Tasa-arvolla ei ole hintaa! Ihmisyys kuuluu kaikille! Ei enää fossiilisia polttoaineita! Ihmisoikeudet eivät ole poliittisia kysymyksiä!

Yllä olevat lauseet ovat peräisin Punakynän Kaikki Tarpeellinen Mielenosoituksiin -puppugeneraattorista, tunnetaan kauppanimellä KTM-höpisijä®, ja se generoi yleispäteviä, ihmisoikeuksien ympärille rakentuvia iskulauseita, jotka sopivat jokaisen mielenilmauksen banderolleihin. Tällä hetkellä generaattorin onnistumisprosentti on 75, Punakynä työstää kirjoittamisen ohessa generaattoria osuvammaksi ennen kuin se tuodaan markkinoille. Generaattorin tämänhetkinen ongelma on sen käsitys ihmisoikeuksista; se puolustaa kaikkia ihmisoikeuksia, jolloin se luo liian spesifejä ja tiettyyn ihmisoikeuteen perustuvia kannanottoja yleispätevien sijaan.

Ihmisoikeuksista puhuttaessa selkein auktoriteetti on YK:n ihmisoikeuksien julistus, jonka pitäisi lähtökohdiltaan olla yleispätevä. Toki siinä on ongelmia, kuten esimerkiksi se, että se on tehty pitkälti länsimaisten arvojen mukaan eikä sitä siksi kaikissa valtioissa välttämättä haluta noudattaa: julistus itsessään on ristiriitainen ja tulkinnanvarainen.

Meille kaikille on julistettu oikeus elää ilman, että ihmisoikeuksiamme loukataan, mutta yksi oikeuksistamme on uskonnonvapaus. Jos uskontomme käskee naista olemaan hiljaa tai yllyttää kivittämään homot ja hirttämään vääräuskoiset kuoliaaksi asti, tämänkaltaisen ihmisoikeusloukkauksen kritisoiminen paradoksaalisesti loukkaa ihmisoikeuksia, koska jokaisella on oikeus uskoa näiden asioiden olevan jumalan tai muun pyhän tahto. Uskonnonvapauteen verrattavissa tältä osin on mielipiteenvapaus: miksi samojen asioiden pitäminen oikeana olisi hyväksyttyä, jos arvopohjan säätelee ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella kirjoitettu kirja, mutta samaa arvomaailmaa ei voisi muuten omaksua? Voihan se olla mahdollista, että joku pitää parhaana yhteiskunnalle eri lailla ajattelevien hirttämistä tai vaikka naisten äänioikeuden kieltämistä.

Tältä osin ihmisoikeudet eivät ole ristiriidassa, jos ja vain jos ajatellaankin meillä olevan vain oikeus elää ilman, että oikeuksiamme loukataan – sen sijaan, että saisimme muuttaa kaikkien mielipiteet mieleisiksi. Tällöin ihmisoikeudet määrittyvät tekojen eikä ajatusten perusteella: saa uskoa ja saa olla mielipiteitä, kunhan ei teoillaan loukkaa muiden ihmisten oikeuksia. Uskonnonvapaus sallii sen, että pyhän kirjan perusteella ajattelee homojen kivittämisen olevan oikein, mutta ihmisoikeudet kieltävät kivittämästä ensimmäistä vastaan tulevaa miesparia. Ja seuraavaa, sitä seuraavaa ja kaikkia muitakin homoseksuaaleja.

Niin hämmentävältä kuin se voi tuntuakin, ihmisoikeuksien pohjalta ajateltuna rasistisessa ja syrjivässä ajattelumaailmassa ei ole yhtikäs mitään, mikä loukkaisi muiden ihmisoikeuksia. Muiden oikeuksia loukataan vain, jos rasismi näkyisi teoissa tai jos ajatuksia käytetään loukkaamaan muita ihmisiä.

”Ihmisoikeustaistelussa kyseenalaista on, jos aletaan rajaamaan ihmisoikeustaistelua tietylle ryhmälle.”

Tulkinnanvaraisuudet ovat hieman vaikeampi kysymys, mutta pääsääntöisesti ne liittyvät rajanvetoon siitä, mikä on ihmisoikeus. Ihmisoikeuksien mukaan jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan, eikä tässä ole mitään epäselvää. Tulkinnanvarainen kysymys on, mikä on riittävä sosiaaliturvan taso? Yhtä lailla sosiaaliturva tulee rahoittaa jollain lailla: ihmisoikeuksien julistuksen mukaan jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta, mutta paljonko valtio voi joko omistuksista tai tuloista viedä ilman että oikeutta loukataan? Onko ihmisoikeuskysymys, saanko bruttopalkastani käteen kymmenen vaiko 99 prosenttia?

