Yksinäisyyttä kokevat opiskelijat tuntevat itsensä ahdistuneemmiksi ja masentuneemmiksi sekä kokevat terveydentilansa huonommaksi kuin muut opiskelijat. Yksinäisyys eristää ja syrjäyttää sekä aiheuttaa opintojen venymistä ja keskeytyksiä.
Teksti: Vivi Säiläkivi
Julkaistu alun perin 19.12.2017
Vuoden 2016 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen eri mittareiden mukaan yksinäisiä oli 4–10 % opiskelijoista. Tutkimuksessa yksinäisyyden mittareina käytettiin itsensä usein yksinäiseksi kokemista, sitä ettei ole mahdollisuutta keskustella läheisten kanssa sekä harvemmin kuin kuukausittain ystävien tapaamista. Yliopisto-opiskelijoilla kokemus opiskeluryhmään kuulumisesta on yleistynyt vuodesta 2000, jolloin osuus oli 48 % ja ryhmän ulkopuolisiksi itsensä kokevien osuus oli 37 %. Nyt vastaavat osuudet olivat 70 % ja 22 %. Yksinäisyys mielletään tabuksi, vaikka se on varsin yleistä opiskelijoiden keskuudessa.
”Alan tuntea itseni ulkopuoliseksi ja akateemisuuteen kelpaamattomaksi”, kertoo yksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden keskuudessa toteutetun anonyymin kyselyn vastaajista. Kyselyn vastaukset kertovat yksinäisyyden vaikutuksista tunnetiloihin, opiskeluun ja toimimiseen. ”Yksinäisyys lisää ahdistusta tietyissä paikoissa, joissa kokee, että muut arvostelevat yksinäisyyttäsi. Sosiaaliset kontaktit opiskelun ohella ovat tärkeitä, sillä ilman niiden turvattua asemaa arjessa koen myös motivaation puutetta ja ahdistuneisuutta koulutöitä kohtaan, koska toisaalta tuntuu, että koulumenestys on kaikki kaikessa. Toisaalta taas koulutyö tuntuu merkityksettömältä, kun sosiaalisen elämän tarpeita ei ole täytetty”, toinen vastaajista kertoo. Yksinäisyyden vaikutuksissa korostuvat itsevarmuuden laskeminen, ajatusten kuormittuminen sekä muiden seuraan hakeutumatta jättäminen.
Yksinäisyyden koetaan vaikuttavan mielialaan ja jaksamiseen. Yleisesti alakuloinen olo korostuu, kun ei ole sosiaalista kanssakäymistä vastapainoksi opiskelulle. Opiskelu voi tuntua ajoittain todella rankalta. Yksinäisyys aiheuttaa sosiaalista ahdistusta, kun on yksinäisyyden kautta ryhtynyt pohtimaan omaa olemistaan ja vuorovaikutustaan muiden kanssa. Tämä aiheuttaa stressiä, mikä vaikeuttaa opiskelua. “Välillä yksinäisyyden tunne on häirinnyt itse opiskelua ja kuormittanut ajatuksia sillä hetkellä, kun on yrittänyt opiskella tai keskittyä luennoilla”, eräs kyselyyn vastanneista kertoo.
KOGNITIO
Yksinäisyys heikentää kognitiivisia toimintoja. Neurologi ja tutkimusprofessori Kiti Müller kertoo yksinäisyyden vaikutuksista aivoihin ja oppimiseen. Yksinäisyys voi aiheuttavaa stressiä, unihäiriöitä ja jopa fyysistä kipua. Nämä vaikuttavat muistiin ja sitä kautta oppimiseen ja aloitekykyyn. Yksinäinen opiskelu aiheuttaa ylirasitusta, mikä muuttaa tapaa tarkastella maailmaa. ”Opiskelu voi menettää merkityksensä. Aihe voi olla kiinnostava, mutta väsyneenä usko tulevaisuuteen voi loppua”, Müller sanoo. Oleellisimmin yksinäisyys vaikuttaa tunteisiin. Suru, ahdistus ja negatiivisuus korostuvat, mikä vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin heikentävästi. Oppimisongelmat voivat siis muodostua yksinäisyyden aiheuttamien tunnetilojen kautta. Opiskelun hankalissa vaiheissa tarvitaan ystäviä, jotta jaksaminen riittäisi.
