Lauran, Maijan, Annan, Pasin ja Villen tiet ovat kulkeneet ei-akateemisesta perheistä yliopiston luentosaleihin. Perhetausta on sävyttänyt heidän opiskelijaidentiteettiään, ja jonkinasteiset tuntemukset ulkopuolisuudesta ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus. Epätyypillinen tausta voi asettaa monenlaisia haasteita, mutta se voi myös olla voimavara.

Teksti ja kuva: Roosa Rantala

”Välillä tuntee elävänsä hyvin erilaisten ihmisten keskuudessa. Tuntuu, ettei omia taustoja ymmärretä ja joutuu selittämään itseään ja läsnäoloaan yliopistossa turhan paljon. Jo pelkästään se, että on syntyjään maaseudulta eikä ole käynyt helsinkiläistä lukiota riittää, puhumattakaan että on ei-korkeakoulutetusta perheestä”, sanoo Ville.

Villen tuntemukset resonoivat Hanna Norin Keille yliopiston portit avautuvat -tutkimuksen kanssa: suomalaiset yliopistot ja erityisesti tietyt alat ovat eriytyneet hakijoiden ja sisään päässeiden taustojen perusteella. Kaupunkilaisuus lisää todennäköisyyttä tulla hyväksytyksi, ja koulutetuimpien ja hyvässä asemassa olevien lapset saavat opiskelupaikan useammin kuin muut. Tutkimuksessa kaikki pääkaupunkiseudun yliopistot, pois lukien Teatterikorkeakoulu, luokittuivat isän asemalla mitaten elitistisiksi. Erilaisuus ei siis välttämättä jää vain tunteen tasolle: ei-akateeminen tausta voi konkreettisesti olla epätyypillinen tietyn alan tai yliopiston opiskelijoille.

Itä-Suomen yliopiston sosiologian yliopistonlehtori Mari Käyhkö on tutkinut luokkaa kulttuurisena ja sosiaalisena kysymyksenä sekä merkityksellisenä tekijänä, joka ohjaa nuorten kouluttautumista. Käyhkön tutkimuksissa näennäisten tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien olemassaolo kyseenalaistetaan ja tehdään näkyviksi syitä, jotka voimakkaasti ohjaavat yksilön kouluttautumista.

Lauran kohdalla yliopisto-opintoihin hakeutuminen vaati muun muassa kykyä etsiä ja tarkastella mahdollisuuksia oman kotipaikkakunnan ulkopuolelta: ”Erityisesti ala- ja yläasteella ei ollut siistiä olla fiksu. Omassa kotikaupungissani ei ole yliopistoa, joten useilla ei ollut tavoitteita jatko-opintoihin. Ehkäpä sen takia askel yliopistomaailmaan, jossa älykkyys onkin se valttikortti, tuntui niin oudolle ja vaati totuttelua”, sanoo Laura.

Irtiottoa ja etäännyttämistä voi tehdä myös tietoisesti. Maijan kohdalla ei-akateeminen tausta sai hänet vaikenemaan opintojen alkupuolella, jottei kukaan arvaisi, miten vieraalta akateeminen maailma hänestä tuntui. Käyhkö huomasi tutkimuksessaan, kuinka ei-akateemisesta taustasta ponnistavat naiset haastavat sitä, mikä on tavoiteltavaa: he vierastavat akateemisen maailman kilpailullista ja yksilölähtöistä kulttuuria, joka kytkeytyy menestykseen ja taktikoimiseen. Naiset vierastavat ”itsensä nostamista”, ”teennäistä fiksulta vaikuttamista” ja ”kielen kanssa keikarointia”. Jos kotona on arvostettu vaatimattomuutta, he eivät itsekään halunneet ylläpitää hierarkioita.

Samoin ajattelee myös Laura: ”Seminaareissa keskustelu kulki usein abstraktilla tasolla ja tuntui, että ihmiset vain halusivat näyttää älykkyytensä. Ehkä juuri se älykkyydellä pröystäily on tuntunut itselle välillä hyvinkin vieraalle, koska sellaista ei omassa perheessä tai lähipiirissä nuorena ole ollut.”

Rajallinen tuki

Jonkinlaista taistelua epätodennäköisyyksiä ja ulkopuolisuutta vastaan täytyy siis tehdä, jos mielii ponnistaa yliopisto-opintoihin ei-akateemisesta taustasta. Käyhkön uudessa tutkimuksessa, jonka kohteena ovat työläistaustaiset ja yliopistossa opetustehtävissä työskentelevät naiset, erityistä merkitystä ovat saaneet työläisperheiden eroavaisuudet.

Käyhkö on havainnut selkeän eron erityisesti kahden tyyppiperheen välillä: toisessa on kulttuurista pääomaa sekä ymmärrystä ja tukea kouluttautumiseen. Toisessa taas kouluttautuminen on mielletty vähäpätöiseksi ja toisarvoiseksi puuhasteluksi. Jälkimmäisellä tyyppiperheellä on ollut selkeä negatiivinen vaikutus siihen, kuinka hyvin Käyhkön tutkimukseen osallistuneet naiset ovat sopeutuneet yliopistoon ja kokeneet itsensä kyvykkäiksi ja riittäviksi yksilöiksi.

Juttua varten haastateltujen Lauran, Maijan, Annan, Pasin ja Villen kohdalla perheellä on ollut positiivinen vaikutus: kaikki viisi mainitsevat kannustavat vanhemmat myönteisiksi taustavaikuttajiksi.

Lauran kotoa on aina tullut vain tsemppiä: ”Kaikki mitä olen opintojeni aikana tehnyt, esseet ja muut sellaiset, ovat aina kuulostaneet mielettömän vaikuttavalle vanhempieni mielestä. Painostusta ei ole tullut arvosanoista tai muustakaan”.

