Teksti: Marissa Rämänen

Kuvitus: Vilma Puttonen

Erilaisia vaikuttamispyrkimyksiä on ollut jo pitkään. Vaalien alla vaikuttaminen kohdistetaan vaaleihin ja niiden ympärillä käytävään keskusteluun. Teknologinen kehitys sekä informaation helpompi jaettavuus ja saavutettavuus ovat tehneet vaikuttamisesta entistä hienovaraisempaa, kohdistetumpaa ja tehokkaampaa.

Brexit-äänestys, Yhdysvaltain 2016 presidentinvaalit, Katalonian vaalit – tässä vain muutama esimerkki demokraattisista vaaleista, joihin on pyritty vaikuttamaan ulkopuolisen toimesta. Suomessa on keväällä edessä sekä eduskuntavaalit että europarlamenttivaalit ja on mahdollista, että meidänkin vaalimme pääsevät listan jatkeeksi vihamielisen vaalivaikuttamisen kohteina.

Vihamielisessa vaalivaikuttamisessa, eli vaalihäirinnässä, toisen valtion vaalitulokseen tai demokraattisiin vaaleihin sekä vaalien alla käytävään keskusteluun pyritään vaikuttamaan negatiivisesti. Vaalihäirintä ei nouse vaalien alla tyhjiöstä, vaan se on osa samaa ilmiötä, johon monien sanavarastoon vakiintunut informaatiovaikuttaminenkin. Informaatiovaikuttaminen on toimintaa, jossa kohteeseen pyritään vaikuttamaan siten, että se toimii vaikuttajan tavoitteiden mukaisesti tai päämäärää edistäen – huomaamattaan. Niin informaatiovaikuttamisessa kuin vaalihäirinnässäkin korostuu psykologinen puoli.

Tällainen vaikuttaminen ei tietenkään ole uusi asia. ”On sanottu, että yksi ensimmäisistä onnistuneista informaatio-operaatioista on ollut suunnilleen Troijan hevonen”, valtioneuvoston kanslian johtava viestintäasiantuntija Jussi Toivanen sanoo. Vaaleihin kohdistettu vaikuttaminen on myös ollut olemassa jo aiemmin. ”Jos mietitään Suomea kylmän sodan aikaan, niin montako keskeisessä asemassa olevaa poliitikkoa meillä oli, joilla ei ollut Tehtaankadun hyväksyntää?” Sotatieteiden tohtori, tietokirjailija Saara Jantunen kysyy viitaten Tehtaankadulla kylmän sodan aikana toimineeseen Neuvostoliiton lähetystöön.

”Informaatiovaikuttamisessa keskeistä on tarkastella, mitä vaikutuksia sillä on sen sijaan, että tarkasteltaisiin millä se luodaan.”

Vaalivaikuttamista on kaikenlainen poliittinen tuki ja ehdokkaiden tekemä kampanjointi. Olennaista on erottaa ei-toivottu vaalivaikuttaminen toivotusta. Tässä erottelussa keskeistä on se, tehdäänkö vaikuttaminen läpinäkyvästi. ”Jos se ei ole läpinäkyvää ja siihen liittyy harhauttamisen elementti, niin silloin se on lähtökohtaisesti ei-toivottua vaikuttamista, eikä viestintää. Viestintä on lähtökohtaisesti läpinäkyvää. Ihminen tietää, missä roolissa hän on vastaanottajana”, Jantunen linjaa. Sama linjanveto pätee myös informaatiovaikuttamisen erottamiseen legitiimistä vaikuttamisesta.

Erityisesti 1900-luvulla kovassa huudossa ollutta propagandaa on hyödynnetty laajasti vaikuttamisessa kautta aikojen. On kuitenkin syytä huomata, että vaikuttaa voi muutenkin kuin viestinnällä. Saara Jantunen muistuttaa, että esimerkiksi informaatiovaikuttamisessa, jollaista vaalivaikuttaminenkin voi olla, keskeistä on tarkastella, mitä vaikutuksia sillä on sen sijaan, että tarkasteltaisiin millä se luodaan. ”Informaatiovaikuttaminen on tapa miettiä vaikutuskokonaisuuksia eikä niinkään vaikutuskeinoja. Helposti ajatellaan, että informaatiovaikuttaminen on some, media ja lentolehtiset. Ne ovat vain keinoja”, Jantunen huomauttaa.

Se, mikä tekee vaalihäirinnästä – ja informaatiovaikuttamisesta – ajankohtaista ja entistä tehokkaampaa, on teknologian ja viestintävälineiden kehitys sekä informaatioympäristön ja ihmisten mediankäyttötapojen muutos. ”Ihmisiä pystytään lähestymään aivan uudenlaisin keinoin ja vaikutuksin. Nyt kuka tahansa pystyy todella halvalla, vaikkapa omalta kotisohvaltaan tekemään tätä vaikutustyötä. Suuria torikokouksia ei tarvita”, Toivanen sanoo.

