Teksti: Lumi Kiljunen ja Dora Arruda
Kuva: Armas Weselius
Taiteilija Angela Aldebs on tarinankertoja, jolle ei riittänyt vapauden kulissi. Kotimaassaan Syyriassa ammattitaiteilijalla ei ollut oikeutta itseilmaisuun eikä siten mahdollisuutta vapaaseen ammatin harjoittamiseen. Aldebs löysi tiensä Suomeen vuonna 2019 ja kokee nykyään paremmin pystyvänsä rakentamaan uraansa haluamaansa suuntaan.
Elämä Damaskoksessa
”Damaskoksessa voit nähdä kaikki värit”, toteaa Angela Aldebs kuvaillessaan kotikaupunkiaan. Siinä missä yhdellä kadulla näkyy konservatiivisesti pukeutuneita paikallisia, sen toisella puolella ihmiset valmistautuvat illanviettoon.
Syyriassa on lukuisia uskontoja ja etnisyyksiä ja siksi maailmankuvien kirjo näkyy katukuvassa. Sunnimuslimit muodostavat enemmistön, mutta Syyriassa on myös muiden muassa alaviittejä, shiioja ja kristittyjä. Niin ikään taloudellinen eriarvoisuus jakaa paikallisia.
Damaskoksessa taidetta voi harjoittaa suhteellisen vapaasti. Aldebs kertoo, että pääkaupunki on itse asiassa tunnettu sen sotaa edeltäneestä vilkkaasta kulttuurielämästä. ”Erityisesti elokuvateollisuus oli suosittua ja sen tähdet tunnettiin kansainvälisesti.” Oma sosiaalinen ympäristö kuitenkin määrittää pidetäänkö taidetta arvossa. Aldebs itse syntyi ainoaksi lapseksi liberaaliin ja ei-uskonnolliseen perheeseen vuonna 1995. Perheen tuki oli tärkeää ja se kannusti haaveilemaan tanssijan urasta. Damaskoksen yliopistossa Aldebs kouluttautui tanssitaiteen maisteriksi ja valmistui vuonna 2019.
Sotainen Syyria
Vuonna 2011 Syyrian yhteiskunnallinen tilanne muuttui niin sanotun arabikevään puhjettua. Kansannousut, mielenosoitukset ja kärjistyneet vastakkainasettelut loivat epäjärjestystä. Useat kapinallis- ja kansanryhmät nousivat Basar al-Assadin virallista hallitusta vastaan nykypäivään asti yltävässä konfliktissa, Syyrian sisällissodassa.
Sodan aikana Syyrian yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne heikkeni merkittävästi. ”Tavalliset kansalaiset kärsivät aina eniten”, kertoo Aldebs. Aldebs havainnollistaa, kuinka sodan myötä keskiluokka katosi syyriasta Syyriasta kokonaan. Turvattomuus ja työttömyys loivat muuttoliikettä suuriin kaupunkeihin ja lopulta pakolaisuutta muihin maihin. “Kaupungin ulkopuoliset alueet olivat tuhottuja.”
Muistellessaan kriisin alkuvaiheita Aldebs kertoo sodan vaikuttaneen merkittävästi syyrialaisten keskinäisiin suhteisiin. Hän kuvaa lähiöiden ja suurten kaupunkien välille syntynyttä kuilua, joka syveni konfliktin levitessä eri tavoin maan sisällä. Uskonnollisesti ja etnisesti moninainen kansa jakautui yhä selkeämmin leireihin. Aldebs itse heräsi tähän, kun huomasi, ettei samaistunutkaan muualta Damaskokseen muuttaneisiin syyrialaisiin. Sama kotimaa ei ollutkaan tae samanlaiselle maailmankuvalle. ”Vau, en tiennytkään mitään heidän kulttuuristaan.”
Sota vaikutti myös Aldebsin perheeseen. Sen alkaessa Aldebsin äiti työskenteli lähiöissä YK:n naisten asemaa koskevan paikallisen projektin koordinaattorina. Joitain vuosia aikaisemmin Aldebsin isä oli puolestaan liittynyt erääseen al-Assadin hallituksen kieltämään salaisesti toimivaan poliittiseen ryhmittymään. Konfliktin edetessä vanhemmat pidätettiin lukuisten muiden epäluotettavina pidettyjen kansalaisten tavoin. Perheen tilanne oli Aldebsin mukaan kriittinen. Hän kertoo useiden, myös itselleen läheisten vangittujen syyrialaisten kadonneen selityksettä pidätysten ja vankilatuomioiden yhteydessä.
