Kirjoittajat: Laura Perälä, Saara Pylkkänen, Maijastina Tuominen
Kuvaaja: Armas Weselius

Tutkaimen päätoimitus järjesti yhdessä kannunvalajien kanssa journalismi-iltaman valtsikan lehtitoimijoille 8.12.2022. Valtsikassa journalistista osaamista ja idearikkaita tekijöitä on paljon, mutta tietoa valtsikan ulkopuolelle ponnistamisesta vähän.

Toiveenamme oli järjestää kollegiaalinen, rento keskustelutilaisuus, jossa journalismin ammattilaiset tuovat alaa opiskelijoiden ulottuville jakamalla osaamistaan ja kokemuksia journalismin maailmasta. Tapahtuma toteutettiin journalismin alalla ansioituneiden Reetta Rädyn ja Anu Silfverbergin johdolla.

Valtiotieteellisen tiedekunnan lehtikulttuuri on vahva ja moninainen. Ainejärjestölehdillä on jo pitkään ollut keskeinen merkitys valtsikan sisäisen keskustelukulttuurin muovaajina, opiskelijoiden edunvalvojina ja konkreettisten journalististen taitojen harjoittajana. Valtiotieteellisen ainejärjestölehtiin lukeutuvat Poleemi, Policy, Groteski, Irtolainen, Minervan pöllö, Kapitaali sekä Kehotus. Lehtien tekoon on osallistunut valtsikalaisista merkittävä osa – aina niiden perustamisesta nykypäivään.

Journalismi-iltaman kolme keskeistä oppia:

Journalismia ei tarvitse tehdä yksin

Toimituksissa työskentelevien toimittajien määrä on laskenut viime vuosina hurjasti. Yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä on kuitenkin löydettävissä myös perinteisten toimitusten ulkopuolelta. Esimerkiksi Silfverberbg kertoo huomanneensa kisällikurssilla, kuinka monet journalistien vaikeudet liittyvät yksinjäämisen kokemukseen.

Yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä on syytä puolustaa ja vahvistaa. Räty ja Silfverberg kertovatkin kisällikoulussa usuttavansa nuoria toimittajia toimimaan yhdessä, kirjoittamaan ja lukemaan toistensa tekstejä. Erilaiset tavat toimia yhdessä perinteisten toimituksen ulkopuolella eivät myöskään ole vähempiarvoisia, vaan ensiarvoisen tärkeitä freelancer-toimittajuuden yleistyessä. Kyse on ennen kaikkea yhdessä oppimisesta: “Mekin kysellään joka viikko asioita toisiltamme!”

Journalistiksi ryhtymisessä ei pitäisi olla mitään mystistä

Räty ja Silfverberg korostavat, että journalismi ei ole “salatiedettä”: “On toki olemassa joitain käytäntöjä, joita on hyvä tietää. Tämä on kuitenkin vapaa ammatti, jota voi ruveta tekemään kuka vain.” Journalismia voi harjoittaa ilman koulutusta, eikä ammattiin tarvitse olla heti valmis: “Tämä on ammatti, jonka oppii töissä. Tärkeintä on, että löytyy ideoita, halua tehdä ja kunnioitusta journalismin periaatteita kohtaan”, Silfverberg summaa.

Myös salamyhkäisyyden murtamisessa korostuu yhteisön voima: “Journalismilla voi elättää itsensä, mutta yhteistyö muiden kanssa on usein sen edellytys”, tiivistää Silfverberg. Tietomuurien murtamista Räty ja Silfverberg pyrkivät harjoittamaan myös kisällikoulussaan. Heillä on esimerkiksi iso dokumentti täynnä “salatietoa” eli listauksia siitä, mitä eri lehdet maksavat kirjoittajille. Räty ja Silfverberg kannustavat muitakin journalisteja jakamaan tietonsa keskenään.

Journalistiksi ryhdytään lopulta kirjoittamalla tekstejä, mikä on lopulta melko yksinkertaista. Ensimmäinen vaihe on lähettää juttuideoita lehtien tuottajille, vinkkejä ja ideointiapua saa ja kannattaa pyytää esimerkiksi muilta journalisteilta. “Ei ole olemassa vaikkapa mitään muuria ainejärjestölehtien ja ‘oikeiden’ lehtien välillä”, Silfverberg korostaa.

