Kirjoittanut: Minna-Kerttu Vienola, YTM, tohtorikoulutettava, Oulun yliopiston Eudaimonia-instituutti

Kuva: Elina Nyholm

 

Viron uniikki sähköinen äänestysjärjestelmä ei hyödyistään huolimatta miellytä kaikkia. Sähköistä äänestysjärjestelmää kohtaan on esiintynyt monenlaista epäluuloisuutta liittyen turvallisuuteen ja pelkoon epäreilusta valtapelistä. Onko uhkakuvien viljely keskustelua itse äänestysjärjestelmästä vai jostakin muusta?

Viro tunnetaan pienenä sähköisten palvelujen ihmemaana. Yksi ihmeen osista on vuonna 2005 käyttöön otettu uniikki sähköinen äänestysjärjestelmä, jollaista ei ole käytössä missään muussa valtiossa (Sveitsissä ja Norjassa on toteutettu sähköisen äänestämisen kokeiluja). Järjestelmän tarkoituksena on ollut helpottaa äänestämistä ja sitä kautta nostaa äänestysaktiivisuut­ta, joka on Virossa pitkään ollut suhteellisen alhainen (parlamenttivaaleissa 2019 63,7 %). Sähköinen äänestäminen tapahtuu vaalien ennakkoäänestyksen aikana tietokoneella, kirjautumalla Viron sähköiseen asiointijärjestelmään henkilökortilla, mitä varten tietokoneessa täytyy olla kytkettynä henkilökortin lukulaite. Äänestämiseen menee tottumattomallakin äänestäjällä keskimäärin kaksi minuuttia.

Mukava ja uniikki äänestysjärjestelmä ei kuitenkaan miellytä kaikkia. Sähköistä äänestysjärjestelmää kohtaan on esiintynyt monenlaista epäluuloisuutta liittyen muun muassa turvallisuuteen ja vallan jakautumiseen. Erityisesti viime vaaleissa suurimpien puolueiden joukkoon noussut oikeistokonservatiivinen populistipuolue EKRE on puhunut paljon sähköisen äänestysjärjestelmän mahdollisista uhkista. Näitä uhkia ja huolia on monenmoisia: sähköinen äänestysjärjestelmä saattaisi syrjiä eläkeläisiä, joilla ei ole yhtä hyvää tietoteknistä osaamista kuin nuoremmilla sukupolvilla tai edes välttämättä tietokonetta. Se saattaisi altistaa Viron vaalit vilpille tai heikentää äänestäjän tietoturvaa, tai tuoda lisää ääniä nuorempien suosimille puolueille.

Huolista huolimatta sähköinen äänestysjärjestelmä ei todellisuudessa taida olla niin jännittävä ilmiö kuin uhkakuvia ja salaliittoteorioita viljelevät tahot antavat ymmärtää. Järjestelmän käyttöönoton jälkeen ei voida ainakaan tilastojen perusteella päätellä järjestelmän lisäävän minkään tietyn puolueen kannatusta, eikä järjestelmän siis voida perustellusti väittää suoraan liittyvän likaisiin valtapeleihin. Järjestelmän turvallisuuskin pyritään takaamaan jatkuvalla sähköisen asioinnin kehittämisellä ja valvonnalla, vaikka oman tietokoneen turvallisuus muun muassa virusten osalta onkin jokaisen äänestäjän omalla vastuulla. Äänestystilannetta ei toki voida valvoa, toisin kuin äänestyspaikalla äänestettäessä, mikä on saanut kiinnittämään huomiota äänten ostamisen tai pakottamisen mahdollisuuteen. Tämäkin mahdollisuus on pyritty välttämään siten, että jokaisella sähköisesti äänestäneellä on mahdollisuus muokata äänestyspäätöstään ennakkoäänestyksen loppuun asti. Näin siis äänestämään pakotettu henkilö voisi myöhemmin käydä vaihtamassa äänensä.

Kysymys siitä, syrjiikö sähköinen äänestysjärjestelmä niitä, joilta puuttuu tietotekninen osaaminen järjestelmään kirjautumiseksi tai kokonaan mahdollisuus käyttää tietokonetta, on toki toinen. Sähköinen äänestysjärjestelmä ei tosin poista perinteistä äänestyskopissa äänestämistä, eikä sähköisen järjestelmän poisto toisi muuta kuin pidempiä jonoja äänestyspaikoille.

Keskustelu sähköisestä äänestysjärjestelmästä näyttääkin liittyvän pikemminkin uudistusmielisten liberaalien ja konservatiivien väliseen taistoon. Osa virolaisista haluaisi pysyä vanhoissa perinteisissä perhearvoissa ja vaalia ulossulkevaa isänmaallisuutta, kun taas erityisesti nuoremmat sukupolvet haluavat tehdä Virosta modernisaation kansainvälistyneen mallimaan ja elää liberaalien arvojen mukaisesti (ja tietenkin pieni osa vironvenäläisestä vähemmistöstä haikailee Neuvostoliiton perään). Sähköinen äänestysjärjestelmä on osa uudistuksia, jotka joillekin edustavat demokratiaan osallistumisen helpottumista ja uudistusten mukavuutta, toisille taas vanhojen arvojen rappeutumista ja liberaalin maailmankuvan pakottamista.

Monille sähköinen äänestysjärjestelmä on kaikesta huolimatta pelkkä äänestysjärjestelmä, jonka ansiosta oma elämä on hieman mukavampaa. Äänestysaktiivisuudessa on sähköisen äänestysjärjestelmän käyttöönoton myötä näkynyt hienoista keskiarvon nousua, mutta enimmäkseen sähköinen äänestäminen on helpottanut ulkomailla tai kaukana äänestyspaikoista asuvien kansalaisten äänestämistä.

Koko aihe on lopulta melko kuivakka, ja sen kiinnostavuus on lähinnä siinä, että puheenaiheet sen ympärillä ovat mielenkiintoisia. Samalla kiista sähköisestä äänestysjärjestelmästä on saanut valtion kehittämään järjestelmää yhä turvallisempaan suuntaan; Viron virallisen äänestyssivuston usein kysytyissä kysymyksissä näkyy jokaisen salaliittoteorian ja turvallisuushuolen jälki. Jokainen uhkakuva on otettu vakavasti ja ne on pyritty tekemään aiheettomiksi niin hyvin kuin mahdollista.

Suomeen verrattuna sanoisin, että voisimme ottaa Virosta mallia. Sähköisen äänestämisen mahdollisuus saattaisi lisätä varsinkin nuorempien äänestysaktiivisuutta edes hieman. Äänestäisin ainakin itse niin paljon mieluummin muiden tekemisteni lomassa kuin menemällä kesken työpäivän ennakkoäänestyspaikalle tai sinä yhtenä ainoana sunnuntaina ruuhkaiseen etäiseen äänestyspaikkaan. Naurettavan liberaalien ja konservatiivien kiistan voisimme kuitenkin jättää väliin ja siirtyä suoraan sähköisen asiointijärjestelmämme kehittämiseen.