”Kun Unkarin pääministeri ja Fidezs-puolueen johtaja Viktor Orbán piti puheensa, hän sai kongressiväeltä raikuvat aplodit.”
Osallistuin marraskuun alussa Helsingissä järjestettyyn Euroopan kansanpuolueen (EPP) kongressiin. EPP on Euroopan parlamentin suurin puolue, johon suomalaisväriä tuo kokoomus euroedustajineen. Kongressin pääkohtana oli EPP:n Spizenkandidatin eli kärkiehdokkaan EU-komission johtoon valinta. Kärkiehdokasmenetelmän ajatuksena on ollut EU:n demokratian läpinäkyvyyden parantaminen, kun menetelmän myötä EU-vaalien tulos määrittää sen kuka komission johtoon päätyy.
Ennakkoasetelmat olivat selkeät suurten EPP:n sisäisten ryhmien julistettua tukensa ehdolla olleelle saksalaiselle Manfred Weberille, ja Saksan liittokansleri Angela Merkelin julkinen tuki sinetöi asian. Valinta typistyi näytökseksi, jossa suurta suosiota nauttiva Weber kukisti vastaehdokkaansa Alexander Stubbin murskalukemin.
Suuria mullistuksia Euroopan poliittiseen kenttään ei kongressissa tullut, mutta valtio-opin opiskelijana oli hienoa päästä näkemään Euroopan unionin ja valtioiden johtajia omin silmin. Valitettavasti suurin osa kongressissa käytetyistä puheenvuoroista toisteli ympäripyöreitä visioita ja latteuksia Euroopasta oikean poliittisen keskustelun sijaan. Suomalaisesta vinkkelistä pystyi kuitenkin tekemään useita mielenkiintoisia huomioita.
Ensinnäkin, Suomen keskustaoikeisto vaikuttaa erittäin arvoliberaalilta ja ”maallistuneelta” Keski-Eurooppalaisiin keskustaoikeistolaisiin puolueisiin verrattuna. Tämä näkyi erityisesti siinä, miten kristillisiä arvoja ja kristillisdemokraattisuutta korostettiin kongressin puheenvuoroissa ja retoriikassa. Suomessa oikeastaan vain kristillisdemokraatit tuovat poliittiseen keskusteluun uskonnollisen ulottuvuuden.
Toki monissa suuremmissa puolueissa on hengellisiä ihmisiä ja ryhmiä vaikuttamassa, puhumattakaan siitä miten kristillinen arvopohja on muokannut yhteiskuntamme rakenteita, kulttuuria ja moraalikäsitystä. Suomessa taas valtakunnanpolitiikka nähdään pääasiassa maallistuneena tilana, jossa uskonto on erotettu valtiovallasta ja poliitikot karttavat sen sivuamista. EPP:n johtajien puheissa sen sijaan korostui paluu kristillisdemokraattisten arvojen ohjaamaan politiikkaan, joka tuntui absurdilta ajateltaessa puhujien tilalle suomalaisia kokoomuspoliitikkoja.
Kristillisdemokratian kaltaiset käsitteet ovat toki eläviä ja voivat saada ajasta ja paikasta riippuen erilaisen merkityksen. Jos kokoomus tai keskusta oltaisiin nimetty perustamisvaiheessaan kristillisdemokraattiseksi kokoomukseksi tai kristillisdemokraattiseksi keskustapuolueeksi, saattaisimme ymmärtää käsitteen nykyistä laajemmin. Meillä kristillisdemokratia näyttäytyy pikkupuolueen ideologiana, joka vastustaa kaikkea progressiivista. Asiaa tuskin on helpottanut kristillisdemokraattien henkilöityminen Päivi Räsäsen ympärille, joka sittemmin on päätynyt internetin vakiomeemiksi kaiken kieltävänä änkyränä. Saksassa, missä Angela Merkelin johtama Saksan kristillisdemokraattinen unioni (CDU) on valtapuolueena, kristillisdemokratia käsitetään varmasti aivan eri tavalla.
