Kirjoittaja: Alice Jäske
Kuva: Hilma Toivonen

Painan Ulrikan summeria Domus Gaudiumin ovella ja odottelen hetken aikaa tuttua, avautuvan lukon pirinää kirpeässä kevätillassa. Olen kävellyt näistä ovista läpi lukuisia kertoja koulutuksiin, sitseihin, hengailuiltoihin, hallituksen kokouksiin ja muihin opiskelijarientoihin.

Tässä kerrassa on kuitenkin jotain erilaista.

Vatsanpohjani kipristelee mukavasti pienestä jännityksestä, kertoen jonkin tärkeän olevan nyt käsillä. Olen menossa tapaamaan joukkoa minulle ennestään tuntemattomia ihmisiä. Silti minulla on vahva tunne siitä, että olemme samalla aaltopituudella, samalla asialla.

Moi! Tällaista ryhmää ollaan perustamassa ja kehittelemässä jotain toimintaa lähiaikoina, tuu mukaan :)

Muutamia viikkoja aiemmin, aprillipäivänä, eräs tuttuni on laittanut minulle Messenger-viestiä siitä, että Helsingin yliopistoon on kehitteillä pociksi (people of colour) identifioituville tarkoitettu järjestö. Luen viestin monta kertaa, pystyn kirjoittamaan vastaukseksi vain ”KYLLÄ!! EHDOTTOMASTI MUKANA!!!” ja toivon kissankokoisten kirjainten sekä huutomerkkien räikeän väärinkäytön viestivän siitä suunnattomasta innostuksesta ja pienestä kiihtymyksestä, jota viesti on välittömästi koko ruskeassa kehossani aiheuttanut.

Nyt astuessani Ulrikaan annan katseeni kiertää kerhohuoneessa. Rinkiin asetettujen sohvien päällä istuskelee kymmenkunta nuorta ihmistä keskustelemassa hyväntuulisesti. Hymyilyttää niin paljon, että pelkään näyttäväni hieman maaniselta näiden uusien ihmisten edessä. Mutta minkäs sille voi: ensi kertaa neljän vuoden yliopistourani aikana näen samassa tilassa näin paljon poc-opiskelijoita.

Päätämme kokouksessa perustaa uuden, kauan kaipaamamme järjestön ja sen nimeksi valitaan Students of Colour.

Students of Colour tai tuttavallisemmin SOCO on järjestö, joka on tarkoitettu näkyvään ja etniseen vähemmistöön kuuluville korkeakouluopiskelijoille. Näkyvällä ja etnisellä vähemmistöllä tarkoitetaan henkilöitä, jotka poikkeavat ulkonäöltään tai kulttuuriltaan vallitsevasta normista. Järjestö pyrkii ensisijaisesti tarjoamaan turvallista tilaa ja matalan kynnyksen toimintoja jäsenilleen sekä toimimaan jäsentensä äänitorvena.

SOCOsta on muodostunut nopeasti erittäin tärkeä yhteisö itselleni. Kuuntelemalla muiden kokemuksia ja jakamalla omiani olen tämän vuoden aikana oppinut paljon omasta poc-identiteetistäni. Vertaistukikeskusteluissa olen voinut jakaa turvallisesti fiiliksiäni siitä, miltä tuntuu esimerkiksi vastata jatkuvasti kysymykseen ”Mistä sä oot oikeesti kotoisin?” ja tulla kyseenalaistetuksi suomalaisena. Leffailloissa taas olen saanut nähdä itseni näköisiä ihmisiä päähenkilöinä, kuulla heidän tarinoitaan. Keskustelut ovat auttaneet minua myös tunnistamaan omia etuoikeuksiani.

Ennen kaikkea olen saanut ympärilleni joukon valtavan älykkäitä ja rohkeita ihmisiä, jotka näyttävät omalla toiminnallaan esimerkkiä siitä, kuinka kyseenalaistaa valkonormatiivisuutta ja taistella aktiivisesti rasismia vastaan. SOCO on myös antanut minulle paljon uusia ystäviä, joiden kanssa olen saanut olla eri tavalla oma itseni yliopistossa. Ja vaikka mielestäni jokaisen rodullistetun ei todellakaan tarvitse jatkuvasti ja väsymättä ajaa oikeuksiamme eteenpäin, niin olen iloinen saadessani tehdä sitä juuri tämän porukan kanssa.

– Alice Jäske, SOCO:n ulkosuhdevastaava