Suomalaisen politiikan elävä legenda Paavo Väyrynen teki jälleen tänä keväänä comebackin, vaikkei ollut missään vaiheessa pois lähtenytkään. Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari meni möläyttämään, että Väyrynen on menneisyyttä. Paavo on asiasta eri mieltä.

Teksti: Sari Kivijärvi & Janne Suutarinen

Kuvat: Paavo Jantunen

Vuosikymmeniä suomalaisia viihdyttänyt ja kiihdyttänyt politiikan raskassarjalainen, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrynen jaksaa yhä yllättää. Europarlamentaarikko perusti vuonna 2016 Kansalaispuolueen ja tänä vuonna on kohistu siitä, voiko Väyrynen silti osallistua Keskustan puheenjohtajakisaan. Alkukeväinen presidentinvaalikampanja oli 71-vuotiaalle neljäs lajissaan, eikä eläköityminen tule konkarille vielä kuuloonkaan.

“Vaalitulos oli erittäin hyvä ottaen huomioon, että kampanja oli lyhyt. Taustalla ei ollut puolueorganisaatiota, maksettuja työntekijöitä, puoluetukivaroja, saati miljoonalahjoituksia. Vaalirahoitus koottiin pienistä puroista ja talkootöitä tehtiin. Sehän oli siihen nähden loistava tulos.”

Väyrynen oli ehdolla valitsijayhdistyksen kautta ja hän peittosi selkein lukemin Keskustan presidenttiehdokkaan, Matti Vanhasen. Myös valitsijayhdistyksestä ponnistanut istuva presidentti Sauli Niinistö meni kuitenkin rökälemäisesti ohi.

“Mielestäni tässä käytiin kaksi hyvin erilaista äänestystä vierekkäin. Aika iso osa äänestäjistä otti osaa suosituin suomalainen -äänestykseen, kiinnittämättä huomiota poliittisiin kysymyksiin ja mielipiteisiin. Toisessa äänestyksessä oli puolueiden ehdokkaat ja minä, joka tarjosin oikeasti poliittista vaihtoehtoa”, Väyrynen sanailee.

Väyrysen kannattajakortteja oli keräämässä myös kansallismielinen Suomi Ensin -liike, mikä herätti joissakin tyytymättömyyttä. Väyrynen kuitenkin otti avun mielellään vastaan.

“Minullahan ei ole mitään tekemistä Suomi Ensin -liikkeen kanssa. Jotkut sen toiminnassa mukana olleet halusivat kerätä kortteja ja totesin, että kaikki kortit ovat tervetulleita. Sekään ei ole oikein, että jos joku on osallistunut Suomi Ensin -leirin tilaisuuteen, niin hänet leimataan heti rasistiksi.”

Suomi Ensin -liikkeen ääniä saattoi mennä myös toiselle EU-kriittiselle ehdokkaalle, perussuomalaisten Laura Huhtasaarelle. Heillä on kuitenkin eri näkemyksiä muissa keskeisissä poliittisissa kysymyksissä.

“On yhteisiä piirteitä, mutta myös suuria eroavaisuuksia. Perussuomalaiset ajavat maahanmuuttopolitiikassa kehitysavun lopettamista. Minä taas uskon, että avainkysymys muuttoliikkeiden hallinnassa on se, että toteutetaan tehokasta ihmiskuntapolitiikkaa: politiikkaa, jolla autetaan ihmisiä parantamaan olojaan omissa kotivaltiossaan”, Väyrynen avaa.

”Huhtasaari myös tuki Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Minä en pidä sitä oikeana, sillä hän on vienyt meitä kohti sotilaallista liittoutumista.”

Entä evoluutioteoria?

“Sehän on tieteellisesti todistettu asia.”

Väyrynen ilmoitti 1.2. lähtevänsä mukaan keskustan puheenjohtajakisaan.