Näistä tulkintakysymyksistä huolimatta ihmisoikeudet ovat erittäin yksioikoinen asia – ne joko toteutuvat tai eivät. Syy tähän on yksiselitteisesti siinä, että ihmisoikeudet ovat universaaleja yhteiskunnassa: oikeus on tasapuolisesti kaikilla tai sitten ei ole, jolloin ihmisoikeutta rikotaan.

Ihmisoikeustaistelussa kyseenalaista on, jos aletaan rajaamaan ihmisoikeustaistelua tietylle ryhmälle. Universaaliuden takia oikeuksien puolesta taisteleminen rajatulle joukolle herättää vastareaktion, koska kaikki ihmiset ajattelevat ihmisoikeuksien kuuluvan myös heille – kuten niiden pitääkin kuulua. Muutaman vuoden takainen Black Lives Matter -liike sai vastapainokseen All Lives Matter -liikkeen, jota melko voimakkaasti pidettiin rasistisena.

Joku voisi huomauttaa, että BLM-liikehdinnän tausta oli erityisesti mustia koskenut poliisiväkivalta. Ongelma se oli (ja tietämättä faktoja, varmaan yhä on), mutta ihmisoikeuksiin ei kuulu ihmiselämän arvon korostaminen ihmisen ihonvärin perusteella.

Toistelkaapa hetken verran lausetta ”valkoisten elämillä on väliä”. Onko tämä mielestänne kaikille ihonväristä riippumatta kuuluvien ihmisoikeuksien puolustamista?

”Tässä vaiheessa on huomautettava, että ihmisoikeudet tarvitsevat yhteiskunnan turvakseen, juurikin siksi, että voimme puuttua ihmisoikeusloukkauksiin.”

Koska ihmisoikeudet eivät voi toteutua vain osittain, samojen sääntöjen tulee koskea jokaista. Nyt-liitteen ”Identtiset kaksoset” -palstalla verrattiin Yhdysvaltain presidenttiä sikaan. Tässä ei nyt oteta kantaa siihen, onko satiirin tai huumorin nimissä oikein verrata ihmistä tai poliitikkoa eläimeen, mutta mikäli päätetään eläinvertauksen olevan hyväksyttyä, eläimiin vertaaminen on hyväksyttyä kaikista poliitikoista. Emme voi antaa poliittisten näkökulmien tai ihmisen ihonvärin vaikuttaa siihen, onko hänellä ihmisoikeus, joka estää eläimiin vertaamisen. Kuten Päivi Räsänen aivan oikein totesi, jos republikaanista nykyistä USA:n presidenttiä saa verrata sikaan, aivan yhtä oikeutettua olisi pitänyt olla verrata edellistä demokraattipresidenttiä apinaan.

Tässä vaiheessa on huomautettava, että ihmisoikeudet tarvitsevat yhteiskunnan turvakseen, juurikin siksi, että voimme puuttua ihmisoikeusloukkauksiin. Kaikki ihmisoikeudet eivät ihmisten välisessä kanssakäymisessä voi olla ennaltaehkäisevästi turvattuja, jolloin ihmisoikeuksien kannalta parempi mittari on, miten yhteiskunta rikkomuksiin suhtautuu. Yhteiskunta ei ole kollektiivisesti syyllinen yhden yksilön rikkomuksiin, mutta kaikkia rikkeitä ei kyetä ennalta ehkäisemään, vaikka kuinka yritettäisiin.

Vaikka lukijasta saattaisi tuntua, että kyseessä on vallitsevasta tilasta juontuva tapa hahmottaa maailmaa, voi miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Siirrytäänkö kohti yhteiskuntaa, joka ei rankaise rikkomuksista? Vai valitsisimmeko sivistyneen kliseisesti sanottuna orwellilaisen yhteiskunnan, jossa valtio valvoo kaikkia tekemisiämme ja yrittää estää kaiken epäsopivaksi tulkittavan? Vallitseva tila saattaa olla helppo valinta, mutta siirtymä vaatisi askelia kohti utopistista yhteiskuntaa, jollaista ei ole ikinä onnistuttu toteuttamaan, tai menemistä yksityisyyttä – ihmisoikeutta – loukkaavaan maailmaan.

Yhteiskunnan suhtautumisen tulee olla merkitsevin mittari ihmisoikeuksien toteutumisesta. Jos Ake, Make, Pera ja mä eli yhteensä viisi ihmistä lähtisi taistelemaan naisten äänioikeutta vastaan, tarkoittaisiko se, että yhteiskunta ei hyväksy naisten äänioikeutta? Ei tietenkään, merkitystä asialla on sillä, salliiko yhteiskunta naisilta vaaleihin osallistumisen ja rankaiseeko se meitä, jos alamme aktiivisesti estää naisia äänestämästä.