Aldebs katsoi olleensa onnekas, koska muutamia kuukausia kestäneiden tuomioiden päätyttyä vanhemmat vapautettiin vankilasta, vaikkakin heikkokuntoisina ja kaltoin kohdeltuina. Vapauduttuaan perhe otti yhteyttä YK:hon ja pyysi apua maasta poistumiseen. Vuonna 2014 heille myönnettiin turvapaikka Sveitsistä. Täysi-ikäistynyt Aldebs muodosti kuitenkin lain silmissä oman perheensä, eikä turvapaikkaoikeus koskenut häntä. Hän ei enää ollut osa lapsuudenperhettään ja joutui jäämään yksin kotikaupunkiinsa Damaskokseen.
“Kun ajattelen Syyriaa en juurikaan muista sotaa.”
Elämä Damaskoksessa erosi elämästä muussa sodan jalkoihin jääneessä Syyriassa. Damaskoksessa opinnot ja kulttuuritapahtumat ylläpitivät vilkasta sosiaalista elämää. Aldebs kertookin kaipaavansa syyrialaista yhteisöllisyyttä, joka mahdollisti päivittäiset ex tempore illalliset ystävien perheiden luona. Aldebs toteaa arkensa olleen kiireistä ja tapahtumarikasta, ei niinkään sodan pysäyttämää.
“Ikkunan ohi lentävän lentokoneen ääni oli merkki siitä, ettei isku kohdistuisi meihin. Sota oli kaukana. Meidän oli totuttava sodan ääniin, elämän oli jatkuttava.”
Arki sai jatkua, sillä hallinto käytti reilusti resursseja järjestyksen ylläpitoon maan suurimmissa kaupungeissa. Esimerkiksi yliopistot, kulttuuritapahtumat ja vakaammat olot houkuttelivat siirtolaisia erityisesti Damaskokseen. Business as usual loi damaskoslaisille illuusion vakaammasta Syyriasta.
”Jos et osallistu politiikkaan voit elää kaunista elämää.”
Tanssi ja vapaus
Vaikka arjen jatkuminen oli damaskoslaisille mahdollista, Aldebs ei kokenut sitä enää omakseen. Kotimaahan jääminen ilman vanhempia ja muita maailmalle muuttaneita läheisiä tuntui vaikealta. Tulevaisuuden näkymätkään eivät olleet valoisat heikon taloustilanteen vuoksi. Työllisyystilanne Syyriassa oli erittäin huono, eikä Aldebsilla ollut varmuutta elannon saamisesta taiteilijana, tai edes apteekkarina. Tanssitaiteen tutkinnon lisäksi hän oli suorittanut farmaseutin tutkinnon olettaen, että työllistyminen olisi varmempaa. Näin ei kuitenkaan ollut.
Aldebs kertoo lähteneensä Syyriasta paremman tulevaisuuden toivossa. Keskeisin syy lähdölle oli kuitenkin periaatteellinen. Aldebs kertoo Syyriassa lähes kaiken harrastamisen olleen mahdollista. Taidepiirit olivat laajat ja elinvoimaiset. Ongelman muodostivat hallituksen asettamat rajoitukset.
“Tanssi on tosiasiallista vapautta”, toteaa Aldebs selittäessään miksi se on hänen intohimonsa. Tanssissa häntä viehättää kehonkieli, joka toimii sanattomana viestintänä. Tulkinnanvaraisuus antaa vapauden itseilmaisuun. Tanssijana pystyi kertomaan tarinoita tabuaiheista, kuten homoseksuaalisuudesta. ”Minua et voi syyttää, en sanonut sanaakaan.”
Tanssista häntä viehättää kehonkieli, joka toimii sanattomana viestintänä.