Blogikirjoituksessaan Väyrynen haastoi Huhtasaaren jaloon kilpailuun. Tuoreeltaan vaalien jälkeen Huhtasaari kuitenkin töksäytti Väyrysen olevan menneisyyttä, kun taas perussuomalaiset ovat tulevaisuutta.

“Minusta se oli aika halpa heitto ja kysyinkin häneltä sen jälkeen, että mitä hän luulee sellaisia kannanottoja esittämällä voittavansa. Minä haastoin voimakkaasti Niinistön ja tulin esittämään vaihtoehdon, ja perussuomalaiset kävivät kimppuuni. Näin he tietysti välillisesti tukivat Niinistöä”, Väyrynen perkaa.

Millä tavoin Paavo Väyrynen sitten on tulevaisuutta?

“Kaikin tavoin”, hän vastaa rennosti hymyillen.

Muuta emme olisi odottaneetkaan.

Välirikkoja ja alliansseja

Viime vuonna Väyrynen veisteli Ilta-Sanomille olevansa “nykyistä hallitusta vastaan, ja myös nykyistä oppositiota vastaan”. Haastattelussa hän myös sanoi, että eduskunnassa vallitsee “yhden totuuden tilanne”. Mikä totuus tämä on?

“Se on eri asioissa nähtävissä. Eduskunnassa ei olla ollenkaan haluttu keskustella eurosta, euron vaikutuksista Suomen talouteen ja siitä, pitäisikö eurosta pyrkiä kokonaan eroon. Se on hämmästyttävää.”

Kesällä 2015 Väyrynen pani vetämään kansalaisaloitteen euroeron kansanäänestyksestä. Aloite keräsi 53 000 allekirjoittajaa, mutta marraskuussa 2016 perustuslakivaliokunta torppasi hankkeen päättämällä, että asiasta ei laadita lainkaan mietintöä.

Valiokunta perusteli päätöstään sillä, että kansanäänestys koskee kansainvälistä asiaa, joka edellyttäisi tarkempaa valmistelua. Valiokunta vetosi myös kansalaisaloitelakiin, jonka mukaan kansalaisaloite voi koskea vain eduskunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvaa asiaa. Hallituksen olisi tullut valmistella aloitetta perusteellisesti, ennen kuin se olisi voitu viedä täysistuntokäsittelyyn.

”Menettely osoitti, että eduskunnassa ei haluta ottaa kantaa euroon tai edes keskustella siitä: se on tabu”, Väyrynen toteaa.

”En tiedä, onko poliitikkojen kohdalla kiinnostusta alkiolaiseen allianssiin, mutta kannattajien tasolla varmasti on.”

Myös Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen lipuva kehitys saa Väyryseltä kylmää kyytiä.

“Sotilaallista liittoutumista on hivutettu eteenpäin. Vakuutetaan, että ei tässä nyt mitään ole tapahtumassa, mutta kuitenkin on tehty isäntämaasopimus, ja Nato-maat harjoittelevat Suomessa yhä enemmän. EU:ssa pyritään tulkitsemaan perussopimusta niin, että se velvoittaisi myös antamaan sotilaallista apua toisille jäsenmaille. Tämä tapahtuu koko ajan kirkkaassa päivänvalossa ja silti se vain kiistetään.”

Monen pelihousut repesivät, kun Väyrynen ilmoitti eroavansa keskustasta, jollei häntä valita puolueen puheenjohtajaksi. Eroamisen jälkeen hän olisi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kansalaispuolueen pääministerikandidaatti. Väyrynen uskoo puolueensa mahdollisuuksiin.

“Kyllä muutamia paikkoja varmasti saadaan, mutta tietenkin Suomen tulevaisuuden kannalta ratkaisevasti parempi olisi vaihtoehto, jossa Keskustan linja korjaantuisi ja saataisiin rakennettua alkiolainen allianssi.”