Viikko sitten julkaistu Punakynä nosti keskustelua. Tekstissä esitellyt näkemykset eräästä ihmisoikeuksia puolustavasta juhlasta herättivät voimakkaita tunnereaktioita. Hyvittääkseen kaiken mielipahan Punakynä päätti selvittää, miksi meillä on ihmisoikeusongelmia ja ratkaista ainakin yhden niistä.

Setan 18.8.2017 julkaistu Kirje Suomen YK:n yleismaailmallisessa määraikaistarkastelussa (UPR) saamien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskeviin suosituksiin liittyen esittelee kaksi keskeistä teemaa, joihin kannattaa puuttua. Punakynä ei ole intersukupuolisten lasten asiantuntija, joten tarkastellaan mieluummin kirjeessä ensin mainittua teemaa, translain uudistusta.

Translain uudistus on ihmisoikeusongelma, koska ihmisellä tulee olla oikeus määritellä itsensä. Vaikka tätä ei sellaisenaan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa luekaan, on helppo ajatella sen pitävän paikkaansa: ihminen tuntee itse itsensä parhaiten ja tietää, mikä on juuri hänelle oikein.

Suomessa totutusti itsensä määrittely on monissakin asioissa ollut valtion mielestä sopimatonta. Emme vieläkään saa esimerkiksi käyttää huumeita vapaasti, vaan valtio haluaa, että nautimme mieluummin klo 9–21 välisenä aikana ostettua keski- tai nelosolutta rentoutumistarkoituksiin. Koska yksilö itse tekee parhaiten itseään koskevat päätökset, ei valtion tulisi asiaan puuttua niin kauaa, kun yksilön valinta ei loukkaa muiden ihmisoikeuksia. Näin ollen, mikäli haluaisin kaikessa rauhassa ostaa pullon 80-volttista Viruvalgeaa aamulla klo 5, tai hankkia muutaman gramman laadukasta kristallia, tulisi minulla olla oikeus tähän – kunhan en vahingoita muita, kunhan en riko aineiden vaikutuksen alaisena muiden ihmisoikeuksia.

Huolimatta päivittäistavarakaupoissa myytävien juomien prosenttirajojen nostosta, on tässäkin asiassa paljon tehtävää. Asenteet tuntuvat lisäksi koventuneen menneestä; nykyään olisi vaikea uskoa istuvan presidentin puolustelevan edes salanimellä julkaistuissa kirjoituksissa laittomia huumausaineita.

”Mikäli haluan laittaa päähäni neljäntuulenlakin, se kertoo vain siitä, että määrittelen itseni saamelaiseksi.”

Toinen itsemäärittelyn oikeuteen liittyvä asenteiden koventuminen on nähtävissä siinä, että vaikka sukupuolen määrittelyä puolustetaan ihmisoikeutena, muita vastaavia määritelmiä ei sallita yhtä auliisti. On myös kehittynyt termi, kulttuurinen appropriaatio, joka luo negatiivisia leimoja itsemäärittelyn ylle ja tästä syystä termin käyttö onkin selkeä hyökkäys ihmisoikeuksia vastaan.

Niin sukupuoli kuin esimerkiksi kulttuuri tai kansalaisuus ovat sosiaalisia konstruktioita, ja ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus kieltää syrjinnän paitsi sukupuoleen, myös esimerkiksi etnisyyteen perusten. Eihän se voi kuvastaa tasapuolista maailmaa, jos voimme vapaasti määrittää yhden sosiaalisen konstruktion pohjalta itsemme, mutta toisen osalta itsensä määrittely tulee estää ja määrittelijään luoda negatiivinen stigma. Ei voi myöskään olla mahdollista, että syntyperä olisi velvoittava määrittelijä yhdessä konstruktiossa, mutta merkityksetön toisessa. Ihmisen motiiveja tai syitä määritellä itsensä eri tavalla kuin syntymässä ei myöskään tule selvittää tai epäillä eikä vaatia tiettyä käyttäytymismallia määritelmän hyväksymiseksi; sehän loukkaisi ihmisen itsemäärittelyn oikeutta.

Mikäli haluan laittaa päähäni neljäntuulenlakin, se kertoo vain siitä, että määrittelen itseni saamelaiseksi. Kulttuurisesta omimisesta syyttäminen vähentää oikeuttani olla kuka olen ja luo vihaa, kuin olisin arvoton vain koska olen määritellyt itseni sellaiseksi kuin olen. Syntyperällä ei tule olla väliä, sillä emmehän vaadi esimerkiksi suomalaisilta puhtaasti suomalaisia esivanhempia. Eikä myöskään ole oikein, että ryhmä itse saisi päättää, voiko joku määritellä itsensä ryhmään kuuluvaksi – tällöinhän meillä tulisi olla naislautakunta, joka kertoo, saako miehen ruumiiseen syntynyt määritellä itsensä naiseksi.

