Syyskuussa juhlittiin historiallista luonnonsuojelun voittoa fossiilikapitalismia vastaan, kun Ecuador kielsi kansanäänestyksellä öljynporauksen Yasunín kansallispuistossa Amazonilla. Toisin kuin aiheen ympärillä vallitsevasta narratiivista voisi päätellä, Yasuní on edelleen lukuisten uhkien armoilla. 

 

Yasunín kansallispuisto Ecuadorissa kätkee sisäänsä enemmän eläin- ja kasvilajeja kuin mikään muu kolkka maapallolla. Vain yksi hehtaari tätä ikivanhaa sademetsää on koti useammille puulajeille kuin Yhdysvallat ja Kanada yhteensä. On selvää, että Yasunín kaltaista monimuotoisuuden keskittymää on suojeltava. Lisäksi kansallispuistoa asuttavat myös eräät maailman viimeisistä vapaaehtoisesti eristäytyneenä elävistä alkuperäiskansoista. 

Tätä taustaa vasten on upeaa, että yli puolet ecuadorilaisista äänesti presidentinvaalien yhteydessä suojelun puolesta. Uurnien sulkeuduttua Instagram tulvi riemukkaita julkaisuja luonnon ja alkuperäiskansojen voitosta öljyjättejä vastaan, eikä perinteinenkään media ohittanut tapahtumaa olankohautuksella. Keskustelua väritti väite ”Ecuador kieltää öljynporauksen Yasunín kansallispuistossa”, joka sellaisenaan on kuitenkin valitettavan harhaanjohtava.

Todellisuudessa kansanäänestyksellä päätettiin niin kutsutun ITT-blokin suojelusta, eli noin 2000 hehtaarin suuruisen alueen, josta 100 hehtaaria kuuluu Yasunín kansallispuistoon. Vaikka blokki on tärkeä suojelukohde, se muodostaa hyvin pienen osan lähes miljoonan hehtaarin puistosta. Öljyä porataan Yasunín alueella tälläkin hetkellä, kuten on tehty vuosikymmeniä. Lisäksi ITT-blokin alueen asukkaista suurin osa äänesti suojelua vastaan, joten huoleen tulevasta lienee aihetta.

Kulttuurin ja metsän tuhoa

Yasunísta tuskin voi puhua mainitsematta waoraneja, alkuperäiskansaa, jotka hallitsivat suurta aluetta Amazonasilla ennen öljy-yhtiöiden saapumista. Waoranien perinteinen elämäntyyli rakentui vaeltamisen ja metsästämisen ympärille pienissä perheyksiköissä, nanikaboissa. 1950-luvulta alkaen öljy-yhtiöt ovat toimineet waoranien elinalueella vaikuttaen perinteiseen elämäntapaan. Suurimpia muutoksia öljy-yhtiöiden tulon myötä ovat olleet asettuminen pysyviin kyläyhteisöihin liikkuvasta elämäntavasta sekä rahatalouteen siirtyminen. Vaikka osa waoraneista elää edelleen öljy-yhtiöiden vaikutuksen ulottumattomissa, suuri osa kansasta asuttaa nyt maita näiden rakennuttaman infrastruktuurin äärellä.

Öljynporauksen aiheuttamien päästöjen ja ympäristön saastuttamisen lisäksi siihen tarvittavan infrastruktuurin tieltä hävitetään konkreettisesti metsää. Turmiolliset ympäristövaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu tähän. Esimerkiksi metsästyksellä elantonsa hankkivien waoranien liikkuvan elämäntavan muuttuminen pysyväksi on aiheuttanut uhan alueiden villieläinpopulaatiolle. Öljy-yhtiöiden rakennuttamat tiet ja modernit aseet ovat johtaneet saalismäärien räjähdysmäiseen kasvuun. Aiemmin kestävä metsästys on muuttunut tuhoisaksi. Alueen eläinkantaa kuihduttavan ”villin lihan” korkeasta hinnasta hyötyvät kuitenkin ensisijaisesti ravintoloitsijat ja myyntimiehet metsästäjien osuuden jäädessä pieneksi. 

Toksiset riippuvuussuhteet helppojen ratkaisujen esteenä

Olisi helppoa, jos Yasuníssa olisi yksinkertainen ”öljypahikset vastaan luonto ja alkuperäiskansat” -asetelma. Suuryrityksiä on helppoa inhota joukolla. Vuosien varrella öljy-yhtiöt ovat kuitenkin onnistuneet luomaan eräänlaisen toksisen riippuvuussuhteen waoranien ja muiden alkuperäisten asukkaiden sekä itsensä välille. Tarjoamalla koulutusta, joskin laadutonta sellaista, ilmaisen liikkumisen alueella ja muita kompensaatioita yhtiöt näennäisesti tukevat asukkaita. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että osa waoraneista on jäänyt jumiin kahden maailman väliin – heillä ei ole riittäviä resursseja tai koulutusta menestyä modernissa maailmassa samaan aikaan, kun perinteiset taidot ja kulttuuri hiipuvat, eritoten nuoren polven kohdalla. 

Kestämättömään tilanteeseen ei ole helppoja ratkaisuja. Ecuadorin valtio on riippuvainen öljytuloista, varsinkin nyt, kun huumeväkivalta riepottelee maata ja työttömyysaste on korkea. Öljyn poraamisen totaalinen kieltäminen ei siis ole realistista ainakaan lähiaikoina. Metsästämiseen puuttuminen ei myöskään ole ongelmatonta, sillä se on waoranien perinteinen ja kulttuurisesti merkittävä elinkeino.

Vaikeuksista huolimatta Yasunín kansallispuisto on edelleen pääosin hyvässä kunnossa. Koskematonta luontoa kuitenkin nakerretaan kaiken aikaa, joten suojelu on otettava vakavasti. Erääksi keinoksi vähentää öljynporausta alueella on esitetty suojelurahan maksamista Ecuadorille menetetyistä tuotoista. Tässä ratkaisussa tosin vaikeudeksi nousee maan riitaisa hallinto, joka on jo aiemmin pilannut yrityksen maksaa luonnonsuojelusta. Vuonna 2013 Ecuadorin silloinen presidentti Rafael Correa hylkäsi aloitteen suojella Yasunía öljynporaukselta korvausta vastaan, vaikka rahoitusintoa tähän olisi löytynyt. Myös metsästyksen suhteen jonkinlainen vaihtoehtoinen tulo on välttämätön, mutta kuten todettu, siirtymä ei olisi ongelmaton. Positiivisiakin esimerkkejä kompensaatiosta tosin löytyy. Alueella toteutettiin muun muassa onnistuneesti projekti, jossa asukkaille maksettiin kilpikonnien munien suojelemisesta niiden keräämisen sijaan. 

Yasunín suojelun kannalta tietämyksen lisääminen aiheesta kansainvälisesti on myös ensiarvoisen tärkeää, jotta päättäjiin kohdistuisi painetta toimia suojelun puolesta pelkkien puheiden sijaan. Tässä erinomaista työtä tekee esimerkiksi waoraniaktivisti Nemonte Nenquimo, joka kampanjoi Yasunín kansanäänestyksen puolesta näkyvästi niin sosiaalisessa mediassa kuin kaduilla. Hän on loistava esimerkki siitä, että 1950-luvulla alkanut taistelu öljy-yhtiöitä vastaan on käynnissä edelleen. 

Tekijä: Siiri Luukkanen

Kuvat: Rok Lobnik