Martiniquen syksyä 2024 leimasivat laajat mielenosoitukset saaren korkeita elinkustannuksia vastaan. Ne alleviivaavat, miten Ranskan merentakaisten alueiden nykypäivän kipukohdat yhä nivoutuvat maan kolonialistiseen historiaan.
Teksti: Hanna Siponen. Kuvat: Wikimedia Commons.
Punainen mielenosoittajien meri tanssii pitkin Fort-de-France katuja soihtujen hehkussa. On lauantai-ilta 16. marraskuuta 2024, laaja kansanliike Martiniquen saaren korkeita hintoja vastaan on jatkunut yli kaksi ja puoli kuukautta. Tänään liikkeen kannattajat ovat kokoontuneet saaren kulttuuria ja perinteitä juhlivaan rauhanomaiseen kulkueeseen.
Martinique, 397 000 asukkaan saari Karibianmerellä, on yksi Ranskan merentakaisista departementeista. Saari kuuluu Euroopan unioniin, sen valuutta on euro, mutta se ei ole osa Schengeniä tai EU:n arvonlisävero- ja valmisteveroaluetta.
Merentakaisten alueiden asukkaat kohtaavat arjessaan hyvin erilaisia ongelmia kuin maanmiehensä Manner-Ranskassa, oli kyse kohtuuttoman korkeista kuluttajahinnoista, tai juomaveden saatavuudesta.
Liike Martiniquen korkeita kustannuksia vastaan vaatii elintarvikkeiden hintojen pudottamista Manner-Ranskan tasolle.
Vaatimuksella on painavat perusteet. Ranskan kansallinen tilastokeskus, INSEE, toteaa tekemässään tutkimuksessa, että vuonna 2022 yleinen hintataso oli Martiniquella keskimäärin 14 prosenttia Manner-Ranskaa korkeampi. Elintarvikkeiden kohdalla ero oli jo 40 prosenttia.
Saapuessaan Manner-Rankaan martiniquelainen saa äkkiä huomata kaupan hyllyllä, että sama tuote on huomattavasti kalliimpi kotona. Hintaeroja seuraavan Kiprix-sivuston mukaan marraskuussa 2024 6-packista mineraalivettä sai Martiniquella maksaa 7,45 euroa, kun vastaavan tuotteen hinta Ranskan metropolialueella oli 2,76 euroa.
Tilanne on tavalliselle martiniquelaiselle kestämätön. Martiniquella on korkea työttömyysaste verrattuna Manner-Ranskaan. INSEE:n mukaan jopa 27 prosenttia saaren asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella, kun vastaava luku Manner-Ranskassa on noin 14 prosenttia. Huomattavan monen asukkaan ostovoima ei yksinkertaisesti riitä päihittämään kalliita kustannuksia.
Korkeille hinnoille on monta syytä. Merkittävänä tekijä on päivittäistavarakaupan ja kuljetusalan keskittyminen harvoille isoille toimijoille, jotka hankkivat toiminnalleen katetta elintarvikkeiden hinnoilla.
Kustannuksia vastaan
Syksyn 2024 protestiliike sai virallisesti alkunsa 1. syyskuuta, kun Rassemblement pour la Protection des Peuples et des Ressources Afro-Caribéen -järjestön (RPPRAC) koolle kutsuma mielenosoitus sulki väliaikaisesti Martiniquen suurimman rahtisataman.
RPPRAC on ruohonjuuritasolla toimiva järjestö, joka perustettiin virallisesti muutamaa kuukautta aiemmin kokoamaan kansalaisia korkeita hintoja vastustavan liikkeen ympärille. Järjestö viestii aktiivisesti lähinnä TikTokin ja Instagramin kautta, tiiviissä dialogissa kannattajiensa kanssa.
Keulahahmo Rodrique ”R” Petitot pukeutuu videoissaan tunnistettavasti punaiseen t-paitaan ja lierihattuun. Väri on korkeiden hintojen vastaisen kamppailun tunnus.
Satamaprotesti oli lähtölaukaus rauhanomaisten mielenilmausten sarjalle, jonka kohteeksi valikoitui etenkin päivittäistavarakaupan ja kuljetusalan toimijoita. Supermarketteihin kohdistui tiesulkuja. Protestina niiden tuotteita hylättiin ostoskärrykaupalla kassoille.