Müller on tutkinut erityisesti aivojen otsalohkoja, jotka säätelevät tunneilmaisua ja käyttäytymistä. Otsalohkojen alueelle paikantuvat muun muassa itsetuntemus, vuorovaikutuskyvyt sekä tunteiden säätely. Aivojen otsalohkot kypsyvät noin 25–30-vuotiaana, myöhemmin kuin älylliset ominaisuudet, jotka kypsyvät aiemmin, jo 16–18-vuotiaana. Sosiaalista vuorovaikutusympäristöä vaaditaan aivojen etuotsalohkojen ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kehitykseen opiskeluaikana.
Yksinäisyys koetaan ulkopuoliseksi ja turvattomaksi tilaksi. Kelpaamattomuuden ja alemmuuden tunteet ovat läsnä. ”Yksinäisyys on alkanut myös vaikuttaa suoriutumiseeni tehtävien tai tenttien teossa. Tuntuu, ettei panostani kuitenkaan huomioida tai se on riittämätön”, yksi kyselyn vastaajista kertoo.
TABUT
”Yksinäisyys on tosi iso tabu yliopistossa”, yksi kyselyn vastaajista toteaa. Opiskelijoiden mielen hyvinvointia ja opiskelukykyä edistävässä yhdistyksessä Nyyti ry:ssä työskentelevä Päivi Kohta kuvaa, kuinka yksinäisyyteen liittyy häpeää, minkä vuoksi yksinäisyydestä voi olla hyvinkin vaikea puhua. ”Yksinäiseksi ei haluta identifioitua”, Kohta toteaa. Tämän vuoksi yksinäisille suunnattuihin tapahtumiin voi olla vaikea mennä. Kyselyyn vastannut henkilö kertoo, että ”yksinäisyys on tabu, josta ei oikein voi puhua, vaikka melkein kaikki sitä kai kokevat. Itse en ainakaan ole tunnustanut opiskelukavereilleni olevani yksinäinen aina silloin tällöin, ja tuntuu, että pitäisi esittää kauhean kiireistä ja sosiaalista tyyppiä koko ajan.” Opiskelupiireissä yksinäisyydestä puhuminen koettiin vaikeaksi, sillä sopivaa hetkeä ja henkilöitä ei ole löytynyt eikä haluta säälintunteita osakseen.
Ensimmäinen opiskeluvuosi on sosiaalisten verkostojen luomiselle tärkeä yliopistossa, mikä heijastuu nopeasti tapahtuvana klikkiytymisenä. ”Yritin ensimmäisillä viikoilla osallistua aktiivisesti kaikkiin fukseille tarkoitettuihin tapahtumiin, mutta jo hyvin lyhyen ajan jälkeen ihmiset tuntuivat klikkiytyneen ja tutustuminen ei enää ollutkaan niin helppoa”, vastaaja kertoo. Kavereiden puuttumisen vuoksi ei välttämättä uskalla lähteä esimerkiksi ainejärjestötapahtumiin, sillä voi tuntua, että muut arvostelevat yksinäisyyttä ja ettei kukaan halua tulla juttelemaan. Ainejärjestöjen ja hallitusten piirien kuvailtiin sulkeutuneen omiksi porukoikseen ensimmäisten opiskeluvuosien aikana, minkä koettiin vaikeuttaneen paljon ihmissuhteiden luomista. Myös yksinhuoltajuuden kerrottiin vaikuttavan ryhmäytymiseen ja joukkoon kuuluvuuden tunteeseen, sillä ryhmätöiden tekeminen on aikataulujen vuoksi vaikeaa eikä iltaisin järjestettäviin opiskelijatapahtumiin pysty osallistumaan päiväkotiaikojen vuoksi.
Kohta kuvailee yksinäisyyttä sekä emotionaaliseksi että sosiaaliseksi. ”Emotionaalinen yksinäisyys tarkoittaa, että ihmiseltä puuttuu läheisiä ja syvällisiä ihmissuhteita. Sosiaalinen yksinäisyys syntyy verkostojen puutteesta”, Kohta sanoo. Sosiaalisessa yksinäisyydessä ihminen ei tunne kuuluvansa joukkoon, kuten opiskelijayhteisöön, vaan tuntee jäävänsä ulkopuolelle. Kohta kertoo ryhmäytymisen puutteen opiskelun aikana ja alussa olevan huomattava yksinäisyyteen vaikuttava tekijä. Samoin yksin opiskelemista korostava opiskelukulttuuri eli ryhmätöiden ja kontaktiopetuksen vähäisyys on yksi iso yksinäisyyden kokemisen syy.