Saara Jantusen mukaan ei-toivotussa vaalivaikuttamisessa korostuu psykologinen puoli sekä sosiaalisen median rooli. Oxfordin yliopiston yhteydessä toimivan Oxford Internet Instituten ja sosiaaliseen verkostoanalyysiin erikoistuneen Graphikan yhteisen Computational Propaganda Projectin tekemässä tutkimuksessa todettiin, että Yhdysvalloissa vaalihäirintää on esiintynyt useilla eri sosiaalisen median alustoilla. Venäjän Internet Agencyn (IRA) toteuttamaa vaikuttamista havaittiin muun muassa Twitterissä, Facebookissa, Youtubessa ja Instagramissa siten, että vaikuttamisen huippukohdat osuivat yhteen Yhdysvaltain poliittisen kalenterin kanssa.

Tietokonepropagandassa (Computational propaganda) pyritään algoritmeja, niin kutsuttuja botteja ja muita automatisoituja toimintoja hyödyntämällä vaikuttamaan poliittisesti ihmisiin. Botit voidaan ohjelmoida jakamaan valheellista tai vääristeltyä tietoa eli disinformaatiota, nostamaan tiettyjä aiheita Twitterin suosituimpien joukkoon twiittaamalla niistä jatkuvasti sekä täyttämään poliittisten toimijoiden seuraajalistaa saaden nämä vaikuttamaan suositummilta kuin todellisuudessa ovat. Algoritmien avulla voidaan myös kohdentaa sisältöä tietyille henkilöille sosiaalisessa mediassa kerätyn tiedon perusteella. Monet ehdokkaat hyödyntävät tätä keinoa vaalikampanjoinnissaan, mutta sillä voidaan toteuttaa myös ei-toivottua vaalivaikuttamista. Esimerkiksi taannoisessa Cambridge Analytican tapauksessa datayritys keräsi käyttäjien tietoja Facebookista heidän tietämättään. Kerätyt tiedot myytiin eteenpäin ja niiden perusteella käyttäjille kohdennettiin kampanjasisältöä brexit-äänestyksen ja Yhdysvaltain 2016 presidentinvaalien alla. Sitä, millä perustein sisältöä kohdennetaan juuri tietyille ihmisille, ei useimmiten paljasteta.

Teknologisen kehityksen mukana on saapunut myös informaatiovallankumous, joka on paitsi kasvattanut informaation määrää, myös mahdollistanut sen edullisen ja helpon jakamisen. Kehitys on kuitenkin lisännyt sosiaalisen median kuluttajan vastuuta. Informaatiopaljoudesta on haastavaa päätellä sisällön todenperäisyys, ja sosiaalinen media on tehnyt helpoksi ja vaivattomaksi sisällön jakamisen eteenpäin. Valeuutisen käsite on monille tuttu, mutta silti esimerkiksi uutissisältöjä jaetaan tietämättä, pitävätkö ne paikkansa vai eivät. Esimerkiksi MIT:n tutkimuksessa kävi ilmi, että virheellinen uutinen uudelleentwiitataan 70% todennäköisemmin kuin uutinen, joka on totta. Valeuutiset ja niiden eteenpäin jakaminen nostavat puheenaiheita – valheellisiakin – julkiseen keskusteluun.

”Esimerkiksi Barack Obama voidaan digitaalisen manipulaation avulla muokata pitämään puhetta, jota ei todellisuudessa ole koskaan tapahtunut.”

Koska teknologista kehitystä on mahdotonta pysäyttää, tulevat mahdollisuudet vaikuttamiseen lisääntymään entisestään. Uudenlaiset keinot tekevät vaikuttamisesta yhä hienovaraisempaa ja tehokkaampaa. Yksi uudemmista, teknologian tuomista mahdollisuuksista, ovat niin kutsutut deepfake-videot, joissa henkilö – esimerkiksi Barack Obama – voidaan digitaalisen manipulaation avulla muokata pitämään puhetta, jota ei todellisuudessa ole koskaan tapahtunut.

Deepfake-videoita on alun perin käytetty viihdetarkoituksiin: esimerkiksi julkisuuden henkilöiden kasvoja on muokattu pornovideoilla esiintyvien näyttelijöiden ruumiisiin. Niillä voidaan kuitenkin väärin käytettynä järsiä demokratiaa syvältä, kun ihmiset eivät enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Tällainen hämmennys on omiaan aiheuttamaan epävakautta yhteiskunnassa.

Vaalihäirinnän keskiöön nostetaan arjen ilmiöt. Propagandatutkimuksessa on huomattu, että haluttuun päämäärään pääsemiseksi kohdeyleisö tulee tuntea huolellisesti: vaikuttaminen toimii parhaiten silloin, kun sillä voimistetaan jo olemassa olevia asenteita. Sama pätee myös vaalihäirinnässä ja informaatiovaikuttamisessa. Korostamalla sellaisia tunteita ja stereotypioita, joilla on jo pohja ihmisten ajattelussa, saadaan aikaiseksi otollinen tunnetila vastaanottamaan vaikuttamista. Esimerkiksi Venäjällä tunnetaan Saara Jantusen mukaan läpi Yhdysvaltain historian kulkeneet, kaksipuoluejärjestelmän aiheuttamat vastakkainasettelut, joihin voidaan tarttua.  ”Venäjän toimissa Yhdysvaltojen 2016 presidentinvaaleissa oli rotusuhteet, vähemmistöjen oikeudet ja poliisiväkivalta nostettu keskeiseen rooliin. Kaikki tällaiset perinteiset kulttuurisodan ainekset, jotka jakavat ihmisiä vahvasti konservatiivi-liberaali -akselilla”, Jantunen listaa. ”Ne olivat nimenomaan sellaisia arvo- ja ideologia-asioita, joilla on joku arjen ilmenemismuoto.”

Yhdysvaltain presidentinvaalien alla ihmisiä pyrittiin myös mobilisoimaan tällaisten aiheiden kautta. Facebookiin luotiin venäläisten toimesta tapahtumia, joissa organisoitiin mielenosoituksia vastakkaisia asioita kannattaville yleisöille. ”He halusivat saada ihmiset kaduille, jotta he tappelisivat keskenään. Ihmisiä lietsottiin jollain tunteisiin käyvällä teemalla ja pyrittiin saamaan heidät ihan fyysisestikin reagoimaan”, Jantunen sanoo.

Jälleen teknologia toimii mahdollisuutena: sosiaalinen media on erinomainen kanava tällaisten asioiden esiin nostamisessa. Aiemmin mainittujen algoritmien avulla sisältöä voidaan kohdistaa tavoitteeseen sopiville ihmisille. Oxford Internet Instituten ja Graphikan tutkimuksessa kävi ilmi, että IRA kohdisti esimerkiksi maahanmuuttoon ja aselakeihin liittyviä avauksia sosiaalisessa mediassa nimenomaan konservatiiveille.

On kuitenkin syytä pitää mielessä, että ei-toivotussa vaalivaikuttamisessa hyödynnetyt keinot eivät rajoitu teknologisen kehityksen mukanaan tuomiin muotoihin, vaikka ne ovatkin korostuneet. Jantunen muistuttaa, että vaikuttamisen päämäärät vaikuttavat siihen, mitä keinoja käytetään. Valtiot toimivat aina omilla vahvuuksillaan, niin myös vaikuttamisessa. ”Esimerkiksi Kiinan vahvuus on taloudessa, joten he pyrkivät vaikuttamaan erilaisten kauppasopimusten avulla. Venäjän vahvuus taas ei ole talous, joten he käyttävät diplomatiaa ja sotilaallista valtaa”, Jantunen sanoo. Venäjän sotilaallista vaikuttamista voi havaita esimerkiksi Ukrainan tapahtumissa.

”Ihmisten luottamus ja arvostus Yhdysvaltoja kohtaan on laskenut, mikä vastaavasti vahvistaa Venäjän ja Kiinan asemaa.”

Vaalihäirinnällä pyritään horjuttamaan yhteiskunnan vakautta, aiheuttamaan ristiriitoja ja ohjailemaan julkista keskustelua. Ei-toivotun vaalivaikuttamisen taustalla voi olla myös esimerkiksi pyrkimys tietynlaisen poliittisen asetelman edistämiseen kohdemaassa. Toisaalta esimerkiksi Venäjän harjoittamassa vaalihäirinnässä on ollut kyse siitä, että pyritään herättämään epäluottamusta kohdevaltioiden poliittista järjestelmää kohtaan. Jantusen mukaan sisäisten ristiriitojen ja konfliktien korostaminen ja julkituominen ovat toimivia tapoja haastaa länsimaiden ja erityisesti Yhdysvaltojen mainetta demokratiana. ”Samoin nyt on osoittautunut, että Trumpin valinta on onnistunut siinä. Ihmisten luottamus ja arvostus Yhdysvaltoja kohtaan on laskenut, mikä vastaavasti vahvistaa Venäjän ja Kiinan asemaa. Sitä he ainakin tavoittelevat”, Jantunen lisää.

Vihamielinen vaalivaikuttaminen iskee demokratian ytimeen, sillä siitä vaaleissa on kyse: demokratian toteutumisesta. Jussi Toivasen mukaan häirinnässä onkin kyse siitä, että pyritään vaikuttamaan ihmisten käsityksiin vaalien luotettavuudesta tai häiritsemään, tukahduttamaan ja ohjailemaan demokraattista keskustelua. Keskusteluun voidaan pyrkiä nostamaan aiheita, jotka eivät sinne muuten nousisi. ”Jos keskustelua käydään esimerkiksi keksityistä aiheista tai valheiden pohjalta, keskustellaan vääristä asioista”, Toivanen huomauttaa.

Se, että ihmisten uskoa demokratiaan horjutetaan, sopii erityisesti Kiinan ja Venäjän kaltaisten valtioiden päämääriin. ”Länsimainen demokratia ei ole autoritääristen valtioiden intresseissä. He haluavat normalisoida sitä omaa yhteiskuntajärjestystä ja valtion mallia. Osoittaa, että on muitakin vaihtoehtoja yhteiskunnalle järjestäytyä ja hoitaa asioitaan kuin demokratia. Ja sen takia demokratian uskottavuuden tai demokraattisten järjestelmien nakertaminen on tehokasta ja intressien mukaista”, Saara Jantunen sanoo.

Suomessa valmistaudutaan tänä keväänä useampiin vaaleihin, eikä ole syytä olettaa, ettei vaalihäirintää voitaisi kohdistaa Suomeenkin. ”Viranomaiset ovat seuranneet muiden, ulkomailla järjestettyjen vaalien kohdalla tapahtunutta ja tunnistettua vaikuttamista. Varaudumme luonnollisesti siihen, että Suomenkin vaaleihin voitaisiin pyrkiä kohdistamaan häirintää. Maailma on muuttunut ja pitää katsoa aina vähän eteenpäin”, Toivanen sanoo. Toivanen huomauttaa myös, että mahdolliseen vaalihäirintään varautuminen palvelee turvallisuuden parantamista laajemminkin, sillä ei-toivottua vaikuttamista voi esiintyä muulloinkin kuin vaalien alla.

Viranomaiset ottavat vaalihäirinnän mahdollisuuden tosissaan: toimintatapoja ja -menetelmiä on käyty läpi, ja koulutusta tarjotaan esimerkiksi puolueille ja viranomaisille. Lisäksi äänestämään kannustavassa viestintäkampanjassa muistutetaan myös kriittisyydestä. Sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet ovat lisänneet tavallisten ihmisten vastuuta, sillä siellä jaettu sisältö korostaa vaalihäirinnän tehoa. Verkkoympäristössä kohtaamiinsa asioihin tulee suhtautua terveellä kriittisyydellä. ”Jos jokin asia vaikuttaa epäluotettavalta tai herättää kysymyksiä, niin täytyy toimia vastuullisesti, ja ennen kuin painaa sitä retweettiä, miettiä kaksi kertaa. Nykypäivän viestintämaailmassa vastuullisuuden merkitys korostuu entisestään”, Toivanen toteaa.

Kevään vaalien alla mahdollisesti ilmenevään vaalihäirintään varautuessa keskeistä on ilmiön olemassaolon tiedostaminen. Saara Jantunen kuitenkin huomauttaa, että koska kyse on psykologisesta manipulaatiosta, on informaatiovaikuttamiselta mahdotonta immunisoida itseään täysin. Esimerkiksi arjessa läsnä olevat vaikutuspyrkimykset, kuten mainonta,  tiedostetaan, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että vaikuttamista pystyttäisiin tietoisesti vastustamaan.

Ei ole olemassa yksiselitteistä ratkaisua siihen, miten mahdollisiin vaikuttamisyrityksiin vaalien alla tai ylipäätään voitaisiin varautua. Kriittisyys on jo ensimmäinen osa varautumista. On hyvä myös muistaa, että vaalihäirinnässä nostetaan tarkoituksella esiin tunteisiin vetoavia, kansaa jakavia aiheita ja pyritään korostamaan ristiriitoja. Myös Suomessa tällaisia aiheita voidaan hyödyntää vihamielisessä vaalivaikuttamisessa ja informaatiovaikuttamisessa. Siksi omien tunnereaktioiden tunnistaminen on erityisen tärkeää. “Ehkä korostaisin sitä itseymmärrystä siitä, kun kiihtyy. Että sen tunnistaisi, että nyt reagoin tosi tunteella, mistä se johtuu. Näin saisi vähän lisäaikaa”, Jantunen kehottaa.