutukseen ja sen kunnianpalautukseen sekä oikeudenmukaiseen tulonjakoon ilmasto- ja ympäristökysymysten lisäksi. Erityisesti koulutuksen osalta olemme tiukasti seuranneet hallituksen toimia ja sisuuntuneet oppositiossa. Koulutuspolitiikkaan tulee saada muutos.”

Suomen vihreiden kannatuksen lasku asettui eurooppalaisessa kontekstissa mielenkiintoiseen saumaan, sillä monissa Euroopan maissa vihreät ovat saavuttaneet isoja voittoja muun muassa paikallisvaalitasolla. Saksassa paljon puhutuista Baijerin osavaltion vaaleista odotettiin yhä enemmän oikealle asemoituneen Angela Merkelin sisarpuolueen CSU:n häviötä äärioikeistolaista AfD:tä vastaan. Näin kävikin, mutta myös vihreät korotti roimasti kannatustaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi heti yli 16 paikkaa menettäneen CSU:n jälkeen. Tätä taustaa vasten Haavisto odottaakin ensi vuoden eurovaaleja toiveikkaammissa tunnelmissa kuin monet muut.

“Välillä on ajateltu, että nationalistiset ja maahanmuuttovastaiset voimat ovat niskan päällä, mutta ainakin Saksassa on näkyvissä vastareaktio synkimpiin nationalistisiin äänenpainoihin. Olen ollut yhteydessä Saksan vihreisiin, ja tunnelma siellä on hyvin positiivinen.”

”Olen seurannut koko ajan tiiviisti rauhanvälityskysymyksiä, ja tunnen suurta vetoa takaisin sille kentälle.”

Tulevaisuudennäkymiä

Haaviston puheenjohtajuus jäänee kuuteen kuukauteen, joten on aiheellista pohtia, kuka hyppää ohjaimiin ensi kesän puoluekokouksessa. Haavisto ei kuitenkaan vielä halua lähteä spekuloimaan, sillä ehdokkaistakaan ei ole varmuutta. Hän kuitenkin povaa, että vihreiden puheenjohtajuus on tavoiteltu paikka tulevaisuudessa.

“Minulla on sellainen kutina, että meillä tulee olemaan monta hyvää ehdokasta, mukaan lukien nuoria naisehdokkaita, joita moni on jo kaivannutkin vihreisiin!”

Entä missä hän näkee itsensä tulevaisuudessa? Politiikan teko on Haaviston mukaan aina pätkätyötä, vaikka käsissä ei olisikaan pätkäpuheenjohtajuutta. Hänen katseensa tähyääkin jo muualle.

“Olen seurannut koko ajan tiiviisti rauhanvälityskysymyksiä, ja tunnen suurta vetoa takaisin sille kentälle. Kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä minulle politiikassa ovat juuri rauhanrakennukseen sekä globaaliin ympäristönsuojeluun liittyvät kysymykset.”

Liian tarkkoja suunnitelmia Haavisto ei kuitenkaan halua tehdä, politiikassa kun ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.

“Jos joku olisi sanonut minulle, että marraskuussa olen vihreiden puheenjohtaja, olisin nauranut!”

Lyhyitä

Kenen jo edesmenneen henkilön kanssa lähtisit lounaalle, jos voisit?

Ehkä lähtisin Mika Waltarin kanssa. Olisin utelias kuulemaan, miten ihmeessä hän onnistui selvittämään kaikki Sinuhen yksityiskohdat niin tarkasti aikana ennen internetiä.

Kuka on lempikirjailijasi?

Heitä on useampiakin, mutta sanoisin Rosa Liksom. Ihailen hänen työskentelytapaansa ja perusteellisuuttaan. Kun hän kirjoittaa Venäjästä, se perustuu syvään tietoon ruohonjuuritasolta. Hän on yhtä aikaa kirjailija ja tutkimusmatkailija.

Ketä poliitikkoa ihailet, puolueesi ulkopuolelta?

Olen aina ihaillut Pertti Salolaisen sitoutumista ympäristön- ja luonnonsuojeluun. Hän on omassa puolueessaan ollut melko yksinäinen ratsu alkuperäisen luonnonsuojelun saralla ja on rohkeasti puhunut ympäristöasioiden puolesta koko poliittisen uransa ajan.

Millaisia terveisiä lähettäisit valtiotieteiden opiskelijoille?

Lähettäisin sellaisia terveisiä, että kaikenlainen työkokemus on hyvästä, oli kyse sitten Alepan kassasta, lehden jakamisesta, vapaaehtoistyöstä partiossa tai ainejärjestössä. Kaikilla näillä kokemuksilla on suuri arvo, ja ne osoittavat, että on monipuolisesti kiinnostunut maailmasta. Ainakin itse kiinnitän kokemusten monipuolisuuteen huomiota työnhakijoissa.

Haavisto lyhyesti:

Pekka Olavi Haavisto

Syntynyt 23.3.1958 Helsingissä.

Ylioppilas Munkkivuoren yhteiskoulusta 1976.

Aloittanut valtiotieteen opinnot Helsingin yliopistossa, ei valmistunut.

Vihreiden presidenttiehdokas v. 2012 ja 2018.

Vihreiden puheenjohtaja 1993–1995 ja 2018–.