Teksti: Hippu Helminen
Kuva: Heta Heikkala
Kevään eduskuntavaalit lähestyvät. Ehdokkaista monet kannattavat translain kokonaisuudistusta. Perusteluna on translain muuttaminen Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaiseksi. Mutta toteutuuko yhdenvertainen oikeus sukupuolenkorjaukseen, mikäli ei-binääriset ihmiset unohdetaan?
Translain kokonaisuudistus synnyttää kiivasta keskustelua. Silti ei-binääristen ihmisten lakiin liittyvistä ongelmista ei juurikaan puhuta. Unohdetaan, että ihminen voi olla myös jotain muuta kuin nainen tai mies. Ei-binääriset, esimerkiksi muunsukupuoliset ja sukupuolettomat, tekee näkymättömiksi sukupuolinormatiivisuus. Kirjoittamattomien sääntöjen ja stereotypioiden mukaan ihmiset kokevat omakseen syntyessä määritetyn sukupuolen, joko nainen tai mies, ja käyttäytyvät sille kulttuurissa ominaisesti.
Vieras ihminen katsoi minua hetken ja sanoi: ”Kyllä sinä olet itsestään selvästi nainen, kaikkihan sen näkevät. Sinä olet sellainen pehmeä, hillitty, tunteellinen.” Näin sanoi sateenkaari-ihminen. Mutta en minä kuitenkaan ole. Tällainen väärin sukupuolittaminen on hyvin yleistä. Se johtuu kanssaihmisten sukupuolen määrittämisestä normatiivisesti kehon, muun ulkoisen olemuksen ja käyttäytymisen perusteella kaksijakoisesti joko naiseksi tai mieheksi. Itse samaistun kehollisesti naisiin, mutta vahvasti ajatusten ja tunteiden tasolla miehiin. En siis ole yksiselitteisesti nainen enkä mies. Siksi olen ei-binäärinen ja muunsukupuolinen. Sitä ulkopuolinen ei voi tietää. Sukupuoli-identiteetti on ihmisen oma kokemus eikä näy päällepäin. Minä pidän farkkuja ja neulepaitaa käytännöllisinä ja joskus on kiva pukeutua mekkoon, sillä eihän vaatteilla ole sukupuolta.
“Eihän muunsukupuolisia ja sukupuolettomia ole olemassa”, väitetään toistuvasti myös minulle. Perusteluna on, että henkilötiedoissa voi lukea vain nainen tai mies ja se osoittaa sukupuolia olevan virallisesti kaksi. Kun ei tule nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään, kokee valtavaa ulkopuolisuutta. Pahinta on, kun oma olemassaolo kiistetään täysin. Ei-binäärisiä on silti. Yhteiskunta ei vain ole tunnustanut sitä virallisesti luomalla kolmatta vaihtoehtoa ja sukupuolineutraalia henkilötunnusta. Niiden puuttuminen on merkittävä syy siihen, miksi ei-binääriset ovat näkymättömiä ihmisten ajatusmaailmassa eli sosiaalisessa todellisuudessa. Väestötietojärjestelmän sukupuolimerkinnän vaihtoehdot ovat kuitenkin ihmisten sopimia ja siten myös muutettavissa. Näin on jo muutamissa maissa tehtykin.
Sukupuolen ja sukupuolten moninaisuudesta
Juridinen sukupuoli on väestötietojärjestelmässä edellytettävä henkilötieto. Syntyessä siihen merkitään nainen tai mies kehon sukupuolitettujen piirteiden perusteella. Eikö se sitten ole sama kuin biologinen sukupuoli. Tästä kiistellään kovastikin. Biologisuudella tarkoitetaan kehon ominaisuuksia kuten anatomiaa, kromosomeja ja hormoneita. Niissä on kuitenkin moninaisuutta, joka ei sovi kaksijakoisuuteen. Transihmisillä kehollista erityisyyttä on aivoissa. Näin ollen niin sanottu biologinen sukupuoli ei näy päällepäin eikä selviä jalkojen väliin katsomalla. Määrittelemisen tavatkin ovat muuttuneet ajan myötä.
