/Porthanian neljä vuodenaikaa

Porthanian neljä vuodenaikaa

Uusi lukuvuosi on taas käynnistynyt ja lähiopetus on palannut yliopistolle ryminällä, mutta Porthanian vessojen valkoiset kirjoituspaperit loistavat yhä poissaolollaan. Täten julistan Portsun vessojen kirjoituspaperien jääneen koronavuosien myötä lopullisesti historiaan ja yliopiston siirtyneen virallisesti digiaikaan, siis Jodeliin. Onneksemme menneiden vuosien valtsikapuheenjohtajien suunnitelmat Jodelin ylläpidon kontaktoimisesta @valtsika-kanavan lopulliseksi poistamiseksi eivät koskaan toteutuneet ja voimme nyt tunnustella valtsikan pulssia siellä, missä kaikki merkittävimmät sananvaihdot somen aikakaudella käydään.

Näin lukuvuoden alussa on hyvä päästä kiinni joissain määrin säännölliseen opiskelurytmiin. Kenties omaa opiskelurutiiniaan etsimässä oli myös valtsikalainen, joka tiedusteli opiskelutovereiltaan sitä, montako tuntia he yleensä opiskelevat päivässä. Kerättyjen vastausten perusteella keskivertovaltsikalainen käyttää opiskeluun arkena noin 0–2 tuntia päivässä. Erinomaista, jatkakaa samaan malliin! 

Taattu syksyn merkki on niin ikään yhteiskuntatilastotieteen johdantokurssin pintaan nostama tuskanhiki halki valtsikan koulutusohjelmien. Eräs opiskelija rohkeni tunnustamaan ettei tajua R-ohjelmasta mitään, vain saadakseen vastauksena toisen jodlaajan lohduttavan rohkaisun siitä, ettei R:ää todellisuudessa tajua kukaan muukaan. 

Viime aikojen yllättävin @valtsika-kanavalla julkaistu tieto oli se, ettei tunnettu ranskalainen sosiologi Emilé Durkheim nimestään huolimatta ollutkaan nainen vaan tosiasiassa “joku partaukko”. Kenties useampi valtsikalainen olisi välttynyt väärinkäsitykseltä, mikäli Durkheim olisi käyttänyt toisen nimensä sijaan etunimeään Davidia, kuten yksi jodlauksen kommentoija huomautti. 

Eräs jodlaaja puolestaan lähestyi kanavaa seuraavia valtsikan alumneja tiedustellakseen, minkälaista häpeää heille on aiheutunut siitä, ettei opintolaina ole riittänyt maisterisormuksen hankkimiseen. Toisessa jodlauksessa pyrittiin selvittämään tiedekunnassa laajimmassa käytössä olevaa viittaustyyliä – siihen valtsikan vitsiniekat vastasivat, että luennoilla viitataan kuten muissakin kouluissa, siis kättä normaalisti nostamalla.

Kaiken kaikkiaan suurimman wtf-hetken valtsikajodelin seuraajille tarjosi kuitenkin lemmenkipeä, autonomisista ja rauhoittavista aistielämyksistä kiinnostunut opiskelija, joka avasi keskustelun yksinkertaisella viestillä: “Onks kellään valtsikalaisella asmr-kanavaa? Panettaa.” Tämän viestin todistaminen jätti paatuneemmankin valtsikajodlaajan sanattomaksi. 

Jodel-antropologiaa suoritti,

Milla Pirttilahti