YKSIN JA RYHMÄSSÄ OPISKELU
”Olen opiskellut pakon edessä hyvin paljon itsenäisesti kirjatenteillä ja juuri tämä on aiheuttanut ajoittaisen yksinäisyyden tunteeni. Vaikka yliopistolla olisikin paljon kavereita, heitä ei tule tavattua arjessa, jos yhteiset luennot puuttuvat”, kuvailee yksi kyselyn vastaajista itseohjautuvan opiskelun vaikutuksia. Vastaajista monet olivat yllättyneet siitä, kuinka yksinäistä opiskelu yliopistossa lopulta onkaan. Ryhmätyöt ja yhteinen opiskelu koettiin tärkeäksi sosiaalisen kanssakäymisen lähteeksi. Kurssien teemojen sisäistäminen on koettu vaikeaksi, kun ei ole mahdollisuutta keskustella aiheista syvemmin. ”Olin todella yllättynyt, kun odotin elämäni sosiaalistuvan opiskelujen myötä, mutta on alkanut tuntua, että olen vielä yksinäisempi kuin aikaisemmin”, eräs vastaaja kuvaa tuntemuksiaan yksinopiskelusta.
Myös Müller korostaa pienryhmätyöskentelyn tärkeyttä opiskelussa, sillä se lisäisi sosiaalista kanssakäymistä opiskeluympäristössä. Massaluennot sen sijaan eivät sitä välttämättä tarjoa. ”Miten massaluennoilta muka löytää kavereita?” Müller kysyy. Hänen mielestään yksinäisyyttä voisi ehkäistä opetustapojen valinnalla. Seminaarit ja pienryhmätyöskentely ovat hyviä keinoja. Nykyinen itsenäistä opiskelua ja massaopetusta suosiva tehokkuusajattelu on Müllerin mielestä väärin sosiaalisen vuorovaikutuksen muodostumisen, aivojen kehityksen ja opiskelun merkittäväksi mieltämisen kannalta. Oman ajattelun kehittäminen vaatii vuorovaikutusta. Myös varmuus oikean alan opiskelemisesta muodostuu vasta sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta eli opiskeluvaiheen yksinäisyys voi johtaa oman alavalinnan epäilemiseen.
Elämänmuutokset, kuten uudelle paikkakunnalle opiskelemaan muuttaminen, vaikuttavat yksinäisyyden tunteen kokemukseen. Irtautuminen perheestä, aiemmista kavereista ja harrastuksista voivat olla yksinäisyyden taustalla olevia syitä. ”Koen, ettei valtsikassa esimerkiksi fuksivuonna otettu tarpeeksi huomioon ulkopaikkakuntalaisia tai edes ajateltu, ettei kaikilla ole valmista kaveriporukkaa Helsingissä”, kyselyyn vastannut toteaa. Jotkut kertoivat verkostojen vaihtumisesta johtuvien yksinäisyyden kokemuksien tuntuvan luonnollisilta kuitenkin, sillä yhteydenpidon määrä aiempiin kavereihin vähenee uusissa elämäntilanteissa.
Yksinäisyyden käsittely lähtee siihen liittyvän tabun purkamisesta. Yksinäisyyteen vaikuttaviin tekijöihin pystytään vaikuttamaan, kun yksinäisyys tehdään hyväksytysti näkyväksi. Opetustapoja, ryhmäytymistä ja yksinäisyyden vaikutuksia terveyteen pystytään käsittelemään, kun yksinäisyyteen ei liitetä häpeää ja leimautumisen pelkoa. Monet kokevat yksinäisyyttä eikä sitä tulisi peittää.
Valtsikalaiset kyselyyn vastanneet toivoivat, että yksinäisyydestä aiheena puhuttaisiin enemmän. ”Valtsika on hieno paikka ja siellä on mahtavaa porukkaa, joten olen varma, että yksinäisyyteenkin voitaisiin tarttua”, eräs vastaajista sanoo.
