Suomen ylioppilaskuntien liitossa puhutaan yleviä. Olen liittokokouksessa kuvaajana, kärpäsenä katossa. On syksy 2021–22, kahden vuoden vaikutelmat ovat sulaneet mielessäni yhdeksi ja samaksi tilaisuudeksi.
Osallistuja toisensa jälkeen marssii reippaasti pönttöön. Ajan henki on selvä: mielenterveyskriisi on kuuma sana. Tekoja vaaditaan. Opiskelijaliike on edelläkävijä!
Sali on täynnä kilttejä ja kuuliaisia politiikasta ja yhteiskunnasta innostuneita nuoria, ikiopiskelijoita ja läpikulkumatkalla olevia. Tunnelma on sopuisa, harmiton.
Opiskelijapolitiikassa ollaan harjoittelemassa. Oiva paikkahan se siihen on, tulevalle lehmänkauppiaalle, siellä kun ei voi saada aikaan sen enempää hyvää kuin pahaakaan. Harjoittelusta sitten seuraaviin tehtäviin, vaikka emopuolueelle.
Kun järjestäytyneen opiskelijaliikkeen edustajat vaikuttavat, he esittävät sovinnaisesti kohtuullisia ehdotuksia. Eihän tulevia pomoja kannata suututtaa.
Vastoin ilmeisen yleistä harhaluuloa, edelläkävijyyttä ei ole vaatia opiskelijoille hiukan enemmän rahoja kuin mitä maan hallitus olisi jakanut omin nokin.
Toisinaan järjestetään joku tempaus, kunhan se ei ole liian villi tai häiriöksi kenellekään. Sellaisia vaan ei tarvitse ottaa tosissaan.
Opiskelijaliikkeessä pitäisi ymmärtää, että pelkälle hyvälle tahdolle perustuvat vaatimukset on helppo ohittaa. Politiikan peruslainalaisuus on, että niitä kuunnellaan, joita on pakko kuunnella.
Koulutuslupaukset ja kauniit sanat eivät pysäyttäneet Sipilää. Jos opiskelijoiden ohittamisella ei ole seurauksia, liike on yhdentekevä.
Tarvitaan kykyä heittäytyä vaikeaksi, siis kykyä olla lepyttelemisen arvoinen. Opiskelijaliikkeen on osoitettava, että sitä kannattaa kuunnella.
Pelkkä puheille pääsy ei ole valtaa. Mitä iloa on lobbarista, joka ei ota, muttei annakaan?
Opiskelijoiden on syytä ryhtyä vaarallisiksi, sillä nyt opiskelijaliikkeen pyyntöjen ja vaatimusten sivuuttaminen ei maksa poliittisesti yhtään mitään. Ainakin mainehaittaa SYL voisi tarjota, jos liitolla olisi enemmän uskallusta.
2023 syksyn yliopistovaltaukset onnistuivat oikein hyvin ilman järjestäytynyttä opiskelijaliikettä. Ei valtaustenkaan vaatimuksia noudatettu, mutta niissä oli jo yritystä.
Vallitseva harmittomuus ei ole erityisesti kenenkään vika. Opiskelijaliike kamppailee aikaa vastaan. Aktiivit vaihtuvat tiuhaan. Ei siinä ehdi juuri rakentamaan.
Opiskelijaliikkeen kannattaa olla nöyrä sen edessä, miten kehno edustavuus suomalaisilla ylioppilaskunnilla on. Opiskelijat ovat vieraantuneita politiikastaan.Samanmielisten ja samankaltaisten hymistellessä, puoluekirjojen sävyeroista huolimatta, voi todellisuus hämärtyä.
Kuinka moni osaa nimetä SYL:in hallituksen jäsenet? Entä HYY:n?
Opiskelijapolitiikka voisi kiinnostaa, jos sillä olisi jotain väliä. Aikeet ovat hyviä, tulokset eivät. Tilanne ei parane liikettä kurjistamalla.
Otetaan keppi ja porkkana kauniiseen käteen.
Olli Puumalainen
Päätoimittaja 2024
P.S. Suuri kiitos Tutkaimen tekijöille ja lukijoille vuodesta 2024! Ei Tutkainkaan ole vielä vaarallinen, mutta ehkä se joskus muuttuu.