Inflaatio on rahaan liittyvä käsite, jolla tarkoitetaan rahan arvon laskua. Kuluttajille tämä näkyy hintojen nousuna, kun samalla rahamäärällä saa hankittua vähemmän hyödykkeitä. Yleinen perusperiaate taloustieteessä on se, että inflaation perimmäinen syy on rahan tarjonnan kasvu: mikäli talouden tuotanto ei muutu, mutta kierrossa olevan rahan määrä kasvaa, myydään sama tuotanto edelleen mutta korkeammalla hinnalla.

Sen liiemmin inflaation syntymekanismia ja vaikutuksia tarkastelematta on huomautettava, että inflaatio ei ole ainoastaan rahaan ja talouteen liittyvä mekanismi. Harva on asiaa miettinyt, mutta tietoyhteiskunnan murros ja tiedonvälityksen kehittyminen ovat saaneet aikaiseksi inflaatiomaisen vaikutuksen julkiseen keskusteluun.

Ammoisina aikoina tieto kulki printtimediassa ja kirjallinen kommunikaatio ihmisten välillä edellytti kirjeiden kirjoittamista, mutta internet ja kasvaneet kommunikaatiomahdollisuudet aina tekstiviesteistä Telegramiin, kasvokkain tapaamisesta Facebookiin ja sähköposteista Slackiin ovat mahdollistaneet tiedonvälittämisen ja mielipiteenvaihdon eksponentiaalisen kasvun. Joku voisi ajatella, että kasvava kommunikaatio helpottaa ihmisen elämää, mutta näin ei ole. Ihmisen kyvyt käsitellä tietoa ovat rajalliset: asian voi vahvistaa jokainen opiskelija, joka on tenttiä edeltävänä iltana muistanut, että lukeminen pitäisi varmaan jossain kohtaa aloittaa.

”Sananvapautta pidetään hienona arvona, mutta sallimalla kaikki mielipiteet teemme itsestämme kollektiivisesti tyhmiä.”

Lisääntynyt tiedonvälitys ei ole kuitenkaan lisännyt maailmalla liikkuvan järkevän tiedon määrää, sillä ihmiskunnan enemmistö koostuu tyhjäpäisistä idiooteista. Aikana ennen internetiä idioottius ei ollut ongelma: kaiken maailman kylähullujen mahdollisuus toitottaa sisällöttömiä ajatuksiaan rajoittui lähimetsässä huuteluun; jopa paikallislehtien mielipidepalstalla haluttiin säilyttää taso julkaistujen kannanottojen suhteen.

Internet ei kuitenkaan erottele mielipiteitä. Jokainen mielipide ja tekstinpätkä, joka näytöllä näkyy, on lähtökohtaisesti samanarvoinen julkaisualustallaan. Ongelmia on useita. Ensinnäkin jokaista diletanttia kannustetaan julkiseen keskusteluun. Toisekseen internet on mahdollistanut paitsi kaiken maailman hörhöjen ja muka-intellektuellien keskustelumahdollisuudet, myös kokonaan oman alustansa luomisen vääristyneille mielipiteille. Lopputulemana on, että jokainen maailmassa oleva näkemysten kupla aina salaliittoteoreetikoista punaisia haalareita kantaviin opiskelijoihin voi luoda nettiin oman jaarittelualustansa ja lopettaa verkkosivun nimen sanapariin lehti.fi, vain saadakseen uskottavuutta näkemyksilleen.

Sananvapautta pidetään hienona arvona, mutta sallimalla kaikki mielipiteet teemme itsestämme kollektiivisesti tyhmiä. Tämä juontuu rajallisesta aivokapasiteetista: pystymme käsittelemään yhä vain pienen määrän tietoa, mutta tietovarastomme jäävät vajavaisiksi näkemämme tekstin muuttuessa keskimäärin laaduttomammaksi. Tietoa syntyy vain tutkimuksen myötä, mutta tutkimus pohjautuu olemassa olevaan tietoon – jota käytämme hyväksi käsitellessämme tutkimuksen synnyttämiä tuloksia. Mikäli tietokapasiteettimme on käytetty fiksun ja käytännöllisen tiedon ylläpitämiseen, kykenemme tulkitsemaan niiden pohjalta uusien tutkimusten tuloksia ja paremmin ymmärtämään maailmaa. Mikäli olemme täyttäneet aivomme Kääk-juoruilla, kavereiden lähettämillä meemeillä tai opiskelijalehdissä julkaistuilla ristiriitaisilla pakinoilla, on uutta ja maailmankuvaa avartavaa tietoa lähes mahdoton käsitellä tavalla, joka mahdollistaa uuden tiedon hyödyntämisen tulevaisuudessa.

