Toimittaja eli viikon työttömänä – näin aktiivimallin mukaan eläminen onnistui

Tutkaimen toimittaja päätti kokeilla viikon ajan, kuinka parjattu aktiivimalli käytännössä toimii. Työttömyysjakso osoitti, että muutamista puutteistaan huolimatta yhteiskunnan turvaverkko pitää kyllä, kunhan itse jaksaa nähdä pikkuisen vaivaa.

Teksti ja kuvat: Salla Huttunen

Päivä 1

Työttömyyteni ensimmäinen päivä valkenee aurinkoisena. Valmistuin eilen. Nyt minua odottaa valtiotieteiden maisterin valoisa tulevaisuus.

Olen kenen tahansa järkevän ihmisen tavoin valmistautunut työttömyyteen lukemalla lukuisia oppaita TE-toimiston ja Kelan sivuilta. Tiedän siis, mitä tarkoittavat sellaiset termit kuin peruspäiväraha, aktiivimalli, työttömyysturvan maksamisen työvoimapoliittiset esteet, työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuminen ja palkansaajan työssäoloehdon täyttyminen. Naurattaa, kun ajattelen, että byrokratiaa halutaan selkokielistää. Tämähän on suomen kieltä kauneimmillaan.

Kirjaudun herättyäni innosta puhkuen TE-toimiston nettisivuille ilmoittautuakseni työttömäksi työnhakijaksi. Kulmani kurtistuvat hieman, kun lomakkeen toisella sivulla kysytään koulutusta. Pudotusvalikosta voi nimittäin valita joko ammatillisen tai yleissivistävän koulutuksen. En pidä valtiotieteiden maisterin tutkintoa ammattina, mutta en myöskään suostu kutsumaan koulutustani yleissivistäväksi. Kohautan olkiani, kirjoitan VTM kohtaan “muu – mikä” ja siirryn eteenpäin.

Lomakkeen seuraavalla sivulla kysytään ammattiani. Silmäilen epäuskoisesti ammattiluokitusta, josta löytyy vaihtoehtoja nahkurista sirkustaiteilijaan ja nuohoojaan. Mutta että julkisen sektorin konsultti? Viestinnän moniosaaja? Yhteiskunnallisia kehityslinjoja kokonaisvaltaisesti ymmärtävä koordinaattori? VTM-tutkintoni ei ole valmistanut minua suoraan ammattiin. Lomakkeen täytössä ei kuitenkaan pääse eteenpäin, ennen kuin on valinnut yhden ja vain yhden valmiiksi listatuista ammateista.

Päästyäni yli turhautumisesta listaan ylpeästi kattavan kielitaitoni ja tiivistän osaamiseni 150 merkkiin (ymmärrän laajoja kokonaisuuksia nopeasti, hahmotan yhteiskunnan syy-seuraussuhteet, omaan laajan näkemyksen maailmanpoliittisista ilmiöistä). Seuraavana sivu “työtoiveet”. Jälleen minun on valittava yksi työnhakuammatti, eli määriteltävä, mitä työtä haen. Mutta kun minulla ei ole yhtä haaveammattia!

Paniikki alkaa hiipiä. Teen nopean meditaatioharjoituksen ja soitan TE-toimistossa töissä olevalle äidilleni sekä konsulttiystävälleni. Päädymme sparraamaan ryhmäskypepuhelussa uramahdollisuuksiani ja piirtämään aiheesta kattavan mind-mapin. Kyllä tämä oman osaamisen kartuttaminen on sitten kivaa puuhaa!

Päivä 2

Jälleen päivä valkenee aurinkoisena. Herään yhtä aikaa poikaystäväni kanssa tämän lähtiessä töihin ja ajan itse pyörällä Microsoftin co-workin tilaan Punavuoreen.  Innostava työympäristö päivän ohjelmalle!

Olen päättänyt pyhittää toisen työttömyyspäiväni LinkedIn profiilini rukkaamiseen. Digiajalla myös työnantajat ovat verkossa, joten ajantasainen digitaalinen työnhakuprofiili on kaiken A ja O! Hörpin kahvikoneella tekemääni flat whitea ja listaan vahvuuksiani, entiset työpaikat ja parhaat mietelauseet. Erityisesti esittelytekstin tulee olla kunnossa. Kirjoitan sen englanniksi kuvatakseni kansainvälisyyttäni.

