Kirjoittajat: Oscar Arminen & Benjamin Byholm

Kuva: Oscar Arminen

Valkoisen talon valta on siirtymässä Trumpilta Bidenille. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pyysimme kahta Ulkopoliittisen instituutin asiantuntijaa valaisemaan näkymiä Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikan tulevaisuudesta.

Pitkään jännitetyt Yhdysvaltain vaalit tulivat viimein päätökseen marraskuun alussa, kun Joe Biden valittiin liittovaltion 46. presidentiksi. Etenkin Pohjois-Amerikan ulkopuolella monet huokaavat helpotuksesta, kun Donald Trump lähtee Valkoisesta talosta, mutta mitä vallanvaihto todellisuudessa tarkoittaa Yhdysvaltojen seuraavalle neljälle vuodelle? Mikä muuttuu, mikä ei?

Jakautunutta kansaa

Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Maria Annala on asiantuntija Yhdysvaltain politiikassa ja erikoistunut Donald Trumpiin ja hänen kannatukseensa. Kysyimme Annalalta, kuinka asiat tulevat muuttumaan Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa Bidenin presidenttikaudella.

Miten Yhdysvaltain poliittinen kahtiajako tulee kehittymään tulevien vuosien aikana? Pystyykö Biden tosiaan noudattamaan lupaustaan ja olemaan “kaikkien amerikkalaisten” presidentti vai eriytyykö “Trump country” yhä vahvemmin? Annala katsoo kahtiajaon menneen niin pitkälle, ettei Bidenilla ole realistisia mahdollisuuksia kuroa sitä umpeen. Hän saattaa kuitenkin onnistua pysäyttämään pitkään jatkuneen kehityksen, jossa polarisaatio syvenee presidentti presidentiltä. Tämä  jo itsessään olisi Annalan mukaan hieno saavutus ja helpottaisi tilannetta jonkin verran, mutta sen onnistuminen riippuu paljon paitsi Bidenista myös republikaanipuolueesta ja siitä, minkälaisen aseman Trump puolueessa saa Valkoisesta talosta lähdettyään.

Trump nimitti uudeksi korkeimman oikeuden tuomariksi Amy Coney Barrettin lokakuun lopulla. Synnyttääkö korkeimman oikeuden vahva konservatiivienemmistö ristiriitoja Bidenin ajamien tavoitteiden kanssa? Annalan mukaan korkeimman oikeuden selkeä arvokonservatiivienemmistö voi heikentää merkittävästi Bidenin ja demokraattipuolueen mahdollisuuksia päästä tavoitteisiinsa. “Korkeimman oikeuden on tarkoitus olla [riippumaton] puoluepolitiikasta, mutta käytännössä arvokonservatiivituomareiden tapa tulkita perustuslakia tukee yleensä republikaanipuolueen tavoitteita, kun taas arvoliberaalien tulkintatapa tukee demokraattipuolueen tavoitteita. Korkeimman oikeuden päätökset lain tulkinnasta vaikuttavat moneen yhteiskunnallisesti ja yksilötasolla tärkeään kysymykseen kuten naisten ja vähemmistöjen oikeuksiin”, Annala toteaa.

“Mikäli senaatti säilyy republikaaneilla, Biden ei pysty toteuttamaan merkittäviä lakiuudistuksia.”