Asiantuntijat pitävätkin biologisuuden korostamista monesti harhaanjohtavana ja suosittelevat ilmaisuksi esimerkiksi syntyessä määritetty sukupuoli. Minä väitän, että siihen voidaan vedota pyrkimyksissä säilyttää binäärinen sukupuolinormatiivisuus. Silloin se olisi vallan käyttöä eikä faktojen puolustamista. Sukupuoli on myös muutakin kuin biologisuutta. Sitä muodostaa sekä psykologiset, sosiaaliset että kulttuurisetkin osatekijät. Näin ollen se on moniulotteinen ja -merkityksinen.
Sukupuoli esitetään usein janana, jossa vastakkain ovat nainen ja mies. Ihmisten sukupuolen kokemukset, ilmaisemisen tavat ja keholliset piirteet ovat kuitenkin moninaisia. Siksi monet ovat ehdottoman kaksijakoisuuden ulkopuolella. Ihminen voi olla nainen ja mies, jotain niiden väliltä tai kokonaan jotain muuta. Osalla ei edes ole sukupuolta. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmisellä ei ole kokemusta kuulumisesta johonkin tai joihinkin sukupuoliin eli sukupuoli-identiteetiltään on sukupuoleton. Sukupuoli voi siis olla hyvinkin yksilöllinen. Siksi sitä kuvaa ennemminkin spektri tai avaruuden kaltainen laajalle levittyvä jatkuvuus. Asiantuntijat suosittelevatkin sen ymmärtämiseksi ihmisen omaa kokemusta sukupuolestaan eli sukupuoli-identiteettiä.
Kun sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu ei vastaa yksiselitteisesti syntyessä määritettyä sukupuolta ja siihen liitettyjä odotuksia, on transihminen. Transsukupuolinen voi tarkoittaa ihmistä, joka kokee omakseen vastakkaisen sukupuolen kuin syntyessä on määritetty. Näin on esimerkiksi translaissa, koska se säätelee juridista sukupuolenkorjausta ja vaihtoehtoja ovat nainen tai mies. Nykykäsityksen mukaan merkityksellistä on kuitenkin voimakas sukupuoliristiriita, eikä tietynlainen identiteetti. Se tarkoittaa, että ihmisen oma kokemus on vahvasti ristiriidassa syntyessä määritetyn sekä muiden hänessä näkemän sukupuolen kanssa. Siksi nainen-mies-kaksijakoisuuden ulkopuolella olevakin voi olla transsukupuolinen.
Sukupuoliristiriitaa hoidetaan sukupuolenkorjaushoidoilla. Siksi ei-binääriset ihmiset voivat tarvita lääketieteellistä sukupuolenkorjausta yhtä lailla kuin binääriset transsukupuoliset. Esimerkiksi hormoni- ja leikkaushoidoilla korjataan kehon sukupuolitettuja piirteitä vastaamaan ihmisen sukupuoli-identiteettiä. Ristiriidan kokemukset vähenevät, koska ihminen kokee kehon enemmän omakseen. Myös sosiaalisissa tilanteissa kanssaihmiset mieltävät sukupuolen todennäköisemmin oikein, jolloin väärin sukupuolittaminen vähenee. Hoitamattomana sukupuoliristiriita voi aiheuttaa voimakasta ahdistusta, masennusta ja pahimmillaan itsetuhoisuutta. Kehoa ei siis korjata siksi, että peilikuva miellyttäisi enemmän omaa silmää. Inhimillisen kärsimyksen vähentäminen ei ole esteettistä hoitoa.
Translaki ja ei-binääristen oikeus lääketieteelliseen sukupuolenkorjaukseen
Translaki tarkoittaa sukupuolenkorjausta koskevaa lakia ja siihen liittyvää asetusta. Laki asettaa ehdot juridiseen sukupuolenkorjaukseen, jossa sukupuoleen viittaavat henkilötiedot korjataan vastaamaan ihmisen sukupuoli-identiteettiä. Asetus kytkee tähän lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen. Se määrittää edellytettävät tutkimukset sekä sukupuolenkorjaushoidot. Suomessa juridisen sukupuolen vaihtoehtoja on kaksi. Siksi ainoastaan transsukupuoliset naiset ja miehet voivat korjata henkilötietonsa vastaamaan sukupuoli-identiteettiään. Sen yhtenä ehtona on lääketieteellinen selvitys sukupuolen kokemuksesta. Käytäntönä on psykiatrinen diagnoosi sukupuoli-identiteetin häiriöstä, F64.0 transsukupuolisuus. Korjaushoitojen säännösten tulkitaan koskevan tämän diagnoosin saaneita. Translailla yhteiskunta on näin rajannut, ketkä ovat transsukupuolisia ja oikeutettuja sukupuolenkorjaukseen.