“When I was 20, I climbed Mount Everest. This is not a metaphor – I literally climbed the highest mountain on the planet. During the climb, I wanted to quit at least a dozen times. But I did not. I am not a quitter. If I decide to do something, I will finish it.”

En tietenkään ole oikeasti kiivennyt Everestille, mutta vuorikiipeily tuntuu hyvältä metaforalta kuvaamaan päättäväisyyttäni. Tuleva työnantaja varmasti arvostaa luovuuttani. Lisään vielä kasan tärkeitä avainsanoja: “solution focused problem-solver”, “enthusiastic teamplayer” ja “master in creative analytical thinking.” Näin kiinnostuneet työnantajat varmasti löytävät minut sivuston syövereistä.

Kotimatkalla käyn vielä nappaamassa ammativalokuvaajalla uuden profiilikuvan. Pyydän, että kuvaaja lähettää laskun suoraan poikaystävälleni. A good day’s work done!

Päivä 3

Jo kolmas päivä ilman töitä, aika vain vierähtää! En ole vielä edes päässyt aloittamaan artikkelia, jonka halusin kirjoittaa graduni aiheesta näin tyhjien päivien ratoksi. Olen jo etukäteen kysellyt muutamalta toimittajakaverilta kiinnostusta, ja he ovat jopa luvanneet tekstistä juttupalkkion.

Aloitan heti aamutuimaan ja kirjoitan keskittyneesti kellon ympäri. Keskeytän vain joogatakseni iltapäivällä. Illalla teksti on valmis. Saisivat muutkin työttömän käyttää aikaansa näin hyvin hyödyksi.

Päivä 4

Herään hieman masentuneena. Elämä tuntuu yhtäkkiä merkityksettömältä, kun ei tarvitse olla missään aamusta. Aamupalatreffit peruuntuivat, eikä tälle päivälle ole muita suunnitelmia kuin lounas entisellä työpaikallani, illan tanssitunti sekä skypetreffit ulkomailla asuvan ystävän kanssa. Alan ymmärtää yhteiskunnan syrjäytyneitä, niitä, jotka jäävät aamuisin sänkyyn makaamaan. Piehtaroin hetken epätoivoisena sängyssä ja laitan aamukahvistani kuvan instaan. “Blue Thursday. Joskus aamut ovat vaikeita. But what doesn’t kill you makes you stronger. #työttömänelämää #sendhelp #coffeeislife”. Saan heti tsemppiviestejä seuraajiltani ja vietän seuraavan tunnin niihin vastaillen. Onneksi on rakkaita ystäviä, jotka auttavat vaikeiden elämänvaiheiden yli.

Päivä 5

Jännittävä päivä, tänään saan hakea työttömyyspäivärahaa Kelalta! Työttömäksi ilmoittautumisen ja peruspäivärahan myöntämisen välissä on nimittäin viiden työpäivän omavastuuaika. Päivärahaa saa hakea vasta omavastuuajan umpeuduttua. Kela maksaa ensimmäisen päivärahan aikaisintaan kaksi viikkoa hakemuksen jättämisen jälkeen, eli työttömän tulee elää ilman tuloja noin kolme viikkoa. Onneksi poikaystäväni on luvannut maksaa elämiseni työttömyyteni ajan.

Kelan lomakkeen täyttäminen sujuu ongelmitta. Minua pyydetään listaamaan kaikki menneet työpaikat vähintään kahden vuoden ajalta. Kaivan esille asiasta jo hyvän aikaa pitämäni Excel-taulukon, josta voin näppärästi copy pastata vaaditut päivämäärät ja työnantajat listaan. Opiskelijalle, jolle harjoittelupaikat ja määräaikaiset kesäduunit ovat yleisiä, kertyy listaan helposti hyvä kasa eri työnantajia. Tuleepa hyvä olo karttuneesta työkokemuksesta!

Vietettyäni lomakkeen parissa puolisen tuntia klikkaan lähetä-painiketta. Sivulle ilmestyy lista vaadituista liitteistä. Kela haluaa tarkistaa työssäoloehdon täyttymisen ja pyytää siksi liitteinä palkkakuitit ja työsopimukset kaikista kuluneen kahden vuoden aikaisista työpaikoista. Ihmettelen vain hetken, miksi palkkatietoja ei tarkasteta verottajalta tai miksi pelkät työtodistukset eivät riittäisi. Voin kuvitella, että joku huonompi tallaaja ei ymmärtäisi arkistoida kaikkien työnantajien kanssa tehtyjä työsopimuksia ja kaikkia kuukausittaisia palkkakuitteja. Papereitahan kertyy parhaimmillaan kymmeniä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma minulle, vaan kaivan näppärästi vuosiluvun ja kuukauden mukaan arkistoidut paperit, skannaan ne poikaystävän monitoimikoneella ja lähetän Kelalle. Helppoa kuin heinänteko!

