Aurinkoisessa syyskuun alun perjantai-iltapäivässä saattoi yksi jos toinenkin helsinkiläinen huomata, kuinka valtiotieteellisen tiedekunnan fuksit laukkasivat palkintojen kiilto silmissä rastilta toiselle. Kannunvalajien järjestämässä fuksisuunnistuksessa suomalaisen kirjallisuuden isän, Aleksis Kiven, jalkoihin olivat perustaneet pesän niin Tutkaimen edustajat kuin eräs utelias rottakin. Rastilla fukseille annettiin tehtäväksi miettiä opintoihin liittyviä kysymyksiä, joihin ei vielä oltu saatu vastausta. Vastausta sai lähteä etsimään soittamalla jollekin etukäteen ilmoittautuneelle vanhemmalle tieteenharjoittajalle aina kanssaopiskelijoista professoreihin.
Fukseja pohdituttivat monet asiat, joista tässä ehdin käsitellä vain muutamaa – niitä, jotka ovat meille fukseille ehkä oleellisimpia. Kysymykset, joita käsittelen, ovat fuksien esittämiä ja vastaukset fuksien haastattelemien asiantuntijoiden vastauksista tehtyjä yhteenvetoja.
Useimmin esille noussut kysymys koski sitä, mikä Unicafe ansaitsee parhaan ruokalan tittelin. Kokemusasiantuntijoista koostuva raati määritti Porthanian Unicafeen yksimielisesti parhaaksi: onhan Porthania “perinteinen”. Keskustakampus sai tämän lisäksi vielä toisenkin kunniamaininnan, nimittäin parhaiksi vessoiksi valittiin Porthanian vieressä sijaitsevan Kaisa -kirjaston alakerran (2. kerroksen) vessat.
Suunnitelmallisia fukseja ehti jo heti ensimmäisillä opiskeluviikoilla mietityttää, mistä aiheesta kandi kannattaa kirjoittaa. Hyvän yleispätevän vinkin antoi eräs vastaajista: Ei pidä kirjoittaa aiheesta, jota kohtaan kokee intohimoa, koska kandia kirjoittaessa oppii mahdollisesti vihaamaan kyseistä aihetta. Aiheen pitää kuitenkin olla sellainen, josta jaksaa lukea.
Ennen kandia on opiskelijan kuitenkin kerättävä kasapäin opintopisteitä. Turhaa on silti takoa päätään seinään vaikeiden kurssien parissa, kun opintopisteitä voisi saada puoli-ilmaiseksikin helpoilta kursseilta. Kysymykseen helpoimmista nopista saimme kaksi kurssiehdotusta: avoimessa suoritettava makrotaloustieteen kurssi (5op) ja humanistisen tiedekunnan kulttuurintutkimuksen Euroviisukurssi (5op).
Onneksi opiskelu yliopistolla ei ole vain pelkkää puurtamista, vaan myös tapahtumilla ja juhlilla on oma tärkeä osansa. On kuitenkin tärkeätä osata tasapainottaa juhliminen ja opiskelu, jotta opiskelija ei vedä itseään ihan piippuun. Miten tämä pitäisi tehdä?
Eräs vastaajista huomauttaa, että juhliminen on kyllä suositeltavaa, mutta ei kannata juhlia niin paljoa, että siitä syntyy katastrofia, tai että kumppani suuttuu. (Vastakkaisen näkemyksen tuo valtsikan rakastettu laulukirja, jossa veisataan, että “Jos kumppanisi kieltää sua juomasta, niin juo ja laula”).
Katastrofin välttäminen onnistuu ehkä seuraamalla toisen vastaajan ehdotelmaa ajankäytön suunnittelusta: “Kannattaa listata kaikki mahdolliset projektit ja opiskeltavat kurssit, sekä laittaa ne tärkeysjärjestykseen. Tämän jälkeen arvioi, kuinka kauan mihinkin menee aikaa; priorisoi niihin, jotka näet tärkeimmiksi. Pääasiana on järkevän arkirutiinin löytäminen, riittävä uni, liikunta ja ravinto. Ihmissuhteet ovat kuitenkin huipputärkeitä asioita, joiden päälle kaikki muu rakentuu.”
Hyvistä kysymyksistä ei siis tosiaankaan ollut pulaa, kun valtsikan fuksit pääsivät vauhtiin. Iloisissa tunnelmissa ilmoille lennelleet juttuideat saivat varmasti Kiven jalustan juuressa pyörineen rotankin kellistämään päätään kummelluksesta. Hyvillä mielin muutamaa vastausta rikkaampana saattoi Tutkaimen rastilta kulkenut fuksi jatkaa matkaansa kohden ruskan kauneudessa kylpevää syksyä.
Amos Finell