Santeri Alkio (1862–1930) oli Maalaisliiton – nykyisen keskustan – ideologi ja perustaja. Suomen Maaseudun Puolue (SMP) eli nykyiset perussuomalaiset irtaantuivat Maalaisliitosta 1950-luvun lopulla. Kesällä 2017 taas perussuomalaisista lohkesi soinilaista linjaa ajava Sininen tulevaisuus. Väyrysen toivoo, että syntyisi alkiolainen allianssi, joka kokoaisi niin keskustalaisten, perussuomalaisten kuin sinistenkin voimia yhteen.

“En tiedä, onko poliitikkojen kohdalla kiinnostusta alkiolaiseen allianssiin, mutta kannattajien tasolla varmasti on. On paljon niitä, jotka eivät usko sinisiin, ovat tyytymättömiä perussuomalaisiin ja saattaisivat lähteä mukaan tällaiseen vahvaan uuteen keskustaan”, Väyrynen pohtii.

Kesällä 2017 perussuomalaisten sisäinen myllerrys heitti aaltoja koko suomalaisen politiikan kentälle. Väyrynen ei usko, että keskustan puheenjohtajakilpa aiheuttaa mitään vastaavaa.

“Uskon, että olemme kypsiä käymään keskustassa sivistyneen keskustelun ja sitten puoluekokous päättää, mikä on puolueen linja. Se on sitten ratkaistu.”

Syvällä pelissä 70-luvulta saakka

Paavo Väyrynen tempautui politiikkaan jo nuorena. Ammattipoliitikon ura alkoi keskustapuolueen kansanedustajana 1970, samana vuonna kuin valtiotieteiden kandidaatin paperit pamahtivat kouraan. Väyrynen oli tuolloin vain 23-vuotias.

Aiemmin nuori mies oli pallotellut vaihtoehtoja yliopistouran ja toimittajan työn välillä. Väyrynen kuitenkin ajautui keskustan sisäpiiriin, työvaliokunnan kokouksiin, kun vuonna 1969 keskustan opiskelijaliiton silloinen pääsihteeri väistyi Johannes Virolaisen poliittiseksi sihteeriksi ja vapautti paikkansa Väyryselle. Tie vei mennessään.

”Se oli luonnollinen kohtalo henkilölle, jolla on voimakas aatteellinen ja poliittinen näkemys sekä halu vaikuttaa asioihin.”

Vuosikymmenien menestyksekäs ura ei ole kuitenkaan poikinut kirsikkaa kakun päällä: presidentin tai pääministerin paikka on jäänyt kokematta. Kumpikin kelpaisi Väyryselle, vaikka presidenttiys ei enää samalla tavalla houkuttele.

”Kumpi vain hommista olisi mukava. Suomessa presidenttiyden luonne on tosin muuttunut niin, ettei se enää ole houkutteleva tehtävä henkilölle, joka haluaa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Uskon, että tämänkeväisten presidentinvaalien kokemus vie äänestäjien käsityksiä enemmän siihen suuntaan, että ehdokasvalinta ei ole poliittinen tai puoluekantaan perustuva. Vaalit saattavat alkaa olla ehkä enemmän tällaisia mielikuvavaaleja, joissa on esiintynyt erilaisia julkkiksia, joilla on myönteinen imago kansan keskuudessa”, Väyrynen ruotii.

Liekö ollut toisenlaista Kekkosen aikoihin. UKK nousee Väyrysen kirjoissa esiin tuon tuostakin, ja sävy on paikoin ihaileva.

“Olen sisäistänyt ajattelun ja toimintatavan, joka hänen työtään elähdytti. Koen olevani saman poliittisen linjan edustaja”, kuuluu summaus.

Mutta kuka perii itse Väyrysen manttelin? Sopivaa kandidaattia ei ole vielä ollut näkyvissä, mutta maestron usko nuoreen polveen on vankka.

“Minä olen viime vuosina tukenut nuorten nousua ja aina olettanut, että joku heistä voisi olla tälläinen uusi Väyrynen. Vielä ei sellaista ole noussut.”