Myös Maija on saanut runsaasti henkistä tukea opintojen alkutaipaleella, ja hänen vanhempansa ovat ylpeitä suvun ensimmäisestä yliopisto-opiskelijasta. Annan vanhemmille Annan yliopistoon meno on ollut tärkeää, koska heillä itsellään ei ole ollut siihen mahdollisuutta. Pasin vanhemmat ovat kannustaneet ja paikoitellen painostaneet Pasia koulutiellä, ja Villen kotona on rohkaistu opiskelemaan ja lukemaan. Toisaalta Villen vanhemmat ovat pitäneet vieläkin tärkeämpänä töiden saamista ja työelämässä pysymistä.

Vaikka vanhemmilta saisi kannusta opintielle, voi syvemmän, opintojen sisältöön liittyvän tuen saaminen olla haastavaa. Laura ja Anna kokevat, että vanhemmille ei ole voinut puhua opinnoista tai kysyä neuvoa. Jos opinnoissa oli ongelmia tai jotain ei ymmärtänyt, niin asia oli selvitettävä itse.

Myös Maija yhtyy ajatukseen: ”Käytännön tuki puuttui ja opintojen sisällöstä oli turha jutella kotiväelle. Lisäksi kysymys ‘mitä sinusta tulee sitten isona’ kaikui sukujuhlissa. Siihen en oikein osannut itsekään vastata.”

Marginaalista kuplien puhkaisijaksi

Erilaisuuden tai ulkopuolisuuden tunteet voivat asettaa haasteita, ja pahimmassa tapauksessa rajoittaa tai kaventaa omaa käyttäytymistä ja mahdollisuuksia. Parhaassa tapauksessa ulkopuolisuudesta voi löytää myös myönteisiä puolia, ehkä jopa vahvuuksia.

”En näe mielekkäänä vaihtaa ajatuksia vain samantaustaisten ja -mielisten kanssa, sillä siitä rakentuvat ne paljon puhutut kuplat ja kuilut yhteiskunnassamme.” – Maija

Käyhkö on tutkimuksessaan nostanut esille kyvyn katsoa maailmaa erilaisilla ”silmälaseilla” ja asettua toisten ihmisten asemaan. Henkilökohtaisella tasolla Käyhkö on löytänyt ei-akateemisesta taustasta hyvää myös tutkijan työhön.

”Itse koen, että olen saanut paljon ideoita tutkimukseen siitä, etten koe yhäkään olevani ‘kuin kala vedessä’. Näen asioita hiukan toisin.”

Myös Ville, Pasi ja Laura kokivat taustansa antaneet hyvät eväät monenlaisten elämänpiirien ja ihmiskohtaloiden ymmärtämiseen. Laura kokee taustansa vaikuttaneen myös hyvin konkreettisesti hänen nykyisen työnsä  sisältöön, jossa hän pyrkii edistämään yhdenvertaisuutta ja myötävaikuttamaan, että kaikilla nuorilla on samat mahdollisuudet.

”En tiedä olisiko tämä minulle niin merkittävää, jos en itse tulisi ‘työläisperheestä’. Yhteiskunnallisen osallistumisen ei tulisi olla vain korkeasti koulutettujen mahdollisuus”, Laura sanoo.

Myös Maija näkee oman taustansa olevan voittopuolisesti mahdollisuuksia luova eikä suinkaan rajoittava:.

”Elämä kahden maailman välissä saattaa kuulostaa ahdistavalta ja on paikoin ollutkin. Jos aluksi koin itseni ulkopuoliseksi niin yliopistolla kuin perheessäni ja huomasin kuilun rakentuvan akateemisten ja ei-akateemisten ystävieni välillä, nyt jälkeenpäin näen asian vaikuttaneen minuun positiivisesti. Koska olen elänyt ja elän vieläkin akateemisen ja ei-akateemisen ympäristön välissä – tai ehkä pikemminkin seassa – koen ymmärtäväni yhteiskuntaa laajemmasta näkökulmasta. En näe mielekkäänä vaihtaa ajatuksia vain samantaustaisten ja -mielisten kanssa, sillä siitä rakentuvat ne paljon puhutut kuplat ja kuilut yhteiskunnassamme. En halua elää missään kuplassa, en akateemisessa enkä ei-akateemisessa, vaan haluan puhkaista ne, jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin.”

Ollakseen Maijan kuvailema sillanrakentaja, täytyy opintojen pariin kuitenkin ensin päästä, riippumatta perhetaustasta. Erilaisten ennen opiskelua ja opiskelun aikana ilmenevien rakenteisiin ja luokkiin kiinnittyvien esteiden madaltamiseksi on tehtävä vielä paljon. Millainen polku tulee kuljettavaksi, jos esimerkiksi oman perheen tuki puuttuu? Ovatko maailma ja mahdollisuudet avoinna myös niille, joilla ei ole tukea kotieväinä?

 

Lähteet:

Käyhkö, Mari 2014: ”Työläistytöt vieraalla maalla. Yhteiskuntaluokka ja yliopistoon kotiutuminen kahden kulttuurin ristivedossa.” Teoksessa ”Mutta mikä on tutkimuksen teoreettinen kysymys? : Leena Kosken juhlakirja”

Käyhkö, Mari 2014: ”Kelpaanko? Riitänkö? Kuulunko? Työläistaustaiset naiset, yliopisto-opiskelu ja luokan kokemukset”, Sosiologia 1/2014

Käyhkö, Mari 2011: Vieras omassa perheessä. Koulussa hyvin menestyneiden tyttöjen koulunkäynti työläisperheessä. Kasvatus 42 (5), 415-426.

Nori, Hanna 2011: Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa