Teksti: Petri Huovinen, Valviran kehittämispäällikkö
Kuva: Vilja Harala
Valmistuin helmikuussa 1998 Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi, pääaineeni oli kansantaloustiede. Sivuaineina luin valtio-oppia, tilastotiedettä ja matematiikkaa, kehitysmaatietoa sekä tuolloin uutena opinto-ohjelmaan tulleen kansainvälisten tehtävien opintokokonaisuuden.
Valmistumisen jälkeen hain erilaisia työpaikkoja parin kuukauden ajan ihmetellen samalla, että mitähän sitä haluaisi tehdä. Ensimmäinen työpaikkani oli Kela, jonka pääkonttorissa suunnittelijana työskentelin lähes kolme vuotta. Kelan työrupeama alkoi erityisesti tuohon aikaan tyypillisesti vuorotteluvapaan sijaisena. Kelassa pääsin tekemään hyvinkin erilaisia asioita organisaation kehittämisen parissa ja tutustuin samalla suuren ja perinteikkään julkisen organisaation ominaispiirteisiin – niin hyviin kuin vähän huonompiinkin.
Kelan jälkeen suuntasin virkamieheksi Valtiokonttoriin. Valtiokonttori on Kelan lailla perinteikäs organisaatio, mutta huomattavasti pienempi. Valtiokonttorissa minulla vierähti noin kymmenen vuotta useissa eri tehtävissä. Aloitin erikoistutkijana, jonka jälkeen toimin projektipäällikkönä, kehittämispäällikkönä ja apulaisjohtajana. Tehtävät liittyivät valtion taloushallinnon ja tulosohjauksen kehittämiseen. Täytyy sanoa, että Valtiokonttori oli todellinen näköalapaikka valtionhallintoon. Kaikki ministeriöt ja suurimmat virastot tulivat hyvinkin tutuiksi useissa eri kehittämisprojekteissa ja työryhmissä.
Kun kymmenen vuotta alkoi tulla täyteen Valtiokonttorissa, teki mieli etsiä jotain uutta. Jotenkin sitä oli jo virkamiehen mentaliteetti mielen niin vallannut, että katselin lähinnä valtion virkoja. Sopiva tehtävä osui kohdalle Valvirassa (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto), johon siirryin 2012 kehittämispäälliköksi, aluksi määräaikaiseen virkaan. Valvira on melko pieni virasto ja tuolloin todella nuori, se oli pari vuotta aikaisemmin yhdistynyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksesta. Kehittämispäällikkönä pääsinkin heti kehittämään vielä muovautumassa olleita yhteisiä toimintatapoja ja rakentamaan yhteistä toimintakulttuuria. Valviraa voisi luonnehtia perusoikeuksien turvaajaksi; valvomme oikeutta hyvinvointiin, laadukkaisiin palveluihin ja turvallisiin elinoloihin.
Valvirassa työskentelen viraston ylijohtajan alaisuudessa. Käytännössä johdan, ohjaan ja suunnittelen kehitysprojekteja, edustan virastoa monenlaisissa valtionhallinnon työryhmissä ja tuen viraston johtoa toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Erityisen paljon työssäni korostuu digitalisaation edistäminen niin, että sen avulla parannetaan asiakkaille tarjottavia palveluja ja viraston omia prosesseja. Ja yhä enemmän merkitystä on tiedolla johtamisella. Tietoa kertyy valtavia määriä erilaisiin tietovarantoihin ja tietoa voi hyödyntää entistä paremmin päätöksenteossa. Suuri potentiaali liittyy esimerkiksi siihen, että data-analytiikkaa hyödyntäen sote-palvelujen valvontaa voidaan suunnata ennakoivammin ja riskiperusteisemmin, jolloin valvonnan vaikuttavuuskin paranee.
”Suuri potentiaali liittyy esimerkiksi siihen, että data-analytiikkaa hyödyntäen sote-palvelujen valvontaa voidaan suunnata ennakoivammin ja riskiperusteisemmin, jolloin valvonnan vaikuttavuuskin paranee.”
Monipuolisuus on ehdottomasti työni parhaita puolia. Sidosryhmäyhteistyötä on runsaasti ja työ on sopivan haastavaa ja mielenkiintoista. Toisaalta välillä tuntuu, että asioita joutuu tekemään osin vasemmalla kädellä, kun kaikkeen ei ehdi perehtyä riittävästi. Ehkä tärkeintä on kuitenkin työn merkityksellisyys ja se, että siihen liittyy aito pyrkimys kehittää valtion toimintaa ja väestölle tarjottavia palveluja. Itseäni kiehtovat erityisesti muutosten toteuttaminen ja johtaminen.
Muutoksen tahti on työurani aikana selkeästi kiihtynyt, samoin työtahti. Toisaalta välillä huomaa, että yllättävän moni asia on tänään aivan kuten parikymmentä vuotta sitten. Valtiollakin on valitettavasti tehty monenlaisia näennäisuudistuksia. Valtio on myös organisaationa aika kankean oloinen, mutta se on toisaalta ymmärrettävää, koska toiminta on lainsäädännössä tarkoin raamitettua. Työn haasteellisuutta lisää ratkottavien ongelmien monimuotoisuus ja monimutkaisuus, siksi kokonaisuuksien ja syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on olennaista.
”Taito erottaa asiat, joihin voi vaikuttaa niistä, joihin pitää sopeutua, on kehittynyt vuosien varrella.”
Työni on opettanut sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Ihmisten johtamisesta olen oppinut paljon. Taito erottaa asiat, joihin voi vaikuttaa niistä, joihin pitää sopeutua, on kehittynyt vuosien varrella. On selvää, että en tee suoraan koulutustani vastaavaa ekonomistin työtä, mutta hyvän perustan valtiotieteellinen koulutus näihinkin tehtäviin on antanut. Ja aina on onneksi mahdollisuus oppia lisää. Oman kokemukseni perusteella voin suositella uraa valtionhallinnossa; ura- ja kehittymismahdollisuudet ovat hyvät, työ on merkityksellistä, työtehtävät monipuolisia ja vaikuttamismahdollisuuksiakin on.
