Teksti: Iines Joronen, Anna Perälä ja Senja Tertsunen
Kuva: Oscar Arminen

Viime aikoina paljon otsikoissa ollut Wolt on monilla mittareilla varsin menestynyt yritys ja siitä povataan jo tulevaa maailmanvalloittajaa. Samalla julkisessa keskustelussa pinnalle on noussut lähettien sekä alustataloutta hyödyntävien palveluntuottajien asema. Mistä on kyse ja miksi #oikeuttaläheteille?

Woltin ja Foodoran lähetit ovat Helsingin katukuvassa arkipäivää. Alustatalouden yleistymisen ja koronatilanteen myötä kyseisten yritysten suosio on kasvanut nopeasti. Woltin ja Foodoran toiminta perustuu digitaalisiin alustoihin, joissa markkinat ja kysyntä eli palvelujen tarjoajat ja asiakkaat kohtaavat. Woltin ja Foodoran sovellukset kokoavat käyttäjälleen lähellä sijaitsevat ravintolat, kahvilat ja muut alustaa hyödyntävät liikkeet yhteen paikkaan ja mahdollistavat helpon vertailun sekä tuotteiden kotiovelle tilaamisen. Kotiinkuljetuksen hoitaa yrityksen työllistämä lähetti, joka toimii yrittäjän asemassa. Nykyisen työlainsäädännön puitteissa alustatalouden lähetit putoavat jonnekin työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastoon, mikä herättää kysymyksiä lähettien oikeuksista ja vastuista. Miten alustatalousyritykset, kuten Wolt ja Foodora, kohtelevat “työntekijöitään” ja kuinka niiden suuret markkinat vaikuttavat työelämässä jo muutenkin tapahtuvaan murrokseen?

Joustavuus on yksi Woltin ja Foodoran avainsanoista. Työ lähettinä sopii ihmisille, jotka haluavat työskennellä joustavasti päättäen itse omista työajoistaan. Lisäksi Wolt kykenee omien sanojensa mukaan tarjoamaan työtä lähes kenelle tahansa. Woltin omien mielipidemittausten ja kyselyjen mukaan lähetit tuntuvat olevan keskimäärin melko tyytyväisiä työhönsä, ja palveluntuottajat pääsevät paljon suuremmille markkinoille tehdessään yhteistyötä Woltin kanssa. Näistä näkökulmista katsottuna Wolt näyttää melko hyvältä ja ennen kaikkea menestyneeltä yritykseltä. Sillä on toimiva idea ja nopeasti laajentunut liiketoiminta, siitä on hyötyä kuluttajille sekä ravintoloille ja lähetitkin ovat tyytyväisiä. Kuitenkin Woltin ja Foodoran kaltaisten yhtiöiden toiminnalle satelee jatkuvasti kritiikkiä ulkopuolisilta tahoilta, ja läheteille vaaditaan lisää oikeuksia. Vaatimukset toiminnan parantamisesta harvoin tulevat tyhjästä. Mikä Foodoran ja Woltin kaltaisissa alustatalousyrityksissä tällä hetkellä mättää?

”Vaatimukset toiminnan parantamisesta harvoin tulevat tyhjästä.”

Syksyllä 2018 Foodoran lähetit aloittivat Oikeutta läheteille -kampanjan, joka tunnetaan myös nimellä Justice4couriers. Sittemmin myös Woltin lähettien keskuuteen levinneen kampanjan tarkoituksena on levittää tietoisuutta alustatalouden ongelmista sekä parantaa lähettien työoloja ja -ehtoja. Kampanjan mukaan molemmat yritykset välttävät työnantajan velvollisuudet käyttämällä toimeksiantosopimuksia eli asettamalla lähetit kevytyrittäjän rooliin. Tästä seuraa, että lähetit maksavat työn sivukulut eli eläkkeet, varusteet ja mahdolliset vakuutukset itse. Työsuhteen puuttuessa lomapäivät jäävät kertymättä ja sairaana ollessa tai keikkojen vähentyessä tulot loppuvat kuin seinään. Kampanjan sivuilla kerrotaan, kuinka lähetti voidaan myös “irtisanoa” ilman syytä ja yritys voi suorittaa palkkionalennuksia melko vapaalla kädellä.

