Teksti: Jaakko Oleander-Turja
Kuva: Helsingin yliopisto
Kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) suunnitelmat lakkauttaa järjestölehtituet vuosivat julkisuuteen, oli moni uutisesta tyrmistynyt. Syystäkin.
Ajatus vuosikymmeniä kestäneen perinteen ja yhden opiskelijakulttuurin kruununjalokivien hävittämisestä yhdellä päätöksellä tuntuu vieraalta, ja tohkenen sanoa, epäsivistyneeltä. Yksi huolensa jakavista on Tutkaimen entinen päätoimittaja, Finlandia-palkittu viestinnän professori Anu Kantola.
– Meidän tiedekuntamme, mutta myös muidenkin tiedekuntien näkökulmasta järjestölehdet ovat tärkeä foorumi, jossa opiskelijat luovat yhteistä identiteettiään ja samalla tulkitsevat maailmaa omasta näkökulmastaan. Se on ikään kuin sukupolven oma foorumi, jossa tehdään tulkintaa siitä, miten maailma makaa ja miten yhteiskunta toimii, Kantola toteaa.
”Tutkaimen päätoimittajuus johti ylioppilaslehteen ja ylioppilaslehti puolestaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen. Se on myös siis paikka antaa näyttöjä.”
Viestinnän professori painottaa, että järjestölehdet muovaavat myös niiden parissa työskentelevien ammatti-identiteettiä. Tämä pitää paikkansa, eikä työllisyysnäkökulmaa voi kaiken muun ohella sivuuttaa. Moni työllistyy omalle alalleen järjestölehtikokemuksen siivittämänä, näin myös Kantola.
– Järjestölehdillä voi olla iso merkitys työnhaussa, minunkin ura on alkanut Tutkaimesta. Tutkaimen päätoimittajuus johti ylioppilaslehteen ja ylioppilaslehti puolestaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen. Se on myös siis paikka antaa näyttöjä. Muistan, kun haastateltiin Puolan suurlähettilästä, joka kehui Suomea Neuvostoliiton uskolliseksi ystäväksi. Siitä saatiin pieni kohu aikaan, professori naurahtaa.
”Tämä ei kuitenkaan koske pelkästään valtsikaa, vaan kaikkien alojen ihmiset tarvitsevat kykyä kirjoittaa ja hahmottaa asioita.”
Kaiken keskiössä on kuitenkin juuri yhdessä tekeminen ja omien taitojen hiominen. Kantola korostaa Tutkaimen toisen entisen päätoimittaja Kaius Niemen tavoin niitä työelämätaitoja, jotka lehtityöskentelyn siivellä karttuvat.
– Se on hirveän tärkeää, että saa niitä ensimmäisiä juttuja tehtyä ja saa oppia sitä, miten lehteä tehdään. Opiskelijalehti on siitä hieno foorumi, että siellä sitä voi tehdä ilman pomoja: se on omissa käsissä ja sillä tavalla todella arvokasta. Tämä ei kuitenkaan koske pelkästään valtsikaa, vaan kaikkien alojen ihmiset tarvitsevat kykyä kirjoittaa ja hahmottaa asioita, Kantola painottaa.
Tutkaimen ajoiltaan Kantola muistaa yhteisöllisyyden lisäksi ne laajat journalistiset vapaudet, joita lehden toimituskunta nautti silloin ja nauttii edelleen. Opiskelijalehdissä on myös aikaa pohtia laajempia kokonaisuuksia, minkä arvo korostuu nopeatempoisessa nyky-yhteiskunnassa.
– Tärkein anti oli kirjoittamisen oppiminen ja havaintojen tekeminen. Ura tuli siinä sen oheistuotteena. Se oli semmonen paikka, jossa pystyi opiskelemaan ja tekemään isojakin havaintoja. Toimituksissa tehdään uutisbulkkia, mutta Tutkaimessa saattoi miettiä isompia asioita. Se oli paikka, jossa pystyi harjoitella isojen asioiden hahmottamista, Kantola muistelee.
“Miksi ette vain siirry verkkoon?”, tuntuu olevan joidenkin mielessä pyörivä kysymys. Verkkolehti ja painettu lehti ovat kuitenkin pohjimmiltaan kaksi täysin eri asiaa. Painetussa lehdessä konkretisoituvat aikataulut, taitto, kuvitus ja yhdessä tekeminen hyvinkin kokonaisvaltaisesti.
Verkkolehti toki tukee paperilehteä, mutta puhtaasti nettiin siirtyminen kertaheitolla ei ole realistista. Lopuksi Kantola lähettääkin huolestuneet terveisensä HYY:n suuntaan.
– Miettikää nyt tarkkaan, että onko tämä järkevää. Lehtien kautta havainnoidaan yhteiskuntaa ja maailmaa ja siinä joutuu miettimään kokonaisuutta. Se on erilainen media, kuin some, viestinnän professori toteaa.