Teksti: Marie Leivo

Kuva: Marie Leivo 

Ranskassa riehuvat keltaliivit vastustavat Macronin harjoittaman politiikan uudistuksia ilman yhtenäistä linjausta tai järjestäytynyttä toimintaa. Anonymiteetti mahdollistaa väkivaltaisuudet ja protesteissa syntyvät normit ohjaavat mielenosoittajien käyttäytymistä. 

Ranskalaiset ovat tunnetusti  vallankumouksellinen kansakunta viitaten vuonna 1789 Ranskassa käynnistyneeseen  suureen yhteiskunnalliseen vallankumoukseen. Moni ranskalainen saattaa edelleen ajatella muutosten vaativan äärimmäisiä toimia. Ranskassa marraskuusta 2018 lähtien presidentti Macronin ajamia uudistuksia ja Ranskan eliitin etuja ajavaa politiikkaa vastustavat keltaliiviliikkeen kannattajat ovat ottaneet yhteen poliisin kanssa ja kerääntyneet sankoin joukoin kaduille kapinoimaan. Ranskassa työskentelevän toimittajan ja tietokirjailijan Annastiina Heikkilän mukaan liike on heikosti järjestäytynyttä eikä keltaliiveillä ole mielenosoituksissaan johtajaa. Heikkilä korostaa, että keltaliiveiltä puuttuvat selkeät yhtenäiset linjaukset, mikä tekee liikkeestä erityisen. Tällä hetkellä keltaliivien vaatimuksista voidaan yhtenä merkittävänä mainita RIC-kansalaisaloite suoran demokratian saavuttamiseksi. Liike sai alunperin alkunsa sosiaalisesta mediasta, jossa osallistujia lauantaisiin protesteihin kerättiin Facebookin kautta ja yhteisiä bussikyytejä organisoitiin pienemmistä kaupungeista pääkallopaikoille Pariisiin.

”Joukoissa tapahtuu epidemian luonteista tunnetilojen ja mielipiteiden leviämistä”

Sosiaalipsykologi Le Bon tarkasteli joukkoilmiöitä Ranskan vallankumouksesta inspiroituneena käsitellessään niitä teoksessaan La psychologie des foules (1985). Le Bonin mukaan joukossa ihmisten psyykkinen taso laskee ja ihmiset toimivat anonyymeinä eivätkä näin ollen ota vastuuta teoistaan. Joukoissa tapahtuu lisäksi epidemian luonteista tunnetilojen ja mielipiteiden leviämistä. Keltaliiviliike on todistanut jo näitä Le Bonin aikaisia väitteitä sekasortoisilla mielenosoituksillaan, jotka ovat äityneet usein väkivaltaisiksi siitä huolimatta, että osallistujien seassa on ihan tavallista työväestöä.

Heikkilän mukaan keltaliivejä yhdistävä tekijä on se, että he edustavat enimmäkseen alempaa keskiluokkaa ja tulevat suurien kaupunkien ulkopuolelta. Liike on ollut suosittu sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka eivät ole aikaisemmin osallistuneet mielenosoituksiin tai edes äänestäneet vaaleissa. Lokakuun alussa ilmestyneessä keltaliiveistä kertovassa tietokirjassaan Heikkilä tarkastelee ilmiötä kronologisesti suhteessa Emmanuel Macronin uudistuksiin. Etenkin liikkeen alkuaikana naiset olivat merkittävästi edustettuina mielenosoituksissa, selittäen osin pienituloisten perheiden ja yksinhuoltajien taloushuolia. Väkivaltaisuuksien lisääntyessä naisten osuus mielenosoituksissa kuitenkin laski. Keltaliivien mielenosoituksiin on myöhemmin osallistunut myös niin kutsutun “mustan blokin” vasemmistoanarkisteja ja äärioikeistolaisryhmiä, mikä on lisännyt protestien väkivaltaisuutta. 

”Moni keltaliiviliikkeen kannattaja on joutunut kokemaan, että häntä yksilönä tai hänen ryhmäänsä on kohdeltu väärin ja kyseiseen liikkeeseen on ollut helppo lähteä mukaan purkamaan turhautumistaan”

