Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun yritysrahoittajia kritisoiva kolumni opiskelijalehdessä aiheutti kuohuntaa. Lehteä rahoittavan säätiön edustaja toivoi, ettei kolumnia julkaistaisi ja kauppakorkeakoulu halusi sen olevan sävyltään positiivinen. Säätiö ja kauppakorkeakoulu kiistävät yrittäneensä vaikuttaa lehden journalistiseen päätösvaltaan.

Pääsiäisen korvilla korviini kantautui huhuja mahdollisesta Kylteri-lehden kokemasta painostuksesta koskien tapaa, jolla lehdessä kirjoitetaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun lahjoittajista. Huhujen mukaan kauppakorkeakoulu ja KY-säätiö olisivat painostaneet Kylteri-lehden päätoimittajaa Siiri Varista Kylteri-lehden toimittajan Ahmed Hewidyn kriittisen kolumnin takia. 

Hewidyn kolumni kritisoi kauppakorkeakoulun rahoituskuvioita. Kolumni pyrki nostamaan esille ongelmia, joita on noussut vuoden 2009 yliopistolain myötä. Uusi yliopistolaki mahdollisti säätiömallisen yliopiston luomisen, mikä on kasvattanut yksityisen rahoituksen roolia yliopistoissa. Hewidyn kolumni on mahdollista lukea Kylteri-lehden verkkosivuilta. 

Hewidy kirjoitti yliopistolle huolta aiheuttaneessa kolumnissaan, miten ongelmallisia laajat kritiikittömät yhteistyöt voivat olla. Esimerkiksi suuret kansainväliset konsulttiyritykset, jotka toimivat kauppakorkeakoulun rahoittajina, ovat surullisen tunnettuja ongelmallisesta toiminnastaan globaalisti. Hewidyn keräämän datan perusteella neljä suurinta konsulttiyritystä, jotka ovat kaikki kauppakorkeakoulun partnereita, ovat maksaneet sakkoja toiminnastaan vuosien 2000–2020 välillä suurin piirtein neljä miljardia dollaria. 

Juttua varten haastattelin Hewidyä sekä Varista ja pyysin sähköpostitse kommentteja kauppatieteellisen korkeakoulun lahjoitussuhdevastaavalta Helena Salmiselta ja ulkosuhdeosaston johtajalta Jonna Söderholmilta. 

Jutun juurilla 

Vuoden 2022 lopussa Kylteri-lehden toimittaja Ahmed Hewidy lähestyi uutta päätoimittajaa Siiri Varista juttuidealla. Hewidy halusi kirjoittaa kolumnin kauppakorkeakoulun yksityisistä rahoittajista ja taloudesta. Juttuaan varten Hewidy otti yhteyttä yliopiston lahjoittajasuhdevastaavaan Helena Salmiseen kysyäkseen tarkempaa tietoa esimerkiksi siitä, ketkä yksityiset tahot lahjoittavat yliopistolle. 

Yhteydenoton tulokset olivat laihoja Hewidyn jutun kannalta. Salminen ei vastannut suoraan Hewdiyn kysymyksiin ja kyseli, minkälaisesta kulmasta Hewidy ajatteli juttunsa kirjoittaa. Tutkaimen tietojen mukaan osa lahjoittajista haluaa pysyä nimettömänä, mitä kauppakorkeakoulu myös kunnioittaa.

Huhu Hewidyn juttuaihiosta löysi pian KY-säätiön edustajan, joka lähestyi Varista ja pyysi juttelemaan. Edustaja kertoi, että KY-säätiöllä oltiin huolissaan Hewidyn jutusta ja pyydettiin juttua ennakkoluettavaksi. Varis kertoi haastattelussamme kieltäytyneensä jyrkästi.

KY-säätiö, eli kauppatieteellisen opiskelijoiden välisenä siteenä toimiva säätiö, toimii kauppakorkeakoulun virallisen organisaation ulkopuolella ja rahoittaa Kylteri-lehteä. 

Saman päivän iltana sama edustaja tuli vielä uudelleen juttelemaan Variksen kanssa. Hän totesi Varikselle, että he eivät toivo Kylteri-lehden julkaisevan yrityslahjoittajia kritisoivaa juttua, koska pelkäävät tämän vaikuttavan lahjoitusten tulevaisuuteen. 

Myöhemmin Varis sai sähköpostia Salmiselta. Kauppakorkeakoulussa oltiin edelleen kiinnostuneita artikkelin näkökulmasta ja toivottiin, että lahjoittajista kirjoitettaisiin positiiviseen sävyyn, sillä se hyödyttäisi kauppakorkeakoulua tulevaisuudessa.

Jonkin ajan kuluttua KY:n puheenjohtaja tuli puhumaan Varikselle. Puheenjohtaja totesi, että he eivät voi ottaa kantaa lahjoittajia koskeviin asioihin. Samassa puheenvuorossa hän huomautti Varikselle, että kolumnin julkaisun jälkeen Varikseen varmasti oltaisiin yhteyksissä kauppakorkeakoulun puolelta.

Julkaisun jälkeen yhteydenottoa ei kuulunut. Hewidyn ja Variksen kiinnostus kauppatieteellisen rahoitusta kohtaan oli kuitenkin kasvanut. Varis lähestyi oma-aloitteisesti Söderholmia päästäkseen keskustelemaan hänen kanssaan yliopiston rahoitusjärjestelyistä. Keskustelussa oli Söderholmin lisäksi yliopiston dekaani.