”Nuoret näkevät nyt sen, että maailma on muuttumassa. Se mitä 25 vuotta sitten puhuin, osoittautuu oikeaksi. Vastustin EU:hun liittymistä ja ylikansallista yhdentymistä, ja nyt sen aika alkaakin olla ohi. Britannia eroaa EU:sta ja unionin jäsenmaissa elää yleisesti ajatus, että valtaa on keskitetty liikaa ylikansalliselle tasolle. Monet sanovat: ’Perhana, olisi pitänyt tehdä niin kuin se Väyrynen sanoi’.”

Miten Väyrynen sitten sanoi?

”Olisi pitänyt jäädä Euroopan talousalueeseen ja muodostaa Pohjolan yhteisö EU:hun liittymisen sijaan. Minähän järjestin eduskunnassa jarrutuskeskustelun, jolla saatiin lykätyksi Suomen lopullinen päätös EU-jäsenyydestä niin, että odotettiin ensin Ruotsin omaa päätöstä. Ruotsissa enemmistö oli liittymistä vastaan, mutta äänestyksessä tilapäinen enemmistö vei Ruotsin unioniin ja se oli Suomellekin menoa. Se minua on harmittanut kovasti. Tietysti osa ihmisistä on laiskoja eivätkä viitsi perehtyä siihen, mitä tuolloin 25 vuotta sitten tapahtui”, Väyrynen latoo.

Filosofisia kysymyksiä, vaikeita vastauksia

Ilmastonmuutos on aikamme puhutuimpia kysymyksiä. Kestävän kehityksen parissa pitkän uran tehnyt Väyrynen on sitä mieltä, että ihmisen tuottamien ympäristövaikutusten hillitsemisessä arvoilla on keskeinen rooli.

“Tullaan hyvin syviin filosofisiin kysymyksiin. Loppujen lopuksi kyse on koko elämäntavasta ja arvoista. Jos kaikkialla maailmassa ihmisten määrä lisääntyy ja kaikkialla pyritään lisäämään tavaroiden kulutusta ja tuotantoa, niin sehän väistämättä lisää ympäristöhaittoja, vaikka kehitettäisiin kuinka hyvää teknologiaa.”

Media seuraa linssit huurussa Paavon jokaista liikettä.

Väyrynen teilaa teknologiauskovaisuuden, joka luottaa edistyneen teknologian kaikkivoipaan kykyyn ratkaista kaikki ongelmat. Hän lainaa suomalaisfilosofi Georg Henrik von Wrightia, joka sanoi aikamme ongelmien kiteytyvän siihen, että ihmiset haluavat sellaista, mitä eivät tarvitse ja tarvitsevat sitä, mitä eivät halua.

”Olen 1970-luvun alussa omaksunut näkemyksen, että materialismi on vahingoksi ihmisille ja luonnolle. Sen sijaan täytyy korostaa enemmän henkisiä ja yhteisöllisiä arvoja. Arvojen muuttamisen kautta ihminen voi oppia kestävämmän elämäntavan. Näin laajoista asioita on kiinni ilmastonmuutoksenkin torjunta.”

Haastattelun loppuun on vielä kysyttävä eräs kysymys, joka armotta paljastaa, mikä kukakin on miehiään tai naisiaan. Paavo Väyrynen, mikä on toteemieläimesi? Kysymys saa jopa legendan hämmentymään.

“Vaalien edellä kysyttiin vastaavaa ja sanoin, että hevonen. Se on erittäin kaunis eläin ja oli merkittävänä tekijänä mukana Suomen sotien ihmeessä”, Väyrynen runoilee.

Piti Väykästä tai ei, voivat kaikki varmasti yhteen ääneen myöntää: Paavo ei anna periksi eikä lähde kulumallakaan. Tutkain toivottaa Tulevaisuuden Paavolle terveitä ja menestyksekkäitä vuosia sekä hyvää mukimenekkiä!

 

Tutkain 1/2018 näköislehteä voit lukea täällä.