Toinen tekemäni huomio koski sitä, miten EPP ja Euroopan poliittinen kenttä vaikuttaa kulkevan kohti suurempaa kaksijakoisuutta. Kun Unkarin pääministeri ja Fidezs-puolueen johtaja Viktor Orbán piti puheensa, hän sai kongressiväeltä raikuvat aplodit. Orbán esittäytyi puheessaan kommunismin ja vasemmistolaisten arvojen suurena vastustajana, ja hyökkäsi vahvasti Euroopan pakolaispolitiikkaa vastaan. Hänen puheensa ytimessä oli vahvojen kansallisvaltioiden korostaminen, joita ilman Euroopan unioni ei ole mitään.
”Jakolinjattoman ja entistä yhtenäisemmän Euroopan sijasta suunta näyttää olevan päinvastainen, niin EPP:n sisällä kuin unionissa laajemmin.”
Orbánin puheen jälkeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk tyrmäsi puheessaan lähes kaiken, mitä Orbán oli sanonut. Tuskin puhe rakentui juuri kristillisdemokratian määritelmän ympärille, korostaen sitä miten Orbánin edistämä kristillisdemokratian muoto on todellisuudessa sen vastakohta. Esimerkkeinä Tusk käytti muun muassa lehdistönvapauden rajoittamista ja oikeusvaltioperiaatteen rapauttamista, joita vastaan hyökkääminen on kristillisdemokratian perusarvojen vastaista. Tuskin puhe sai yhtälaisen kannatuksen yleisöltä. Vaikka Spizenkandidat-ehdokkaista kumpikin puhui eurooppalaisen yhteisön tiiviydestä ja sen jakolinjattomuudesta, eri maiden ja alueiden erot näkyivät selkeästi juuri arvokeskustelussa.
Jakolinjattoman ja entistä yhtenäisemmän Euroopan sijasta suunta näyttää olevan päinvastainen, niin EPP:n sisällä kuin unionissa laajemmin. Pohjois-Euroopan protestanttisuus ja hyvinvointivaltio ovat ristiriidassa Etelä-Euroopan katolilaisuuden ja löyhän taloudenhoidon kanssa. Läntisen Euroopan liberaalit demokratiat ovat konfliktissa Itä-Euroopan nuorempien demokratioiden kanssa, jotka vaikuttavat olevan kallistumassa autoritaarisuuteen päin. Lisäksi valtioiden sisällä euroskeptiset populistipuolueet pyrkivät lyömään kapulaa EU:n rattaisiin, puhumattakaan siitä miten Venäjä koittaa informaatiosodan keinoin lisätä eripuraisuutta Euroopan maiden sisällä ja niiden välillä. Lisäksi EU:n uskottavuus on kärsinyt huomattavasti johtuen tehottomasta vastauksesta pakolaiskriisiin ja Ukrainan konfliktiin.
Haasteet vaikuttavat mittavilta, mutta toivottavasti Weberin valinnan myötä EPP:n rivit saataisiin suoriksi. EPP:llä Euroopan suurimpana puolueena voi olla hyvin vakauttava vaikutus, jos kaikki sen jäsenet työskentelevät yhteisen tavoitteen eteen. Weberin laaja kannatus EPP:n molemmilta laidoilta toivottavasti auttaa yhtenäistämään puolueen linjaa, mutta myös pessimistisyydelle saattaa olla perusteita. Weber nimittäin on lähtöisin Baijerin kristillisosiaalisesta unionista (CSU), joka on sisarpuoluettaan CDU:ta huomattavasti konservatiivisempi.
Pahimmassa tapauksessa Weberin valinta voi sataa Orbánin ja kumppanien laariin, jolloin puolue matkaa kohti suurempaa jakautumista koko Eurooppa mukanaan. Vaikka Weberin ja eritoten Saksan intressinä on vakaa ja yhtenäinen Eurooppa, voi epäonnistuminen EPP:n sisällä voi vaikeuttaa komission ja unionin toimintaa huomattavasti.