Oikeutta vähemmistöille

Yhdysvaltain mustan väestön oikeudet ja Black Lives Matter -liike ovat olleet erityisen vahvasti esillä alkukesästä lähtien. Kuinka Biden pystyy vaikuttamaan rakenteelliseen rasismiin ja tästä kumpuavaan yhteiskunnalliseen epävakauteen? “Tämä riippuu paljon siitä, kumman puolueen haltuun senaatti lopulta jää. Senaatin valtatasapaino ratkeaa lopullisesti vasta tammikuussa, sillä Georgian osavaltion kahdesta senaattorinpaikasta käytiin molemmista niin tiukka kisa, että luvassa on tammikuiset uusintavaalit. Demokraattien pitäisi voittaa tammikuun uusintavaaleissa molemmat paikat, jotta he saisivat senaattiin niukimman mahdollisen enemmistön”, toteaa Annala. Hänen mielestään tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä Georgian osavaltiossa äänestetään yleensä republikaaneja, ja republikaaniäänestäjät ovat varmasti motivoituneita äänestämään uusintavaaleissa, jotta senaatti säilyisi heidän puolueensa hallussa nyt, kun Valkoista taloa ja edustajainhuonetta hallitsevat demokraatit. “Mikäli senaatti säilyy republikaaneilla, Biden ei pysty toteuttamaan merkittäviä lakiuudistuksia”, huomauttaa Annala, jatkaen “hän voi kuitenkin pyrkiä puuttumaan rakenteelliseen rotusyrjintään muin keinoin, kuten esimerkiksi oikeusministeriön toiminnan kautta. Oikeusministeriö voi tehdä tutkintoja poliisilaitosten toiminnasta ja määrätä niitä toteuttamaan uudistuksia, jos niiden todetaan tutkinnassa rikkovan kansalaisoikeuksia.”

Kamala Harris on ensimmäinen nainen ja ensimmäinen musta Yhdysvaltojen varapresidenttinä. “Varapresidentin rooli vaihtelee Yhdysvalloissa huomattavasti sen mukaan, miten paljon ja minkälaisia tehtäviä presidentti haluaa hänelle delegoida”, Annala huomauttaa, mutta arvioi, että presidentti Biden tulee antamaan varapresidentti Harrisille näkyvämmän roolin kuin esimerkiksi presidentti Trump on antanut varapresidentti Pencelle; Harris saattaa saada vastuulleen esimerkiksi Bidenin hallinnon pyrkimykset rakenteellisen rasismin kitkemiseksi.

Hyvästit vapaakauppakonsensukselle

Sisäpolitiikassa republikaanienemmistöinen senaatti sekä konservatiivien hallitsema korkein oikeus saattavat siis heittää kapuloita Bidenin rattaisiin. Miten on ulkopolitiikan laita? Mitkä Trumpin tekemisistä perutaan ja mitkä jäävät elämään pidemmäksi aikaa? Ulkopoliittisen instituutin tutkija Ville Sinkkonen on erikoistunut Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Pyysimme Sinkkosta analysoimaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan kehityssuuntia sekä Trumpin perintöä niissä.

Yksi Trumpin ulkopolitiikan tunnusmerkeistä on ollut kauppapolitiikan työkalujen runsas käyttö sisä- ja ulkopoliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Yhdysvallat on vetäytynyt vapaakauppasopimuksista ja lisännyt kansainvälisen kaupan esteitä. Sinkkonen katsoo, että Yhdysvallat ei välttämättä palaa vapaakaupan puolustajaksi Trumpin lähdettyä: “Joe Bidenin kauppapolitiikkaa tulee määrittelemään Yhdysvaltojen sisäpoliittinen tilanne. Yhtäältä presidentinvaaleista ei tullut demokraattien toivomaa täystyrmäystä Trumpille ja trumpismille – ja tätä kautta Trumpin kauppapoliittiselle agendalle. Toisaalta Biden tiedostaa, että myöskään hänen omien kannattajiensa piirissä ei ole varauksetonta kannatusta kovin liberaalille kauppapolitiikalle.” Yhdysvaltojen lisääntynyt protektionismi ei siis pelkästään johdu Trumpista, vaan myös politiikan laajemmasta suunnanmuutoksesta. “Voisi jopa sanoa, että amerikkalainen ‘vapaakauppakonsensus’ on peruuttamattomasti rikki”, Sinkkonen kiteyttää.

