oP83VSaneOI

Teksti ja video: Jaakko Oleander-Turja

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on samassa tehtävässä jo toistamiseen. Viimeksi oikeusministerin salkku oli Henrikssonilla Kataisen ja Stubbin hallituksessa, mikäli Rinteen kuuden kuukauden hallitusta ei oteta laskuihin. Tällä kertaa maailma on kuitenkin hyvin erilainen, eikä vähiten lain soveltamisen näkökulmasta. Julkisuudessa Henriksson on omien sanojensa mukaan pyrkinyt pitämään oikeusvaltioperiaatteita esillä aikana, jolloin niitä on kenties enemmän kuin koskaan nyky-Suomen historiassa rajoitettu. Keskustelimme kansalaisten perusoikeuksista ja niiden rajoittamisesta, hallituksen viestinnästä, maamme tulevaisuudennäkymistä sekä ministerin omasta taustasta. 

 

Pietarsaaresta Arkadianmäelle

Selkeästi stressaantuneen oikeusministerin edellinen kokous on viivästynyt parillakymmenellä minuutilla, kun hän lopulta pääsee liittymään Zoom-puheluun. Aistin, että on parempi välttää turha small-talk ja mennä suoraan asiaan. Julkisuudessa Anna-Maja Henriksson on profiloitunut kenties eniten Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajana. Hän on ensimmäinen nainen, joka vuonna 1906 perustettua puoluetta valittiin johtamaan. Yksityiselämästään Henriksson on julkisuudessa puhunut vähän, eikä ministerin elämä tai ura ole monelle suomalaiselle tuttu. Kuka tämä kaksi kertaa oikeusministerinä toiminut pietarsaarelainen varatuomari oikeastaan on?

Henrikssonin juuret ovat Pietarsaaressa, Pohjanmaan maakunnassa. Alle vuoden ikäisen Henrikssonin isä menehtyi varhain, tehden äidistä seitsemän lapsen yksinhuoltajan: ‘’Minulla on neljä veljestä ja kaksi siskoa, jotka kaikki ovat minua vanhempia. Äitini joutui yksinhuoltajaksi isäni kuollessa kun olin vasta kuusi kuukautta vanha. Äitini, ammatiltaan sairaanhoitaja jäi yksin seitsemän lapsen kanssa.’’ Suurperheen kasvattia kiinnosti oikeustieteellinen ura, joka lopulta johdatti Henrikssonin pääkaupunkiin: ‘’Lukion jälkeen lähdin Helsinkiin opiskelemaan lakia oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Matkan varrella äitinikin kuitenkin kuoli.’’ Molempien vanhempien poismeno varjosti Henrikssonin nuoruutta, mutta nuori oikeustieteilijä ammensi voimaa opinnoista ja uranrakentamisesta: ‘’21-vuotiaana olin siinä tilanteessa, että molemmat vanhempani olivat menehtyneet ja minun oli pakko seistä omilla jaloillani. Kotikasvatukseni korosti ammatin tärkeyttä ja sen takia vaikeasta ajasta huolimatta valmistuin Helsingin yliopistosta juristiksi.’’ 90-luvulla Henriksson meni naimisiin ja pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä. Samoihin aikoihin Henriksson toimi aktiivisesti Pietarsaaren kunnallispolitiikassa: ‘’Lasten ollessa pieniä olin hyvin aktiivinen Pietarsaaren nuorkauppakamarissa ja sen myötä kiinnostus kaupungin toimintaa kohtaan kasvoi. Pohdiskelin, että kuka täällä päättää asioista ja miten voisin itse olla mukana vaikuttamassa.

’’Tarinani on osoitus siitä, että oikeastaan kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.’’