Lähden viikonlopuksi lepuuttamaan työttömyyden rasittamaa psyykettäni vanhempieni purjeveneelle. Espoon saaristossa ilmat suosivat ja poikaystävä laittaa saaristokesämökillä grillin kuumaksi. Life is good.

Päivä 6

Kelan päätös päivärahasta tulee samantien verkkopalveluun. Kyllä teknologia on kätevää! Päätöksessä kerrotaan myös ensimmäistä kertaa aktiivimallista. Aktiivisuus on riittävää, jos 65 päivän tarkastelujakson aikana toteutuu yksi seuraavista vaihtoehdoista:

• työtön on palkkatyössä 18 tuntia
• työtön ansaitsee yritystoiminnasta vähintään 241,04 euroa
• työtön osallistuu 5 päivää työllistymistä edistävään palveluun, TE-toimiston toimintaan tai rekrytointia tukevaan toimintaan.

Työttömän tulee siis olla töissä, tienata tai osallistua johonkin toimintaan. Muotoilu on mielestäni sen verran epämääräinen, että pirautan Kelalle kysyäkseni mitä tällaisella toiminnalla tarkoitetaan. Minulle vastataan, että palveluista vastaa TE-toimisto ja vain TE-toimiston palvelut lasketaan. Allright. Soitan TE-toimistolle ja tiedustelen, voinko osallistua illalla pidettävään seminaariin, jota pidän hyvänä mahdollisuutena verkostoitua ja parantaa tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiani. TE-toimistosta vastataan, että senkun osallistut, mutta Kela yksin päättää 65 päivän jakson jälkeen, lasketaanko tällainen toiminta aktiivisuudeksi. Etukäteen ei asiaa voi tietää.

En lannistu, vaan menen seminaariin silti. Palaan kotiin kymmenen uuden käyntikortin kanssa. Päätän vakaasti kirjoittaa kansalaispalautetta mallista, jossa TE-toimiston CV-työpajat nähdään parempana rekrytointia tukevana toimintana kuin oma-aloitteinen verkostoituminen. Päivä oli kaikesta huolimatta menestys. Kyllä oma aktiivisuus kannattaa.

Päivä 7

Käy ilmi, että yksi eilisen seminaarin osallistujista oli myös headhunter. Hän on löytänyt minut Linkedinissä ja ottanut privaviestillä yhteyttä. Profiilini oli näemmä silmiinpistävä. Sovimme tapaamisen heti iltapäiväksi. Olen juuri mitä hän etsii, ja minulle tarjotaan töitä. Joudun kuitenkin kieltäytymään tarjouksesta, sillä olin jo ennen työttömyyteni alkamista allekirjoittanut työsopimuksen johtavan konsultointiyrityksen kanssa. Työt alkavat huomenna.

Työttömyyteni on näin ollen tullut päätökseen ja vietän päivän reflektoiden kulunutta viikkoa. Totean oppineeni kokeilun kautta paljon syrjäytymisestä ja yhteiskunnan huono-osaisten asemasta. Omalla tarmokkuudella kuitenkin pärjää, eikä aktiivimallissa ole oikeastaan mitään pahaa. Hyvä vain, ettei  työttömyysturvaa saa sängyssä makaamalla. Kyllähän kaikilla tässä yhteiskunnassa on rajoitteita, mutta siksi meillä on tämä yksinkertainen ja helppotajuinen sosiaaliturva.

Oikeastaan aktiivisuutta voitaisiin vaatia vielä tätäkin enemmän ja järjestää joka päivälle jotain ohjelmaa jokaiselle työttömälle. Ainahan sitä olisi vaikka risusavottaa. Juhlistamme illalla kaveriporukalla työttömyyteni päättymistä ja huomenna alkavaa konsulttiuraani nostamalla yhdellä shamppanjamaljan. Suomi nousuun!

Tausta: Hilppa Alanko 2017. “Toimittaja eli viikon 50 euron ruokabudjetilla: näin ruokamenoista tinkiminen onnistui. “ Julkaistu Anna.fi sivustolla, mutta sittemmin kritiikin johdosta poistettu.