Liike nauttii vaatimuksillaan laajaa hyväksyntää Martiniquella. RPPRAC-järjestön rinnalle on liittynyt useita ammattijärjestöjä sekä puoluepoliittisia organisaatioita. Liike on levinnyt muillekin merentakaisille departementeille, Guadeloupelle ja Ranskan Guyanalle, jotka kamppailevat yhtä lailla korkeiden hintojen kanssa. Viesti on kantautunut Manner-Ranskaan, esimerkiksi Pariisissa kokoontui syksyllä 2024 useita Martiniquen hintojen vastaisia mielenosoituksia.
Jännitteet kirvoittivat väkivaltaisuuksia protestoijien ja virkavallan välille. Martiniquen hallinnon johtaja eli prefekti määräsi tilanteen hillitsemiseksi syyskuun alussa yöllisen ulkonaliikkumiskiellon, jota sittemmin laajennettiin ja jatkettiin useaan otteeseen marraskuuhun asti. RPPRAC irtisanoutui väkivallasta ja painotti järjestön sitoutumista rauhanomaisuuteen.
Tilannetta kiristi entisestään Ranskan hallituksen päätös lähettää poliisin väkijoukkojen ja mellakoiden valvontaan erikoistuneet CRS-joukot takaamaan järjestystä. Tämä oli CRS-joukkojen ensimmäinen kerta Martiniquella sitten joulukuun 1959 verisesti päättyneiden mellakoiden, joiden seurauksena Martiniquen yleisneuvosto päätti kieltää CRS-joukkojen toimimisen saarella.
Syksyn tapahtumat punaisiin sonnustautuneine mielenosoittajineen ovat jatkumoa vuodelle 2009, jolloin laajat protestit korkeita hintoja vastaan johtivat lähes 40 päivän pituiseen yleislakkoon. Silloisen Liyannaj Kont Pwofitasyon -liikkeen saavutukset, kuten korotukset kaikista matalimpiin palkkoihin, loivat toivoa muutoksesta.
Nyt, yli 15 vuotta myöhemmin, hinnat ovat korkeuksissaan ja samat rakenteelliset ongelmat vaivaavat yhä martiniquelaista yhteiskuntaa.
Kolonialismin varjo
Ranska ulottuu kahdellatoista merentakaisella alueellaan maailman ympäri. Juuret ovat siirtomaa-ajassa. Martiniquen saaresta tuli Ranskan siirtomaa vuonna 1635.
Vuonna 1946, toisen maailmansodan jälkimainingeissa, Martiniquesta tuli Ranskan merentakainen departementti. Saari sai saman hallinnollisen ja lainsäädännöllisen aseman Manner-Ranskan departementtien kanssa. Tästä huolimatta siirtomaa-ajan perintö näkyy Martiniquella.
Martiniquen kuluttajahintoja paisuttaa siirtomaa-aikojen peruja oleva vero, ”l’octroi de mer”, jota sovelletaan useimpiin tuotteisiin, riippumatta siitä, ovatko ne tuotu saarelle vai ei. Tämä alun perin vuonna 1670 käyttöön otettu siirtomaan hallintoa rahoittava vero säilytettiin Martiniquella, kun saarelle myönnettiin departementin asema. Veron oli tarkoitus korvata paikallisten varojen puutetta. Nykyisellään verosta kerätyt varat käytetään ennen kaikkea julkisen sektorin menojen kattamiseen ja saaren talouden omavaraisuuden edistämiseen.
Vaikka vero tukee julkisia palveluita, se on vaikeasti ennakoitava ja yksi epätasa-arvon syy Martiniquen ja Manner-Ranskan kuluttajahinnoissa. Veron vaikutuksen on arvioitu olevan 4–10 prosenttia yleiseen hintatasoon.