Translaissa ongelmana on hoitoasetuksen tulkinta niin, että soveltaminen edellyttää F64.0 transsukupuolisuus-diagnoosia. Ei-binääriset saavat yleensä diagnoosin F64.8 muu sukupuoli-identiteetin häiriö ja sitä koskien puuttuu virallinen ohjeistus hoitokäytännöistä. Siksi korjaushoitoja on vaikeampi saada, käytännöt vaihtelevat ja kaikkia hoitomuotoja ei välttämättä saa. Viime vuoden lopulla hoidot olivat kokonaan keskeytettynä transpoliklinikoilla muutaman kuukauden. Näin ollen ei-binäärisillä ei ole yhdenvertaista oikeutta lääketieteelliseen sukupuolenkorjaukseen. Nyt ei-binääristen kansallinen hoitosuositus on työn alla terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvostossa. Se ei kuitenkaan riitä, koska suositus ei velvoita noudattamaan sitä. Mielestäni lainsäädännöllä tai muuten velvoittavaksi säädetty ohjeistus olisi alku kehitykselle tunnustaa ei-binääristen olemassaolo.
Translain kokonaisuudistuksessa merkityksellistä on, onko ei-binäärisillä ihmisillä yhdenvertainen oikeus lääketieteelliseen sukupuolenkorjaukseen. Nyt oikeus korjaushoitoihin riippuu sukupuoli-identiteetistä, vaikka tasa-arvolaki kieltää sen perusteella syrjinnän. Jos halutaan mahdollistaa yhdenvertaiset oikeudet, se edellyttää seuraavia muutoksia. Koska sekä ei-binääriset että binääriset kokevat sukupuoli-ristiriitaa, on siirryttävä hoitamaan sitä eikä identiteettiä. Hoidon tulee olla WHO:ssa valmisteltavan ICD11-luokituksen mukaista. Siinä transsukupuolisuus ei ole enää mielenterveyden häiriö, vaan uusi sukupuoliristiriita sijoittuen seksuaaliterveyteen. Hoitokäytännöissä tulee kunnioittaa jokaisen itsemääräämisoikeutta kehoonsa ja tarvitsemiinsa hoitoihin. Se ei voi riippua sukupuoli-identiteetistä, iästä tai halukkuudesta juridiseen korjaukseen. Lainsäädännössä on säädeltävä erillisinä lääketieteellinen ja juridinen korjaus, ja juridisen sukupuolen tulee perustua itsemäärittelyyn. Näitä muutoksia esittävät ihmisoikeusjärjestöt, puoltavat lääketieteen ammattilaiset ja niitä suosittelee YK:n lhbti-asiantuntija jäsenvaltioille.
Sukupuolten moninaisuus sisältää niin cis- kuin transihmiset, sekä binääriset että ei-binääriset. Se tarkoittaa kaikkien erilaisten variaatioiden koko kirjoa. Translain kokonaisuudistus ei ole keneltäkään pois. Se on askel kohti yhteiskuntaa, jossa meistä jokainen voi elää vapaasti ja turvallisesti omana itsenään. Se, toteutuuko translain kokonaisuudistus seuraavalla hallituskaudella ja onko ei-binäärisillä ihmisillä yhdenvertainen oikeus sukupuolenkorjaukseen, on poliittinen kysymys. Tulevat poliittiset päättäjät, valinta on teidän.
(Lähteet: THL:n Tasa-arvotiedon keskus, Seta & Transtukipiste / Sukupuolten moninaisuuden osaamiskeskus 4.4.2019 alkaen, translaki.fi)
Kirjoittaja on sosiologian opiskelija ja itsekin muunsukupuolinen, joka vapaa-ajalla osallistuu ihmisoikeuksien edistämiseen pyrkivään toimintaan.