Puolueen valitseminen ei tuottanut Henrikssonille sen suurempia vaikeuksia: ‘’Tiesin alusta pitäen RKP:n olevan puolueeni, sillä Suomen kaksikielisyys on ollut minulle aina tärkeää. Tärkeää on myös luottaa ihmiseen ja tunnustaa, että hyvinvoinnin luomisessa tarvitaan sekä yrityksiä että yrittäjyyttä. Sydämeni on aina oikealla, arvoiltani olen liberaali. Lähdin RKP:n ehdokkaaksi vuonna 1996, kun lapseni olivat 4-, ja 6-vuotiaita.’’ Jos eläisimme 60-lukua, olisi tässä kohtaa haastattelua luontevaa esittää kysymys joka monelle naispoliitikolle vielä tänäkin päivänä aika ajoin esitetään: kuinka pystyit sovittamaan äitiyden ja uran yhteen? Emme kuitenkaan elä 60-lukua ja kyseinen kysymys on aina kummastuttanut minua. Sen sijaan Henriksson oma-aloitteisesti kertoo miehensä kannustaneen häntä poliittisen uran alkutaipaleilla: ‘’Minun mahdolliseen poliittiseen uraani mieheni totesi, että mikäpä siinä; jos sinua kerta politiikka kiinnostaa, niin lähde ehdolle! Sillä tiellä olen vieläkin. En tietenkään olisi ikinä voinut arvata että minusta yhtenä päivänä tulisi kansanedustaja, saatika sitten oikeusministeri. Tarinani on osoitus siitä, että oikeastaan kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.’’

”Uudenmaan sulku oli erittäin poikkeuksellinen toimi, joka oli minulle henkilökohtaisesti hyvin vaikea.’’

Valtiosääntöhistoriaa

Koronapandemian aikana monet valtiot ovat turvautuneet järeisiin toimenpiteisiin rajoittamalla kansalaisten perusoikeuksia. Yksi tällaisista valtioista on Suomi, joka ensimmäistä kertaa maan historiassa otti valmiuslain käyttöön. Laki antoi hallitukselle ennennäkemättömät valtaoikeudet ja juuri perusoikeuksien rajoittaminen on ollut ministeri Henrikssonille vaikeaa: ‘’Minulle on kokoajan ollut tärkeää, etteivät hallitus ja sen myötä valtio käytä enemmän valtaa kuin on tarpeen, eikä ihmisten perusoikeuksia rajoiteta enemmän kuin on välttämätöntä. Olen onnistunut pitämään näitä periaatteita yllä ja tekemään julkisesta keskustelusta asian tiimoilta vähän laajempaa. Emme tarvitse pelkästään enemmän ja enemmän rajoituksia, sillä perusoikeuksia tulee aina kunnioittaa. Uudenmaan sulku oli erittäin poikkeuksellinen toimi, joka oli minulle henkilökohtaisesti hyvin vaikea. Olin kuitenkin hyvin tarkkana, että siitä tulee luopua heti kun mahdollista.’’ Uudenmaan sulkeminen oli toki äärimmäisen poikkeuksellista, mutta niin oli myös koko valmiuslain käyttöönotto. Valtiosääntöasiantuntija sekä julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen kuvaili valmiuslain käyttöönottoa yhden valtiosääntöhistoriamme keskeisimmäksi päiväksi. Jälkikäteen ajateltuna Henriksson pitää valmiuslain käyttöönottoa vaikeana, mutta tarpeellisena päätöksenä: ‘’Tilanteeseen nähden se oli tarpeellinen. Kenelläkään meistä ei ole kristallipalloa, joka kertoisi mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi ottaneet valmiuslakia käyttöön. On helppoa olla jälkiviisas, mutta se oli oikea päätös siinä tilanteessa ja niillä tiedoilla, joita meillä silloin oli. Ehkä viestintämme ei ole aina mennyt ihan nappiin, mutta matkan varrella se on kuitenkin parantunut.’’

Tulevaisuutta ajatellen Henriksson näkee valmiuslaissa ongelmakohtia, joita hänen mukaansa tulisi pyrkiä korjaamaan. Painotus on sanassa ‘’tulevaisuus’’, sillä kriisin keskellä on ministerin mukaan vaikea nähdä selkeästi: ‘’Tälläkin hallituskaudella tullaan vielä miettimään, että miltä osin valmiuslaki pystyisi paremmin vastaamaan eteentuleviin tarpeisiin. Kun on keskellä kriisiä, pitää odottaa ennen kuin voimme selkeämmin nähdä muutostarpeet. Tähän tullaan varmasti palaamaan.’’