Foodoralla keväällä 2020 työskennellyt Jaakko Kivekäs omaa Foodorasta lähinnä positiivisia kokemuksia. Loppukevään aurinkoisessa Helsingissä pyöräily oli ennen kaikkea mukavaa, eikä palkassakaan ollut valittamista. Pyörälähetin pohjapalkka Foodoralla on 7-9 euroa tunnissa viikonpäivästä riippuen, minkä lisäksi jokaisesta toimituksesta saa 2,2 euroa. On siis realistista saada keskimäärin 11-13 euron tuntipalkkaa. Palkasta puhuttaessa täytyy kuitenkin muistaa Oikeutta läheteille -kampanjan esiin tuomat epäkohdat. Yrittäjän asemassa toimivan lähetin työeläkemaksut, sosiaaliturvamaksut sekä työvälinekulut jäävät lähetin itsensä maksettaviksi eikä palkalliseen sairauslomaan ole mahdollisuutta. Wolt ja Foodora ovat myös alentaneet lähettiensä palkkioita, eikä läheteillä ole asiassa kovin paljon sananvaltaa.

Liikenteen seassa työskentelevien lähettien turvallisuus on aiheuttanut paljon keskustelua ja kritiikkiä. Kampanja haluaa, että palkkionalennukset perutaan ja työvälineistä aiheutuvat kulut korvataan ja sairas- ja onnettomuustapauksia varten läheteillä olisi oikeus sairauslomaan sekä tapaturmavakuutukseen. Kampanja toivoo läheteille myös WC:llä varustettuja taukotiloja, joissa olisi mahdollista odottaa tilauksia sekä tarpeen tullen korjata esimerkiksi pyöriä tai syödä eväitä. Varsinkin Suomen talvessa näiden puute on osoittautunut ikäväksi erityisesti pyöräläheteille. 

Wolt mainostaa itseään vastuullisena yrityksenä, eikä jätä saamaansa kritiikkiä huomiotta. Viime vuonna Wolt hankki tapaturmavakuutuksen läheteilleen Suomessa, Norjassa ja Tanskassa – tämä on askel oikeaan suuntaan. Näiden lisäksi Wolt toimii kuitenkin kahdessakymmenessä muussa maassa, joihin yksikään vakuutus ei ole vielä yltänyt. Wolt on myös ilmoittanut tavoitteekseen parantaa lähettien työoloja ja kasvattaa heidän ansiotasoaan vuosi vuodelta. Lisäksi se kertoo kompensoivansa hiilijalanjälkensä ja tekevänsä hyväntekeväisyyttä esimerkiksi järjestämällä kampanjoita, joissa annetaan ruokaa kodittomille. Foodoran vastaukset lähettien antamaan kritiikkiin ovat puolestaan olleet vaisumpia – Woltiin verrattuna melkein olemattomia.

Kivekäs kertoo ymmärtävänsä kritiikin, jota usein kuulee esitettävän Woltia ja Foodoraa kohtaan. Hän nostaa suurimmaksi ongelmaksi Foodoralla käytössä olevan lähettien pisteytysjärjestelmän. Se toimii niin, että lähettejä pisteytetään jatkuvasti muutaman kriteerin pohjalta. Myöhästymisten määrä, tehdyt työtunnit ja viikonloppuvuorot sekä tehokkuusluku vaikuttavat kaikki siihen, millaisille pisteille lähetti pääsee. Pisteiden perusteella lähetit jaetaan eri “koreihin”, jotka vaikuttavat siihen, missä järjestyksessä he saavat valita itselleen seuraavan viikon työvuorot. Lopulta alimmille koreille jää vain pieniä rippeitä työvuoroista, mikä vaikeuttaa edelleen pisteiden hankintaa. Myös Wolt käyttää algoritmia, joka jakaa lähetit vastaavanlaisiin ryhmiin. Yksi lähettikampanjan vaatimuksista onkin läpinäkyvä ja ennakoitava vuorojen jako; on ongelmallista, että yrittäjän asemassa olevien lähettien suorituksia arvioidaan, varsinkin, jos arvioinnin kriteerit eivät ole selviä.

