Teksti: Saara Pylkkänen
Kuva: Maijastina Tuominen
Vuosi 2022 on edeltäjiensä tapaan alkanut voimakkaan uhkakuvaston saattelemana. Tässä hetkessä voimakkaimpina näyttäytyvät kriisit ovat ennen kaikkea ulkopoliittisia: Euroopassa soditaan.
Käsillä olevalla kriisillä on jo useat tutuksi käyneet kasvot. Zelenskyin kansallistunnetta huokuvat videot, Putinin ilmeetön sodanjulistus, EU-johtajien huolestuneet katseet. Kuvasto välittyy yhä useammin muutoin kuin perinteisen uutismedian ehdoilla. Meemit ja videopätkät leviävät vauhdilla esimerkiksi Twitterissä ja TikTokissa.
Biologi Richard Dawkins lanseerasi meemin käsitteen 1970-luvun lopulla. Dawkinsille meemi oli “kulttuurinen geeni”: sosiaalisissa tilanteissa syntyvä käyttäytymismalli, joka selviää adaptaation ja leviämisen avulla. Meemit saattoivat olla kampauksia, tanssityylejä tai sanontoja. Nyttemmin, 2020-luvulla, meemi-nimitystä käytetään somealustoilla leviävistä, yhteisiä merkityksiä välittävistä kuvista ja videoista. Meemien elinkaari kytkeytyy pitkälti niiden sisältämien ideoiden tarttuvuuteen.
Nytkin ajankohtaiset uutiskuvat ja poliittiset näkemykset leviävät siis meemien välityksellä nopeasti tiivistämällä niiden sanomaa ja suhteuttamalla niitä muihin somealustojen ilmiöihin. Näin toimiessaan meemit tuntuvat tavoittavan uhista jotain, mitä ei perinteisen kuvaston avulla täysin saa kiinni. Kenties ne resonoivat sen absurdiuden kokemuksen kanssa, jota uhkakuvien kyllästämä poliittinen aika meissä herättää.
Kauempaa tarkasteltuna meemit eivät ole luokiteltavissa hyväksi tai huonoksi poliittisen viestinnän muodoksi. Näkökulmasta riippuen niissä on aineksia moneen. Ne ovat kontrolloimattomia ja populistisia merkityksensiirron välikappaleita, nykyisenkaltaisessa sotatilanteessa myös informaatiosodanäynnin välineitä. Parhaimmillaan ne voivat kuitenkin myös luoda solidaarisuutta ja herättää myötätuntoa, kuten olemme nyt Ukrainan sodan kohdalla nähneet.
Vuoden ensimmäisen Tutkaimen kärkijutut keskittyvätkin meemeihin ja niiden poliittisuuteen. Lehden kansikuvahaastattelussa on memeadmin @pikakahvimemegirl -instagramtilin takana. Haastattelussa meemitaitelija kertoo saaneensa runsaasti palautetta, jossa on korostunut meemien merkitys henkilökohtaisen poliittisen ajattelun herättelijänä. Politiikan aiheet ovat usein luonteeltaan vaikeasti hahmotettavia, eivätkä meemit siten luonnollisestikaan riitä niiden kattavaan analyysiin. Meemit voivat kuitenkin tuoda ihmisiä sellaisten aiheiden äärelle, jotka eivät muuten heitä tavoittaisi tai kiinnostaisi. Niillä on potentiaalia laajentaa poliittista keskustelutilaa.
Parhaillaan somealustoja selaillessani ajattelenkin, että vaikka meemeihin ja niiden välittämään tietoon tulee suhtautua kriittisesti, ei niiden vaikuttavuutta ei tule vähätellä. Muuten menetetään jotain olennaista siitä, miten tieto ja poliittiset näkemykset ajassamme muodostuvat.