Kauppapolitiikka on aina myös ulkopolitiikkaa ja Yhdysvallat onkin perinteisesti käyttänyt kauppapoliittisia keinoja edistämään omaa asemaansa globaalissa taloudessa. Eurooppa on vaarassa joutua välikäteen Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä kauppasodassa ja kasvavassa suurvaltakilpailussa. “USA haluaa Euroopan mukaan yhteiseen linjaan haastamaan Kiinaa, ja näillä pyrkimyksillä on luonnollisesti vahva kauppa- ja talouspoliittinen ulottuvuus.” Sinkkonen uskoo kuitenkin Bidenin hallinnon korostavan transatlanttisissa kiistakysymyksissä yhteistyötä ja neuvotteluja trumpilaisen tullipolitiikan sijaan. Kiina sitä vastoin tullaan jatkossakin näkemään Washingtonissa yhä enemmän geopoliittisena kilpailijana, Sinkkonen arvioi.

Paluu Obaman aikaan?

Kaupan lisäksi kitkaa USA:n liittolaisten kanssa on aiheuttanut Trumpin ilmastopolitiikka. Keskeinen osa Trumpin sisäpolitiikkaa on ollut Barack Obaman presidenttikauden ilmastolainsäädännön purkaminen sekä yleinen ilmastokriisin kieltäminen. Sinkkonen uskoo Bidenin hallinnon muuttavan kurssia. “Biden voi aloittaa ilmastopoliittisen agendansa täytäntöönpanon palauttamalla voimaan useita sellaisia ilmastosäännöksiä, joita Donald Trump on presidenttikautensa aikana purkanut.” Biden on myös ilmoittanut USA:n palaavan Pariisin ilmastosopimukseen sekä asettavan selkeät päästövähennystavoitteet, Sinkkonen muistuttaa. Samalla Sinkkonen korostaa mahdollista rajoittavaa tekijää: “Bidenin ilmastopolitiikalle heittää kapuloita rattaisiin mahdollinen republikaanienemmistöinen senaatti – tällä on siis vaikutusta sekä ilmastotoimien rahoitukseen että ilmastolakien läpiviemiseen.”

“Trumpin tappio ei tarkoita sitä, että ‘trumpismi’ ilmiönä katoaisi minnekään – Yhdysvallat on jakautunut maa, eikä tätä juopaa korjata yhdessä tai kahdessa presidenttikaudessa.”

Ilmastopolitiikassa on kuitenkin siis odotettavissa jonkinnäköistä muutosta. Entä muut politiikan alueet? Oliko Trumpin aikakausi vain silmänräpäys suuressa kuvassa? Voiko Biden edustaa paluuta Obaman ajan politiikkaan niin ilmastoasioissa kuin muillakin saroilla? Sinkkonen näkee tämän epätodennäköisenä: “Obaman aikaan ei nähdäkseni ole paluuta, koska maailma on mennyt kovaa vauhtia eteenpäin sitten tammikuun 2017.” Sinkkonen nostaa esiin kolme merkittävää ilmiötä, jotka ovat muuttaneet politiikan ilmapiiriä viimeisen neljän vuoden aikana: “Ensimmäiseksi, Trumpin tappio ei tarkoita sitä, että ”trumpismi” ilmiönä katoaisi minnekään – Yhdysvallat on jakautunut maa, eikä tätä juopaa korjata yhdessä tai kahdessa presidenttikaudessa. Tämä tekee myös Bidenin poliittisen agendan toteuttamisesta todella vaikeaa sekä sisä- että ulkopolitiikassa.” Sinkkosen mukaan myös kansainvälispoliittisen ilmapiirin muutos tulee vaikuttamaan Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan vastaisuudessakin: “Maailmanpolitiikka on siirtynyt entistä vastakkainasettelevampaan, suurvaltakamppailun aikakauteen. Esimerkiksi Kiinan suhteen paluuta vanhaan ajattelutapaan, jossa Kiinan odotetaan solahtavan osaksi liberaalia sääntöpohjaista järjestelmää niin sanottuna ‘vastuullisena osallisena’ ei yksinkertaisesti ole näköpiirissä.” Kolmantena tekijänä Sinkkonen pitää koronapandemian vaikutuksia: “Biden tulee presidentiksi tilanteessa, jossa globaali pandemia on lyönyt loven Yhdysvaltain talouteen, joten leijonanosa hänen ensimmäisistä kuukausistaan valkoisessa talossa menee koronaviruspandemian taltuttamiseen Yhdysvalloissa.” 

