Teksti: Sara Heinonen
Kuva: Maria Roivas
Marraskuussa Helsingin sanomissa kirjoitettiin Helsingin asuntohintojen kehityksestä, ja etenkin eräästä alueesta: Kontulasta. Useimpien Helsingin asuinalueiden hintatason noustessa, HS:n selvityksen mukaan Kontulan asuntojen hintataso on noussut vain 0,1% viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä on sinänsä ongelmallista, sillä se vaikeuttaa asukkaiden mahdollisuuksia muuttaa tai saada vaihtoasuntoa muualta. Apulaispormestari Anni Sinnemäen mukaan ratkaisuja haetaan täydennysrakentamisesta, suunnitteilla olevasta Raidejokeri II:sta, sekä ostoskeskusalueen kehittämisestä. (HS 5.11.19). Pahamaineinen Kontulan ostari tuntuukin jakavan mielipiteitä asukkaiden keskuudessa. Monet pitävät sitä viihtyisänä ja yhteisöllisenä, mutta osan mielestä ostarilla on levotonta ja se huonontaa koko kaupunginosan mainetta.
Itse muutin Kontulasta pois jo muutama vuosi sitten. Jäin kuitenkin itäiseen Helsinkiin asumaan, sillä tunnen oloni kotoisaksi täällä. Pidän Itiksestä ja Stoan kulttuuripalveluista, pidän Länsi-Herttoniemen urheilualueista, pidän Aurinkolahden rannasta kesäisin. Pidän kohtuuhintaisista ravintoloista, ihmisten mentaliteetista ja alueen monikulttuurisuudesta, siitä että marketeista saa halpoja taateleita ja Za’taria. Pidän jopa Kontulan ostarista, tosin enemmänkin sen palveluiden kuin ulkonäön vuoksi. Ostari herättää minussa ristiriitaisia tunteita: toisaalta myönnän että se on ruma, toisaalta taas se henkii jotain nostalgista 60-lukulaista lähiötunnelmaa jossa on oma charminsa.
Ihmisten asennoituminen Itä-Helsinkiin on kiehtovaa: on ennakkoluuloja, eksotisointia, ja niitäkin, joiden mielestä itä on vain yksi ilmansuunta muiden joukossa. Eksotisoinnilla tarkoitan, että kaupunginosa nostetaan hyväntahtoisesti esiin erilaisuutensa vuoksi, mutta samalla korostetaan vain alueen tiettyjä piirteitä (kuten etnisten vähemmistöjen paljous tai työläistausta), jonka kautta koko Itä-Helsinki ja siellä asuvat sitten määritellään. En toki halua vähätellä alueen sosiaalisia ongelmia, sillä niitäkin kyllä löytyy – ainakin omassa naapurustossani.
Itä on tosin nostanut profiiliaan viime vuosina, kiitos nuorten itähelsinkiläisten artistien, kaupunkisuunnittelun, uusien ammattikorkeakoulujen kampusten ja ehkä vain yleisesti ennakkoluulojen vähentymisen. Myllypuro on nostettu esiin myönteisenä esimerkkinä itäisten kaupunginosien imagon kohottamisessa muun muassa täydennysrakentamisen, puu-Myllypuron ja Metropolian uuden kampuksen myötä. Myllypuron metroaseman alue onkin tätä nykyä huomattavasti modernimpi ja siistimpi, tosin sanottakoon että mielestäni paikoin jopa hieman kliininen.
Asuinalueiden eriarvoistumisen ehkäisemiseen tulisikin keskittyä Helsingin asukasmäärän kasvaessa. Palveluiden kehittämisellä ja estetiikalla on tosiaan merkitystä asuinalueiden viihtyvyyden kannalta. Keskustelun liika painottaminen esimerkiksi Kontulan ostoskeskuksen rumuuteen tuntuu kuitenkin tekopyhältä, kun tosiasiassa se, mikä aiheuttaa asukkaiden keskuudessa levottomuutta, ovat alueen sosioekonomiset olot. Itse haluan ehdottomasti nähdä Itä-Helsingin palveluiden ja asuinalueiden kehittyvän, kunhan alueen asukkaita kuunnellaan prosessissa. Ja kunhan kaikki alueet eivät menettäisi lähiöcharmiaan.