”Pisteiden perusteella lähetit jaetaan eri “koreihin”, jotka vaikuttavat siihen, missä järjestyksessä he saavat valita itselleen seuraavan viikon työvuorot.”

Foodora mainostaa töitään sivutöiksi esimerkiksi opiskelujen oheen, mutta todellisuudessa suurimman osan vuoroista tekevät täyspäiväiset ruokalähetit, jotka tekevät pitkää päivää. Järjestelmä kannustaa tekemään mahdollisimman paljon töitä, vaikka juuri täysipäiväiseksi työksi lähetin hommat eivät Kivekkään mielestä ole hyviä kaikenlaisen turvan puuttumisen vuoksi. Alustatalous luo helpon mahdollisuuden yrittämiseen ja työn tekemiseen mutta herättää kysymyksiä eläkejärjestelmän, työlainsäädännön ja sosiaaliturvan näkökulmista. Esimerkiksi työaikalaki ei koske yrittäjiä, joiksi alustatalous lähetit mieltää.

Lähettien aloittama kampanja ehdottaa työehtoihin liittyviin ongelmiin ratkaisuksi työsopimusta. Kampanja vaatii, että yritysten tulisi mahdollistaa työsopimuksen solmiminen, mikäli lähetti niin haluaa. Näin työn joustavuus säilyisi niillä, jotka haluavat työskennellä lähetteinä osa-aikaisesti, ja täyspäiväisenä lähettinä toimimisesta tulisi turvatumpaa. Kampanjan mukaan työn joustavuus ei automaattisesti kärsisi edes työsuhteessa, esimerkiksi nollatuntisopimuksia käyttäen. Wolt taas itse perustelee toimeksiantosuhdetta sillä, että se mahdollistaa paremman joustavuuden kuin työsuhde ja useamman lähetin työllistämisen. Muutos toisi Woltin mukaan osaltaan taas uusia ongelmia esimerkiksi työsuhteen tyypin ja palkan määrittelemisen kanssa. Lisäksi Woltin mukaan vain pari prosenttia heidän työntekijöistään on työsuhteen kannalla.

On siis selvää kiistaa siitä, millaisessa asemassa lähettien tulisi olla suhteessa yritykseen. Muun muassa valtioneuvoston nimittämä työneuvosto on ottanut kantaa pyörälähettien asemaan. Työneuvoston lausunnon mukaan alustatalousyrityksissä toimivien lähettien työ täyttää työsuhteen tunnusmerkit, eli heidän tulisi lausunnon perusteella olla työntekijöitä – ei yrittäjiä. Lisäksi nykyinen hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassaan selvittämään esimerkiksi työlainsäädännön muutostarpeita työelämän murroksen takia. Lainsäädäntö ei ole vielä ajan tasalla, sillä digitaalisilla alustoilla toimivat markkinat ovat vielä melko uusi asia.

”Työneuvoston lausunnon mukaan alustatalousyrityksissä toimivien lähettien työ täyttää työsuhteen tunnusmerkit.”

Lähettien vajavaiset oikeudet herättävät pohtimaan alustatalouden ongelmia. Miki Kuusi, yksi Woltin perustajista, on tiivistänyt tilanteen hyvin MTV:n haastattelussa: “Meidän mielestämme nykyinen tilanne ei ole hyvä. Tavalla tai toisella pitäisi löytää se tapa yhdistää joustavuus ja vapaus, joka tässä työssä on hyvää, niihin turvaverkkoihin, joita olemme yhteiskuntana rakentaneet.” Wolt on toimillaan kuitenkin osoittanut, että alustatalouden epäkohtia voidaan korjata, ja työmarkkinoille syntyneitä uusia työmuotoja on mahdollista käyttää kaikkien eduksi niin, että parhaimmassa tapauksessa kuluttaja, työntekijä sekä palveluntarjoaja hyötyvät. Toisaalta on todennäköistä, että mikäli alustatalousyritykset, kuten Wolt ja Foodora eivät itse paranna lähettien työehtoja tarpeeksi nopeasti, sääntely saattaa tapahtua ulkopuolelta yritysten mielipiteistä ja näkemyksistä piittaamatta. Wolt ja lainsäätäjät kilpailevat nyt siitä, kuka kehittää tulevaisuuden lähettien työelämän ohjenuorat.