Sosiaaliseen asemaan ja identiteettiin nivoutuvat jännitteet näkyvät liikehdinnässä korkeita hintoja vastaan. “Békét” ovat saarelle 1700-luvulla saapuneiden valkoisten orjanomistajien jälkeläisiä. He edustavat vain alle prosenttia koko väestöstä, mutta heidän asemansa on merkittävä Martiniquen taloudessa. Békét omistavat suurimman osan saaren varallisuudesta ja hallitsevat kokonaisia talouden sektoreita kuten päivittäistavarakauppaa, tuontia ja vientiä sekä maatalousmaita.
Kritisoitu paikallinen päivittäistavarakauppa havainnollistaa asetelmaa. Se on békéjen omistamien yritysten hallussa Groupe Bernard Hayot 25 %:n, Groupe Fabre 23 %:n ja Groupe SAFO 11 %:n markkinaosuuksilla.
Luottamusta yhteiskuntaan on nakertanut Martiniquea ja naapurisaari Guadeloupea ravistellut torjunta-aineskandaali. Saarien maatalous perustuu pitkälti banaaninviljelyyn, ja banaani on yksi niiden tärkeimmistä vientituotteista. Martiniquen ja Guadeloupen banaaniviljelmillä käytettiin 1970-luvun alkupuolelta vuoden 1993 kieltoon asti kloridekonia banaanituholaisten torjumiseksi. Aineen kielto astui voimaan Ranskan Antilleilla vasta kolme vuotta Manner-Ranskaa myöhemmin, maatalousalan toimijoiden saadessa erityisluvan sen käytön jatkamiselle. Maailman terveysjärjestö WHO varoitti jo vuonna 1979, että tuote on vaarallinen.
Torjunta-aineen käyttö myrkytti vuosien saatossa maaperää ja vesistöjä. Sen terveysvaikutukset näkyvät väestössä yhä. Myrkky hajoaa ympäristöstä hitaasti, keskimäärin 700 vuoden kuluessa, ja sen on todettu aiheuttavan muun muassa eturauhassyöpää, jonka esiintyvyys on Martiniquella maailman kärkeä.
Paikalliset kansalaisliikkeet ovat vaatineet oikeutta vuosien ajan, tuloksetta.
Martinique kuvastaa myös muiden Ranskan merentakaisten alueiden eriarvoisuutta suhteessa Manner-Ranskaan. Esimerkiksi Guadeloupen, Mayotten ja Ranskan Guyanan asukkaille edes puhtaan juomaveden saatavuus ei ole itsestäänselvyys. YK:n ihmisoikeusneuvoston asiantuntijat kehottivat alkuvuodesta 2024 Ranskaa takaamaan juomaveden saannin Guadeloupella.
Kohti valoa?
Kun samat ongelmat kestävät vuosikymmenistä, saati vuosisadoista, toiseen ilman lunastettuja lupauksia, juurtuu väestöön syvä tunne ylenkatseesta ja erillisyydestä.
Perustavanlaatuinen elintason eriarvoisuus ylläpitää vaikutelmaa Ranskan hallinnon välinpitämättömyydestä merentakaisten alueiden asioita kohtaan.
RPPRAC väläyttää tarvetta institutionaaliselle muutokselle, kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa poissa kolonialismin varjosta. Autonominen asema poistaisi saaren riippuvuussuhteita Manner-Ranskaan, joka jarruttaa merentakaisia alueita. Nykyisellään Martiniquen hallintomalli ei tätä mahdollista.
Elintarvikkeiden hintoihin kulminoituva kriisi on tästä havainnollistava esimerkki.
17. lokakuuta 2024 viranomaiset ja päivittäistavarakaupan edustajat pääsivät viikkoja kestäneiden neuvotteluiden jälkeen sopimukseen, jonka mukaan yli 6 000 elintarvikkeen hintoja alennettaisiin keskimäärin 20 prosenttia Martiniquella vuodesta 2025 alkaen.
Neuvotteluihin osallistunut RPPRAC kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta, sillä se katsoi neuvottelutuloksen olevan riittämätön. Lähes 40 000 tuotetta jää sopimuksen ulkopuolelle, mikä ei täytä vaatimusta hintojen yhdenmukaistamisesta Manner-Ranskan kanssa.
RPPRAC:n Rodrique ”R” Petitot vakuuttaa medioille kansanliikkeen periksiantamattomuutta: ”Jatkamme taistelua, kunnes saamme tahtomme läpi.”