Oikeutta itseilmaisuun ei sodan jälkeisessä Syyriassa ollut ja siksi hän tanssii nykyään Suomessa. Sisällön tuottaminen ei ollut vapaasti taiteilijoiden käsissä. Politiikasta puhuminen oli vakavin seurauksin kiellettyä. “Minun ihmisoikeuteni on, että voin puhua ääneen mistä vain”, kertoo Aldebs, jonka oikeudet eivät toteutuneet Syyriassa. Jos ilmaisit kritiikkisi hallintoa kohtaan, asetit itsesi vaaraan.
Taiteilija, joka Aldebs haluaa olla, ei vaikene vääryyttä kohdatessaan. Hänen mukaansa arvokkainta on pyrkimys katsojien herättelyyn ja uudenlaisten ajatusten synnyttämiseen. Aldebsille ei riittänyt vapauden kulissi.
”Jos et osallistu politiikkaan voit elää kaunista elämää.”
Mutkikas matka – tukena Artists at Risk
Aldebsin tie Suomeen oli monimutkainen. Onnekseen Aldebs ei joutunut toteuttamaan muuttoaan yksin. Uhan alla olevia taiteilijoita tukeva kansainvälinen Artists at Risk -järjestö valitsi hänet jäsenekseen ja sen toimijat olivat yli vuoden kestäneen prosessin ajan hänen tukenaan.
Artists at Risk syntyi vuonna 2013 tarpeesta tukea järjestäytyneesti eri puolilla maailmaa asuvia vaikeissa olosuhteissa toimivia taiteilijoita. Globaaliksi kasvanut toiminta muodostuu avustusmekanismeista sekä sanan- ja toiminnanvapauden ja ammatinharjoittamisen turvaamisesta.
Marita Muukkonen, toinen Artists at Risk -järjestön perustajista kertoo toiminnan sijoittuvan “taiteen ja ihmisoikeuksien risteyskohtaan”. Taide ja itseilmaisu ovat yksilön vapauksia. Niitä pyritään vaalimaan, sillä demokratia ei toteudu ilman vapaita ja aktiivisia kansalaisia, kuten mieltään osoittavia taiteilijoita. ”Taiteilijat ovat tärkeitä demokraattisten järjestelmien ylläpitämisessä. He ovat osana muutosta.”
”Demokratia ei toteudu ilman vapaita ja aktiivisia kansalaisia, kuten mieltään osoittavia taiteilijoita.”
Muukkonen toteaa hengenvaaran olevan keskeisin kriteeri järjestön jäsenien valitsemisessa.”On tärkeää nähdä autetut henkilöt aktiivisina ammattitaiteilijoina”, Muukkonen kuitenkin korostaa. Järjestön toiminta rakentuu tämän näkemyksen ympärille. Muukkonen kertoo vertaisajattelusta, jonka periaatteita noudattaen taiteilijat pyritään esittelemään ja linkittämään alan piireihin, vertaistuen ja ammatin äärelle. ”Taiteilijoille pyritään luomaan tukiverkosto, jossa ammattilaisia verkotetaan ammatillisesti, jotta he voivat harjoittaa ammattiaan.”
Käytännössä järjestö tarjoaa taiteilijoille neuvontaa, apua paperitöissä, hätämajoitusta, pääsyn taiteilijaresidenssiin, rahallista tukea sekä ammatillista verkostoitumista. Aldebsille tarjottu apu oli ratkaisevaa.
Voidakseen muuttaa pois Syyriasta Aldebsin tuli löytää työpaikka, jonka kautta oleskeluluvan saaminen toisesta maasta mahdollistuisi. Artists at Riskin keskeinen anti oli järjestön ja Kansallisteatterin välisen kumppanuuden synnyttämä yhteistyö ohjaaja Jussi Lehtosen ja Aldebsin välillä. Lehtonen tarjosi Aldebsille neljän muun pakolaistaustaisen esiintyjän ohella roolin produktiosta Undocumented Love. Aldebs toteaakin tulevaisuutensa muuttuneen Lehtosen ansiosta. Vuonna 2019 lähtö toteutui ja Aldebs pääsi muuttamaan Suomeen marraskuussa.
