Kuva: Armas Weselius
Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Näinä aikoina siellä sun täällä sorrutaan järjen kurinalaisuudesta lauma-ajatteluun ja kiihkoiluhöpöhöpöön.
Nyt suomalaisen yhteiskunnan tila – demokratian, oikeusvaltion ja julkisen keskustelun jama – paljastuu juhlapuheiden seläntaputtelumössön alta.
Jälki ei ole mairittelevaa. Järki, modernin sekulaarin yhteiskunnan peruskivi – systemaattinen, kriittinen ja riippumattomuuteen ponnisteleva ajattelu – käy heikosti kaupaksi.
Seurauksia ovat tieteen, tutkimuksen ja journalismin arvostuksen alamäki, oikeusvaltion peruspilarien avoin kyseenalaistaminen ynnä erinäiset protoautoritaariset mielihalut.
Yhteiskunnallisen järki kysyy: Mikä on olennaista? Mikä on lopputulos? Miltä näyttää kokonaiskuva – eilen, nyt ja huomenna? Minulle? Sinulle? Hänelle?
Parhaimmillaan järjen periaate virtaa yksilön ajattelusta valtion perusluonteeseen saakka.
Tiede ja oikeusvaltio ovat sukulaissieluja. Kummassakaan kyse ei ole ’fiiliksestä’ vaan päätelmistä, jotka perustuvat johdonmukaisesti kerättyyn ja arvioituun todistusaineistoon, järjen institutionalisoimiseen.
Molemmissa on kyse järjen painista yksilön ennakkoluuloja vastaan.
Koko liberaalin demokratian idea oli järjessä. Miten siitä saadaan politiikan menetelmä ja sisältö, valtion muoto?
Muoto, joka vastaa yhteiskunnallisen järjen kysymyksiin. Muoto, joka palvelee sitä, mitä voi nimittää ei vain yhteiseksi vaan jokaisen hyväksi.
Ainakin paperilla, mutta edes paperilla. Vapaus ja yhdenvertaisuus ovat vastauksia järjen kysymyksiin, yksilön turvatakuita mielivaltaa vastaan.
Järjen instituutiot ovat juuri pahoja päiviä varten, kun kykymme järkeen punnitaan, ihan koko yhteiskuntana. Ne ovat barrikadi liskoaivopolitiikkaa vastaan.
Ei järjen yhteiskunnan etsiminen tule valmiiksi, eikä politiikka ratkea. Siksi järjen yhteiskunta kääntää peilin itseensä ja juuri sillä asialla yhteiskuntatieteellinen tutkimus ja hyvä journalismi ovat.
Ehkä Tutkaimellakin on oma pieni panoksensa tässä tehtävässä. Ainakin Tutkain on järjen harjoittamista varten. Se on eräille tulevaisuuden ajattelijoille paikka pohtia, kokeilla ja kehittyä.
60-vuotisjuhlavuonna Tutkaimen linja olkoon uteliaisuus, tuo järjen käyttövoima: tekijän intohimosta puhuttelevaa luettavaa. Meitä ei sido tulosvastuu, vaan voimme keskittyä olennaiseen. Tuomiovalta on lukijan, kuten aina.
Tervetuloa tekemään, lukemaan ja ajattelemaan Tutkaimen parissa tänäkin vuonna!
Olli Puumalainen
Päätoimittaja