Salminen kertoo Tutkaimelle toivoneensa Varikselta, että jutun sävy lahjoittajista olisi positiivinen, koska lahjoittajien tuki on kauppakorkeakoululle tärkeää. Hän korostaa kauppakorkeakoulun kannattavan sananvapautta ja kiistää, että oppilaitos olisi missään vaiheessa yrittänyt estää taustoittamista, kirjoittamista tai julkaisua. 

”Annoimme pyydetyt tiedot toimittajalle sekä tarjouduimme lähettämään lisää tietoa sekä toimittajalle että päätoimittajalle juttua varten. Emme pyytäneet Kylterin artikkeliin korjauksia, vaikka siitä muodostui hieman rajallinen käsitys partneriohjelmastamme ja sen tavoitteista, koska emme halua rajoittaa keskustelua tässäkään asiassa”, Salminen kirjoittaa. 

Myös KY-säätiö haluaa alleviivata, ettei se vaikuta tai pyri vaikuttamaan Kylteri-lehden sisältöihin.

”Kylteri-lehden rooli journalistisesti riippumattomana mediana on tärkeä ja koskematon. Pidämme tätä riippumattomuutta äärimmäisen tärkeänä. Samalla toivotamme tervetulleeksi avoimen ja julkisen kritiikin yliopistojen rahoituspohjaa kohtaan”, säätiön puheenjohtajan Marko Voutilaisen välittämässä viestissä sanotaan. 

Yksityinen rahoitus julkisessa yliopistossa

Kävin Aalto-yliopistolla haastattelemassa Hewidyä ja Varista. Haastattelun tarkoituksena oli selventää, miksi tieto mahdollisesti lahjoittajia kritisoivasta jutusta sai aikaan niin vahvan reaktion KY-säätiöllä ja kauppakorkeakoulun ulkosuhdehallinnossa. 

Varis ja Hewidy pyrkivät avaamaan haastattelussa yksityisen rahoituksen roolia kauppakorkeakoulussa. Haastattelu mukaili pitkälti samoja ongelmakohtia, joita Hewidy oli kolumnissaan nostanut esille. Söderholm totesi sähköpostitse, että Hewdiyn kolumnin pohjalta ”muodostui hieman rajallinen käsitys partneriohjelmastamme ja sen tavoitteista”. 

Hewidyn ja Variksen käsitys partneriohjelmasta on seuraavanlainen:

Vuosittain koko Aalto-yliopisto saa yritysrahoituksena noin 14 miljoonaa euroa, mikä on suurin piirtein neljä prosenttia yliopiston vuosittaisista tuloista. Aalto-yliopiston sisällä tämä raha jakautuu karkeasti seuraavalla tavalla: Aalto Arts saa muutaman prosentin, teknilliset alat saavat noin kaksi kolmannesta ja kauppatieteellinen yhden kolmanneksen. Hewidy toteaa, että opiskelijamäärään suhteutettuna kauppakorkeakoulun opiskelijat saavat per pää eniten rahoitusta koko yliopistolla. 

Lisäksi kauppakorkeakoulu tekee myös kumppanuussuhteiden muodossa yhteistyötä yritysten kanssa. Yritysyhteistyöt voi jakaa strategisiin eli pitkäaikaisiin sekä kertaluontoisiin. Kertaluontoiset yhteistyöt ovat esimerkiksi yksittäisen yrityksen järjestämiä teemapäiviä. Strategiset kumppanuudet ovat pitkäaikaisempia yhteistöitä, joissa yritys osallistuu aktiivisessa vuorovaikutussuhteessa kauppakorkeakoulun toimintaan.

Varis kertoo, että hänen käymässään keskustelussa dekaanin ja Söderholmin kanssa nousi esiin esimerkiksi kauppakorkeakoulun aktiivinen pyrkimys peilata opetustaan viestiin, jota tulee partnereilta. Tällä tavoin yliopisto pyrkii mahdollisimman nopeasti reagoimaan työelämän tosiasiallisiin tarpeisiin. Variksen mukaan se kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi yliopiston sitoutumisen itsenäiseen ja riippumattomaan tiedonvälitykseen sekä tutkimukseen.

Toinen esille noussut asia koski kumppanuussuhteiden molemminpuolista sitoutumista molempien eettiseen ohjeistoon (code of conduct). Kumppanuussopimuksen haluavan yrityksen täytyy sitoutua kauppakorkeakoulun eettiseen ohjeistoon, mutta myös kauppakorkeakoulu sitoutuu sopimuksen allekirjoittamisella kumppanin eettiseen ohjeistoon. Tutkaimella ei ole tarkempaa tietoa sopimusten luonteesta.

Kumppanuussuhteissa yritykset saavat myös näkyvyyttä ja muita etuuksia. Monet luokkahuoneet, joissa kauppakorkeakoulun opetusta järjestetään, ovat esimerkiksi saaneet nimensä yksityiseltä sponsorilta. 

Hewidy kirjoitti kohun aiheuttaneessa kolumnissaan kokemastaan ristiriidasta, joka vallitsee kauppakorkeakoulun opetuksessa ja ulkoisissa puitteissa. ”Our lecturers do a commendable task remaining as politically neutral as possible under all circumstances, always disavowing any overt political opinion. They do this in a room named Deloitte”. Deloitte on yksi mailman suurimmista konsulttiyrityksistä.

Syvempi ymmärrys yksityisen rahan roolista kauppakorkeakoulussa vaatisi enemmän tutkimusta. Yksi asia on kuitenkin selvää. Pienilevikkisen opiskelijalehden aukeaman kokoinen kolumni nähtiin kauppakorkeakoulun ulkosuhdeosastolla hypoteettiseesti lahjoittajasuhteita vahingoittavana asiana.

Teksti: Amos Finell 

Kuva: Stable Diffusion / Ali Isokangas