Sinkkonen uskoo kuitenkin, että mikäli republikaanien puolelta löytyy tahtoa konsensuspolitiikkaan Biden olisi juuri oikea henkilö näiden haasteiden kohtaamiseen. “Biden on erittäin kokenut poliitikko, joka ymmärtää pragmaattisen yhteistyön merkityksen ja tarpeen ottaa huomioon toisen osapuolen intressit sekä ulko- että sisäpolitiikassa, vieläpä yli puoluerajojen.” Samaan hengenvetoon Sinkkonen kuitenkin muistuttaa, että tällainen puoluerajat ylittävä yhteistyö on Yhdysvaltojen politiikan nykyilmapiirissä epätodennäköistä.

Trumpin jälkeinen maailma

Mikä on Trumpin ja trumpismin ulkopoliittinen perintö? Sinkkonen vastaa: “Trump osoitti vetäytymällä keskeisistä kansainvälisistä sitoumuksista, että Yhdysvaltojen merkitys useilla kansainvälisen yhteistyön kanavilla on edelleen suuri. Kansainvälisen yhteisön fragmentoitunut reaktio koronaviruspandemiaan, tai Yhdysvaltojen merkitys Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ovat tässä vain jäävuoren huippu.” Toinen, Sinkkosen mukaan monella tapaa tärkein Trumpin hallinnon aikana tapahtunut suunnanmuutos on kasvava vastakkainasettelu Kiinan kanssa. “Tämä suurvaltakamppailu on luonteeltaan kokonaisvaltaista. Sillä on sotilaallinen, taloudellinen, teknologinen ja ideologinen ulottuvuus. Kyseessä ei siis ole pelkästään trendikäs ulkopolitiikan jargoniin pesiytynyt termi, vaan monella tapaa maailmanpolitiikan ‘uusi normaali’ ”, Sinkkonen arvioi.

“USA tulee Bidenin kaudella sitoutumaan vahvemmin monenkeskisiin kansainvälisiin organisaatioihin ja sopimuksiin, oli kyse sitten YK:sta, WHO:sta tai Pariisin ilmastosopimuksesta.”

Entä Eurooppa ja muut Yhdysvaltojen perinteiset liittolaiset? Sinkkonen uskoo, että Bidenin hallinto keskittyy selkeästi enemmän liittolaissuhteiden ja kansainvälisten sitoumusten ylläpitämiseen kuin Trump. Etenkin Naton uskottavuus on kärsinyt Trumpin presidenttikauden aikana. Millainen muutos tähän on nähtävissä? “Biden tuo transatlanttisiin suhteisiin positiivisen juonteen ja tulee varmasti tyynnyttelemään eurooppalaisten pelkoja Yhdysvaltain sitoutumisen heikkenemisestä.” Tiiviimpi sitoutuminen yhteistyöhön voisi Sinkkosen mukaan ulottua myös globaalin hallinnan muihin rakenteisiin. “USA tulee Bidenin kaudella sitoutumaan vahvemmin monenkeskisiin kansainvälisiin organisaatioihin ja sopimuksiin, oli kyse sitten YK:sta, WHO:sta tai Pariisin ilmastosopimuksesta.”

Sinkkosen mukaan yksi “suuri mutta” asettaa kuitenkin kyseenalaiseksi tällaisen kehityksen toteutumisen pidemmällä aikavälillä: “Trump on kylvänyt epäilyksen siemenen, eikä ole mitään takeita, etteikö maan ulkopolitiikassa voitaisi neljän tai kahdeksan vuoden kuluttua nähdä uusi radikaali suunnanmuutos.”