Ennen Suomeen tuloa Aldebsin tuli ottaa selvää käytännön järjestelyistä ja niihin liittyvistä lakisasioista. Prosessi oli pitkä ja haastava. Tiedonhankintaa ja avun saamista hankaloitti entisestään lähes mahdottomaksi tehty Syyrian passilla matkustaminen. Järjestön kokeneet työntekijät olivat suureksi avuksi, kun Aldebsille järjestettiin tie ensin Libanoniin, josta myönnettiin viisumi Turkkiin, jossa lopulta jätettiin viisumianomus Suomen lähetystölle. Artist at Risk myös rahoitti matkustamisen. Aldebs kokee epäreiluksi, että useille muille muutto on mahdoton ilman ulkopuolista rahoitusta.
Ammattitaiteilijana Suomessa
Muutettuaan Suomeen Aldebsin tilanne ei ollut vakaa, sillä hänen tulevaisuutensa ei ollut turvattu. Undocumented Love -projektin päättyminen merkitsi työviisumin loppumista. Jos Aldebs haluaisi jäädä Suomeen, hänen olisi löydettävä uusi työ, jonka perusteella oleskelulupaa jatkettaisiin. Muukkonen kertoo Aldebsin oma-aloitteisen toiminnan avanneen hänelle ovia. Hän onnistuikin löytämään töitä taiteen parissa, muun muassa Uuden tanssin keskus Zodiakista, Helsingin Kaupunginteatterilta, Pohjanmaan tanssin aluekeskuksesta ja Taideyliopistosta. Ylen juuri julkaisemassa Sekasin-sarjan uudessa tuotantokaudessa Aldebs näyttelee afganistanilaista Masumahia. Elämä Suomessa saa jatkua.
Aldebsin mukaan ulkomaisena taiteiljana Suomessa on vaikea verkostoitua, sillä kansainvälistet piirit ovat täällä suhteellisen pienet. Kielimuuri on omiaan vaikeuttamaan suhteiden luomista. Aldebsin ja Taideyliopiston järjestämässä Middle Eastern Evening -tapahtumassa käsitellään taidealan kehitysmahdollisuuksia. Tapahtuman yhtenä tavoitteena on luoda alusta, jossa suomalaiset ja Lähi-idän sekä muiden maiden taiteen alan ammattilaiset voivat tavata ja vaihtaa tietämystään. On tärkeää käydä keskustelua siitä, miten taiteesta voi kehittää kansainvälisempää. Ongelma Aldebsin mukaan muodostuu, kun taiteilija otetaan vastaan pakolaisena eikä ammattilaisena ja hänet palkataan projektiin vain tämän ulkomaalaistaustansa takia.
Ongelma Aldebsin mukaan muodostuu, kun taiteilija otetaan vastaan pakolaisena eikä ammattilaisena.
”Ota minut projektiisi, jos olet kiinnostunut taiteestani. Älä sen takia, että olen syyrialainen, että tunnet sääliä tai että monimuotoisuus näyttää hyvältä projektissasi.”
Aldebs ei halua muuttua ammattilaisesta kiiltokuvaksi. Hän ei halua olla vain monimuotoisuuden edustaja tai tukea tarvitseva pakolainen. Ennen kaikkea hän haluaa olla itsenäinen taiteilija. Aldebsille on tärkeää, että hänet hänet palkattaisiin hänen tanssijan urallaan hiomansa osaamisen, teknisen taidon ja ilmaisutavan takia. Hän on kiitollinen siitä, että voi rakentaa uraansa Suomessa, mutta toivoo muiden näkevän hänet pakolaista ennen taiteen alan ammattilaisena.
”En valinnut taustaani. Minä valitsin tanssia.”
Merkittävä murros lähestyy. Pian Aldebs voi hakea pysyvää oleskelulupaa Suomesta ja jatkaa ammattinsa harjoittamista ilman jatkuvaa huolta kodin menettämisestä. Hän kokee tämän mahdollisuuden hyvin arvokkaana. Suomessa Aldebs näkee voivansa paremmin kehittää uraansa haluamaansa suuntaan. Oikeusvaltiossa taiteilijan oikeudet ja vapaudet on turvattu. Hän on vapaa vaikuttamaan ja koskettamaan.
@angela.aldebs
@artistatrisk