”Rahan määrää maailmalla kontrolloivat keskuspankit, joten tarvitsemme internetille oman tiedonvälityksen keskuspankin, joka päättää mitä internetissä saa julkaista.”

Ongelma korostuu lähitulevaisuudessa, mikäli haluamme säilyttää nykyisen elintason – tarvitsemme kansan, jolla on vahva henkinen pääoma ja jolla on älykkyyttä vaativiin tehtäviin. Vaihtoehtoina on sallia sananvapaus ja olla valmiina taantumaan älyllisesti tasolle, jossa valtiomme kansalaiset kykenevät vain rutiinitason suorittavaan työhön, jolloin palkkatasomme ja työolomme tulevat kansainvälisessä kilpailussa painumaan Bangladeshin tasolle, tai ottaa käyttöön toimenpiteet, joilla tavallisen kansan älykkyyttä kyetään ylläpitämään.

Näin ollen pystymme luomaan hyvin yksinkertaisen ratkaisun, jonka toimivuus on testattu rahapolitiikan saralla. Rahan määrää maailmalla kontrolloivat keskuspankit, joten tarvitsemme internetille oman tiedonvälityksen keskuspankin, joka päättää mitä internetissä saa julkaista. Tällä tavoin voimme kontrolloida keskuspankin toimialueesta riippuen joko maailman, Euroopan tai Suomen osalta sitä, että kaikki tietoverkkoon pääsevä tieto on hyödyllistä, järkevää ja tämän keskuspankin hyväksymää. Saamme kehitettyä oikean tietoyhteiskunnan, jossa voimme luottaa ihmiskunnan täyttävän aivonsa perustellulla ja sivistävällä tiedolla turhanpäiväisen paskanjauhannan, merkityksettömien juorujen ja väärien mielipiteiden sijaan.

Luonnollisesti näiden toimenpiteiden kohderyhmä on kansan suuri enemmistö, jonka aivokapasiteetti on muutenkin alhainen ja ymmärrys vähäinen; viisaat korkeakoulutetut saavat lähestulkoon vapaat kädet julkaista näkemyksiään, ovathan he kouluttautumalla todistaneet aivokapasiteettinsa riittävyyden ja sivistyksensä laajuuden.

Nykyään ero vapaan sanan ja vapaan rahanpainannan välillä on siinä, että valtio on sanktioiden uhalla kieltänyt minua painamasta kotini virkaa toimittavassa kerrostaloyksiössä seitsemän euron kolikoita Urho Kekkosen kuvalla ja levittämästä näitä ilman valtion tai tässä tapauksessa EMUn (ei se lintu) hyväksyntää olevia rahoja talouden kiertoon. Miksi ihmeessä valtion pitäisi sallia samassa yksiössä muodostuneiden, väärien, huonojen ja valtion hyväksyntää vaille jääneiden mielipiteiden levittäminen yhteiskunnan kollektiiviseen tajuntaan – etenkin kun epäkelvon mielipiteen vaikutus voi olla jopa negatiivisempi kuin huonon metallirahan?

Seitsemän euron kolikkoa ei kukaan, ei edes emu (se lintu) pitäisi hyväksyttävänä maksuvälineenä. Sen sijaan huonon ja kestämättömästi perustellun mielipiteen erottaminen hyvästä ja järkevästä mielipiteestä on hankalaa, etenkin jos huonoa mielipidettä ei tunnista huonoksi ilman syvempää tarkastelua. Jos aivot on turrutettu järkevän ajattelun sijaan kaikenlaisella roskatekstillä, voi hyvän ja väärän mielipiteen erottaminen toisistaan olla mahdotonta.

 

Punakynä on kesän 2018 aikana Tutkaimessa julkaistava blogi, joka keskittyy etsimään virheitä maailmasta. Koska yhden ihmisen voimin ei maailmaa muuteta eikä ongelmia ratkaista, tyydytään virheet merkkaamaan punakynällä, jotta muutkin ne huomaavat.