Ennen kuin kukaan huomauttaa historian jäävän tässä taustalla huomioitta, niin muistutetaanpa maailmassa olevan kansan, jota edellisen vuosisadan rotuopeissa pidettiin primitiivisenä ja valkoisia alhaisempana ihmisryhmänä, ja joka erään historioitsijan mielestä on kärsinyt väestömäärä huomioiden orjuudesta ehkäpä kaikkia Afrikan valtioita pahemmin. Tästä alistetusta historiasta huolimatta Punakynä on siinä luulossa, että jos nykyään julistaisi vain etnisten suomalaisten voivat olla suomalaisia, tulisi kovaa rasistisyyttelyä ilmaan.

”Kun sukupuolella ei ole mitään merkitystä yhteiskunnassa, ei ole myöskään mitään merkitystä sillä, miten ihminen itsensä määrittää.”

Palataanpa kuitenkin translakiin. Miksi itsemäärittelyn oikeuden turvaavaa lakia ei haluta hyväksyä?

Vastustus tähän juontuu siitä, että meillä on sukupuolittuneita normeja – itsensä määrittely on ongelma, koska pelätään, että ihmiset hakevat itselleen etuja määrittelemällä sukupuolensa sopivaksi. Laiska pakinoitsija menisi ali siitä missä on matalin aita ja kieltäisi kaiken epämieluisan, mutta Punakynä esittää vaihtoehtoisen näkökulman ja ehdottaa, että sallitaan vain sukupuolettomat normit. Kaikki, mitä on aiemmin jaoteltu sukupuolen mukaan, tulee muuttaa ihmisille yhteisiksi. Riippumatta siitä, onko kyseessä saniteettitilat, pukuhuoneet, henkilötunnukset tai urheilusarjat, luodaan mies- ja naisjaon sijaan näistä kaikille yhteiset ihmisten versiot, ja sallitaan vain nämä. Tämä ottaa myös muunsukupuoliset huomioon binäärisestä sukupuolijaottelusta poiketen.

Samalla tulee purkaa lainsäädännöstä kaikki sukupuolen mukaan jaottelevat ja täten eriarvoistavat normit. Onneksemme niitä on vain yksi, ja purkaminen on helppoa, sillä vanhastaankin vapaaehtoisesti palvelukseen astuvat naiset ovat olleet aina keskimäärin motivoituneempia suorittamaan asepalveluksen kuin 5,5–11,5 kuukaudeksi vankeuden uhalla pakotetut miehet. Ne, jotka olisivat vanhan sukupuolijaottelun mukaan olleet naisia, tulevat varmasti pakotettunakin täyttämään velvollisuutensa isänm… anteeksi huoltajanmaan eteen varmasti paremmin kuin ne, jotka olisi miehiksi määritelty.

Kun sukupuolella ei ole mitään merkitystä yhteiskunnassa, ei ole myöskään mitään merkitystä sillä, miten ihminen itsensä määrittää. Näin ollen saamme korjattua helposti tämän polttavan ihmisoikeusongelman.

Yksi mielenkiintoinen asia pitää ottaa näin lopuksi vielä esille. Kaikkihan tietävät naisen euron olevan noin 80 senttiä. Saatuamme jokaiselle ihmiselle oikeuden määrittää itse itsensä ja sukupuolensa, on tässä tarjolla nykyään yhteiskunnan silmissä naispuolisille helppo tapa hankkia 25 prosentin palkankorotus! Määrittää vain itsensä mieheksi, ja alkaa saada naisen euron sijaan euroja. Punakynä ainakin tarttuu kaikkiin tarjolle tuleviin palkankorotusmahdollisuuksiin. Etenkin, jos palkankorotuksen saa pelkästään ilmoitusluonteisella tiedonannolla uudesta määrittelystään.

Haittapuolena tästä voi olla harmaiden hiuksien esiintymistiheyden kasvu niin Etelä- kuin Pitkänsillanrannalla ja eduskunnassa. Kun yli miljoonalle ihmiselle mahdollistuu palkan roima kasvu, on mitä luultavimmin edessä taas uudet ja kiperät kiky-neuvottelut kansantalouden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Toisaalta se ei haittaa – KTM-höpisijän® generoimia sanoja lainatakseni: ”Tasa-arvolla ei ole hintaa!”

 

Punakynä on kesän 2018 aikana Tutkaimessa julkaistava blogi, joka keskittyy etsimään virheitä maailmasta. Koska yhden ihmisen voimin ei maailmaa muuteta eikä ongelmia ratkaista, tyydytään virheet merkkaamaan punakynällä, jotta muutkin ne huomaavat.