”Ajattelen, että kaikki ei mennyt ihan nappiin.’’

Perustuslain yhdeksäs pykälä 

‘’Jokaisella on oikeus lähteä maasta. – – Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan.’’ ∼ Perustuslaki 11.6.1999/731 § 9

Kyseinen perustuslain pykälä osoittautui kiusalliseksi hallitukselle, joka viestinnällään loi kuvaa suljetuista rajoista. Työmatka-, ja vapaa-ajan liikenteeltään vilkas Tornion raja osoittautui kenties suurimmaksi päänvaivaksi, sillä oikeusasiamiehelle sekä oikeuskanslerille osoitetuissa kanteluissa kerrotaan rajanylitysten ilman välttämätöntä syytä olleen ajoittain kiellettyä. On hyvä muistaa, ettei edes valmiuslaki anna hallitukselle, saatika rajaviranomaisille valtuuksia evätä kansalaisten maahanpääsyä tai maastalähtöä. Tornion rajan kysymys ei ole oikeusministerin mieleen, eikä mikään ihme: vaikuttaa, ettei kansalaisten perustuslaillinen oikeusturva ole liikkumisvapauden kannalta toteutunut. Suomenruotsalaiselle, ruotsin kielen tärkeyttä sekä maidemme tiivistä yhteistyötä korostavalle oikeusministerille aihe on kaiketi vielä tavallista epämiellyttävämpi. Henriksson kehottaakin minua kääntymään sisäministeri Maria Ohisalon puoleen: ‘’Tätä pitäisi kysyä sisäministeriltä. Sisäministeriö vastaa rajavalvonnasta eikä minulla ole tietoa, että viestintää olisi tahallaan hälvennetty’’. Kehotuksesta huolimatta olen kuitenkin kiinnostunut kuulemaan juuri oikeusministerin mielipiteen asiasta, joten kysyn uudelleen. Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: ‘’Ajattelen, että kaikki ei mennyt ihan nappiin’’. Kääntöpuolena Henriksson näkee hallituksen viestinnän kehittymisen: ‘’Suomalaisten perustuslaillista oikeutta saapua sekä lähteä kotimaastaan olisi alusta lähtien ollut hyvä pitää paremmin esillä. Tästä vastaavat viranomaiset ovat kuitenkin tapahtuman jälkeen parantaneet viestintäänsä ja luulen myös, että tästä on otettu opiksi. Viestinnän pitää olla selkeämpää. Meidän ylimpien lainvalvojiemme tehtävä on käydä läpi esillenousseita ongelmakohtia ja sitä varten meillä on oikeusasiamies ja oikeuskansleri. Hallituksen yksittäisen ministerin ei siihen pidä ottaa kantaa. Itse toivon, että jokaisessa ministeriössä ollaan tarkkoja siitä, miten kansalaisille viestitään näin tärkeistä asioista.’’

’’Meidän vahvuutemme on se, että kansalaiset ovat ottaneet suositukset ja rajoitukset tosissaan.’’

Suomelle suitsutusta

Koronapandemian hoidossa Suomi näyttää suoriutuneen maailmankin mittakaavassa kiitettävin arvosanoin. Tällä hetkellä tartunnat ovat siitä huolimatta nousussa ja uusia rajoituksia on otettu käyttöön. Toistaiseksi asiat ovat ministerin mukaan kuitenkin varsin hyvin: ‘’Verrattuna muihin Pohjoismaihin, Eurooppaan ja muuhun maailmaan meillä menee hyvin. Näyttää siltä, että Suomi on se maa joka Euroopassa on tähän mennessä pärjännyt pandemian hoidossa parhaiten.’’ Ei käy kiistäminen, etteikö Suomi olisi niittänyt kansainvälistä kiitosta pandemian mallikkaasta hoidosta, mutta Henriksson haluaa kiinnittää huomion hallituksen sijaan kansalaisiin: ‘’Se on osoitus siitä, että olemme tehneet oikeita asioita ja siitä haluaisin kiittää kansalaisia. Meidän vahvuutemme on se, että kansalaiset ovat ottaneet suositukset ja rajoitukset tosissaan. Siirryimme nopeasti etätöihin ja pystyimme tekemään tarvittavat ratkaisut. Tällä hetkellä olemme esimerkiksi ottaneet kasvomaskit käyttöön hyvin. Olen itse pannut merkille, että esimerkiksi kaupoissa suurin osa käyttää maskeja niin Uudellamaalla, kuin Pohjanmaallakin. Se on hyvä asia, eikä näin joka maassa ole. 

