Tutkain

Valtiotieteellinen ylioppilaslehti vuodesta 1964

Vieras, Kärpänen ja Omenarakkaus – hyppy surrealismin maailmaan 

Vieras

Sinä olit tunkeilija, tunkeutuja, tungettelija

Hän oli haamuasiakas, henki, häävieras. Arvovieras, kutsuvieras, messuvieras, yövieras. 

Yöpyjä? Ulkoa tuleva, transalpiininen, maahantuotu kävijä?

Olen ehdottoman epämiellyttävä ei-alkuperäinen, laimentava ladonkasvatti. 

Emme silti olleet yhteensopimattomia, outoja, sivullisia, luonteenvastaisia toisillemme, itsellemme. 

Yhdessä olimme silminnäkijöitä, silmänkääntäjiä, sairaanhoitajia, hoivaavia, helmeileviä, hellittämättömiä helluntaijuhlijoita. 

Sivunäytöksessä, sivukomerossa, sivukonttorissa istuin vieressänne, kupeessanne.

Lähellä, edessä, vasten, lähistöllänne

Tulit nätisti kylkeeni, siinä oltiin poikittain.

Omenarakkaus

Aurinko pomppii portaita pitkin kellariin

Kamelin rakkaus liituraitaa kohtaan on syvä 

vuori

Haluan kynänmuotoisen omenarakkauden

Kärpänen

Betonit kirskahtaa

Porsaiden kynnet vinkuu

Pimeys kytee mustassa tähdessä

Sormet karisevat akseliltaan

Luurangon elämänrakkaus kuoli auto-onnettomuudessa

Omenapuusta putoaa kivipää

Joka murskaa auringon lapaluun

Ritariperhonen kiipeää ylösalaisin olevan portaikon sydämeen

Lakanahahmo haluaa tehdä kuolemantanssinsa

Aavikolla tököttää yksinäisyyden kylpylä jonne tullaan meditoimaan ja hukkumaan

Kristallimaljassa asustaa leijuva kala joka katsoo televisiota

Kärpänen pimputtaa pianoa ja vetäytyy kirjoituskoneensa ääreen

Runot kirjoitti: Helmi Purhonen