Journalismi ei ole menossa mihinkään

Journalismista puhutaan usein alan kohtaamien haasteiden kautta. “Kaikki on kurjaa ja rahat ovat loppu, jokainen journalisti päätyy viestintätoimintoon”, summaa Silfverberg yleistä keskusteluilmapiiriä. Journalismin elinvoimaisuuden todisteeksi riittää kuitenkin vierailu kirjastoon. “Lehtisalissa huomaat, että journalismin kriisin sijaan Suomessa ilmestyy satoja lehtiä. Joku on kirjoittanut jutut niihin kaikkiin”, huomauttaa Räty.

Journalismin kriisistä löytyy hyviäkin puolia: se on vapauttanut eri toimijat erilaisiin hommiin ja murtanut perinteiset, joskus ulossulkevat ja rajoittavatkin urapolut. Journalistiksi voi nykypäivänä päätyä useita eri reittejä. Uutisdesk -kasvon, feature -kirjoittajan tai vaikkapa mäkihyppyyn erikoistuneen urheilutoimittajan urapolut voivat poiketa toisistaan paljonkin.

Räty ja Silfverberg ovat tästä eläviä esimerkkejä. Räty kertoo työskennelleensä paikallistoimituksissa lapsesta asti, kun taas Silfverberg uskalsi tarjota juttujaan lehtiin vasta valmistuttuaan englantilaisen filologian maisteriksi.

“En ajattele, että journalismi on helppo tie, mutta ei se ole mihinkään katoamassa.” Journalismi syntyy journalisteista ja vaikkapa Valtsikan journalisti-iltamat ovat todiste siitä, että tekijöitä löytyy tulevaisuudessakin. Kriisipuhe on lähinnä lamauttavaa, eikä siihen kannata sellaisenaan uskoa, toteavat toimittajat yksimielisesti.

Siis ketkä?

Anu Silfverberg on toimittaja ja kirjailija, joka on yksi Longplay -verkkojulkaisun perustajista ja toimii tällä hetkellä julkaisun toimituspäällikkönä. Silfverberg on lisäksi ollut perustamassa Tulva-aikakausilehteä ja työskennellyt esimerkiksi Helsingin Sanomissa.

Silfverberg on saanut Suuren journalistipalkinnon vuonna 2013 Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä julkaistulla Uskomaton murhanäytelmä -artikkelillaan. Silfverbergin esikoisromaani Kung Po (2008) oli HS:n esikoiskirjapalkinnon ehdokas. Tuorein teos, esseekokoelma Sinut on nähty, ilmestyi syksyllä 2020.

Reetta Räty on pitkän linjan toimittaja, kirjailija ja media-alan yrittäjä, joka on tehnyt lähes parinkymmenen vuoden uran Helsingin Sanomissa muun muassa toimituspäällikkönä. Lisäksi hän on työskennellyt esimerkiksi Ylioppilaslehdessä. Hänet on valittu vuoden 2018 aikakauslehtitoimittajaksi ja Tampereen yliopiston työelämäprofessoriksi kaudelle 2020–2021.

Rädyn ja Ville Blåfieldin vuonna 2015 julkaistu teos Kuka hullu haluaa poliitikoksi? käsittelee edustuksellisen demokratian tilaa ja puoluepolitiikan ja kansalaisten suhdetta Suomessa. Räty on toimittanut yhdessä Olli Seurin ja Tuomas Kasevan kanssa tänä vuonna julkaistun Feature! – Kirjoittamisen mestarikurssi-teoksen, jossa käsitellään featurejournalismia 15 ammattilaisen oppien ja vinkkien kautta.

Silfverberg ja Räty ovat perustaneet yhdessä Journalismin kisällit -mentorointiohjelman, jonka tarkoituksena on tukea uraansa aloittelevia toimittajia mentoroinnin, luentojen ja yhteisöllisyyden avulla. Hanke on saanut Suomen Kuvalehden journalismin uudistajan palkinnon vuonna 2021.