Samaa ei valitettavasti voi sanoa naapurimaa Ruotsista, jonka kansainvälistä kritiikkiä saanut koronalinja on tätä lausetta kirjoittaessani johtanut 6500 ruotsalaisen kuolemaan. Luku on niin korkea, että sille on nyky-Ruotsin historiassa vaikeaa löytää vastinetta: se on 13 kertainen verrattuna esimeriksi matkustajalautta Estonian uppoamisessa kuolleiden ruotsalaisten määrään. Henriksson on asiasta huolissaan: ‘’Olen seurannut Ruotsin tilannetta, joka oli kesällä ja alkusyksystä aika hyvä, mutta on nyt valitettavasti muuttunut paljon huonompaan. Ruotsi on oikeastaan vasta nyt havahtunut siihen, että nyt on se aika kun ei pidä liiemmin tavata muita, käydä ostoksilla tai pahemmin mennä minnekään. Tähän nähden olemme Suomessa pärjänneet verrattain hyvin ja kiitos siitä kuuluu kansalaisille.’’ Ministeri ei kuitenkaan halua tuudittautua nykyhetkeen, vaan korostaa kansalaisten vastuuta: ‘’Se, mitä tästä eteenpäin tulee tapahtumaan on meistä jokaisesta kiinni. Jos jaksamme tällä hyvällä polulla, niin pystymme varmasti ensi keväänä elämään vielä normaalimpaa elämää.’’

”Sydämeni on aina oikealla, arvoiltani olen liberaali.”

Varovaista optimismia

Henriksson on varovaisen optimistinen tulevaisuuden suhteen: ‘’Olen syntynyt optimistiksi ja haluan myös vaikeissa paikoissa uskoa, että tunnelin päässä on valoa.’’ Oikeistolainen ministeri laittaa toivonsa ihmisiin: ‘’Maailmassa on niin paljon lahjakkaita ihmisiä. Uskon, että ensi vuosi tulee olemaan parempi vuosi kuin mitä tämä nykyinen on ollut. Tällä hetkellä kaikki katseet kohdistuvat tietysti rokotteeseen. Toivon, että pystymme niin pian kuin mahdollista saamaan turvallisen rokotteen niin nopeasti ja niin monelle kansalaiselle kuin mahdollista.‘’

Haastattelun loppupuolella kysyn ministeriltä, miten hän itse arvioisi suoriutuneensa tehtävästään oikeusministerinä näinkin poikkeuksellisena vuonna: ‘’Ulkopuolisten on parempi arvioida, miten olen tehtävästäni selviytynyt. Tämän hyvin vaikean ja poikkeuksellisen vuoden aikana on tullut paljon myönteistä palautetta kansalaisilta ympäri Suomea ja siitä olen todella kiitollinen. Olen yrittänyt pitää oikeusvaltioperiaatetta läsnä hallituksen keväällä tehdyissä toimenpiteissä valmiuslain käyttöönoton jälkeen.’’ Henriksson haluaa vielä lähettää terveiset valtiotieteilijöille todeten, että meitä tarvitaan. Hän myös korostaa yhteydenpidon tärkeyttä aikana, jota leimaa eristäytyneisyys: ‘’Soitelkaa vaikka kavereille vähän tiheämmin kuin normaalisti. Läheisyys antaa meille kaikille enemmän voimaa.’’ 

Muutama päivä haastattelun jälkeen käy ilmi, että hallitus on jälleen kerran suunnittelemassa valmiuslain käyttöönottoa. Ministeri Henriksson vaatii julkisuudessa ‘’jäitä hattuun’’ ja vetoaa siihen, ettei kukaan ainakaan esittäisi Uudenmaan sulkua. 

Vuodesta 2021 näyttää tulevan poikkeusolojen oikeusministerille vähintäänkin yhtä poikkeuksellinen.