Joukko heikentää ihmisen yksilöllisyyttä ja kyseinen epäyksilöllistyminen, anonyymisyys, edesauttaa väkivaltaisen käytöksen ilmenemistä.  Tunnistamattomuus ja vähäinen vastuullisuus puolestaan alentavat julkista minätietoisuutta eli sitä, miten henkilö huomioi ja tiedostaa oman käytöksensä muiden silmissä. Julkinen minätietoisuus laskee helpommin suuressa joukossa, jolloin yhden yksilön tekemisiin kiinnitetään vähemmän huomiota. Tämä saattaa johtaa estottomuuteen ja normien rikkomiseen. Sitä miksi niin monet henkilöt, jotka eivät aikaisemmin ole tällaisiin joukkoilmiöihin tai tapahtumiin osallistuneen, ovat kiinnostuneet juuri keltaliiviliikkeestä voidaan yrittää selittää henkilökohtaisen merkityksellisyyden tavoittelulla. Moni keltaliiviliikkeen kannattaja on joutunut kokemaan, että häntä yksilönä tai hänen ryhmäänsä on kohdeltu väärin ja kyseiseen liikkeeseen on ollut helppo lähteä mukaan purkamaan turhautumistaan. Mitään yhteistä linjausta ei ole tarvinnut allekirjoittaa tai omata edes tiettyä poliittista näkemystä. Protesteihin osallistumiseen on riittänyt kokemus siitä, ettei rikkaiden presidentti Macron aja työväestön etua.  Keltaliiviliikkeessä on siis moninainen joukko ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat omaan tilanteeseen parannusta ja äänensä kuuluviin.

Jonkin verran keltaliivien järjestäytymättömässä liikkeessä on kuitenkin noudatettu yhteisiä sanallisesti sovittuja käytäntöjä. Yksi mielenkiintoinen käänne keltaliivien protesteissa tapahtui Les Journées du Patrimoine- viikonloppuna Pariisissa syyskuun lopulla, kun keltaliivit olivat ottaneet käyttöön yhteisen ohjeistuksen olla pukematta päälleen liikkeen nimikkoasusteita, keltaisia huomioliivejä. Tämä johtui siitä, etteivät keltaliivit halunneet tulla tunnistetuiksi, mikä hankaloitti mielenosoittajien kiinniottamisia ja viranomaisten reagointia tilanteeseen. 

Keltaliivien mielenosoitukset hankaloittavat merkittävästi pariisilaisten elämää. Matkasin edellä mainittuna viikonloppuna Gare du Nordille Pariisin vasemmalta rannalta ja monet metroasemat olivat sekä keltaliivien että eläke- ja ilmastomielenosoitusten takia suljettuna. Metro ajoi kokonaan ohi suosittujen Invalides ja Concorde asemien, jotta pääsy maailmankuululle Champs Elyséelle hankaloitui. Myös yksi Pariisin vilkkaimmin liikennöidyistä Seinen ylitysväylistä, Alexandre III -silta oli suljettuna.  Pariisin poliisi oli varautunut 7500 poliisin voimin turvaamaan pariisilaisten syyskuun lopun viikonloppua passiivisen protestikesän jälkeen ja tällä kertaa keltaliivien mielenosoitukset jäivätkin melko vaatimattomiksi.

”Tällöin joukkokäyttäytymistä alkaa helposti ohjaamaan tilanteessa syntyvät normit, jotka nähdään joukon mielessä hyväksyttyinä

Toisin kuin sanallisesti sovitut käyttäytymismallit, niin kutsuttu emergentin normin teoria selittää joukkotapahtumien luonteen määräytyvän tilanteen erityisiä ehtoja kuvaavista normeista, jotka syntyvät itse tilanteessa. Teorian mukaan silmäänpistävä käyttäytyminen vetää kokoontuneiden ihmisten huomion ja tätä toimintaa aletaan jäljitellä. Mitä useampi henkilö tätä tiettyä käyttäytymistä jäljittelee, sitä enemmän painetta uuden normin noudattamiseen syntyy. Tällöin joukkokäyttäytymistä alkaa helposti ohjaamaan tilanteessa syntyvät normit, jotka nähdään joukon mielessä hyväksyttyinäTällä tapaa mielenosoituksissa syntyy helposti jopa väkivaltaisia käyttäytymismalleja, joita joukon jäsenet pitävät itse hyväksyttyinä. 

Keltaliivit ovat erityisen kiinnostava ilmiö ja liike ottaen huomioon heidän heikosti järjestäytyneen toimintansa. Keltaliivien ilmiöllä on joukkoliikkeille ominaisia piirteitä ja osallistujien anonyymisyys osana suurta joukkoa on muokannut osallistujien käyttäytymisestä paikoin väkivaltaista. Se miten yksityishenkilöt saavat joukkoon liittyessään erityisen luonteen on merkillistä. Kyse on keltaliivien tapauksessa kuitenkin laajasta taloudellisesta kysymyksestä ja siitä millaisena ihmiset näkevät oman yhteiskunnallisen asemansa. Kaikkea käyttäytymistä ei ole mahdollista selittää pelkästään psykologisesti.