Teksti: Justus Lehtisaari, kuvitus Aura Savolainen
Lehdistönvapaus ja demokratian tila kulkevat käsi kädessä. Mitä vapaampi lehdistö, sen vankempi demokratia. Molempia koetellaan vaalien vuonna 2024.
Toimittajat ilman rajoja nosti esille vuosittaisessa lehdistönvapauden mittauksessaan, että ainoastaan noin neljässä prosentissa maailman maista lehdistönvapauden tila on “hyvä”, kun suurimmassa osassa maailman maita tilanne on “ongelmallinen”. Globaalisti trendi on jo vuosia ollut heikkenemään päin.
Tänä vuonna järjestetään ainakin 64 vaalit ympäri maailman. Vuosi ei ole demokratian kannalta merkittävä pelkästään vaalien määrän, vaan myös niiden laadun vuoksi – erityisesti eurooppalaisesta näkökulmasta.
Ilmassa leijuvat suuret kysymykset. Mitä esimerkiksi tarkoittaisi Euroopan ja Ukrainan kannalta Donald Trumpin palaaminen valkoiseen taloon samaan aikaan kun tuoreet gallupluvut povaavat äärioikeistolaiselle ID-puolueelle “jytkyä” tulevissa eurovaaleissa? Tämän vuoden vaalit tulevat määrittelemään pitkälti mihin suuntaan 20-luvun poliittinen kehitys tulee suuntautumaan.
Samaan aikaan lehdistön rooli tiedonvälittäjänä sekä näiden ja muiden suurten kysymysten käsittelijänä on globaalisti laskenut. Sosiaalisen median kanavat ovat vallanneet tilaa uutiskanavina – erityisesti nuorten sukupolvien keskuudessa.
Sosiaalinen media on myös osoittautunut erityisen tehokkaaksi väyläksi väärän tiedon ja suoranaisen propagandan levittämisessä. Uuden haasteen on myös tuonut tekoäly, joka on valjastettu entistä laadukkaamman valheellisen tiedon levittämiseen.
Näyttää huolestuttavasti siltä, että neljäs valtiovalta on ajautunut kriisin keskelle tiedonvälittäjän roolissa samaan aikaan kun sen toiminnan vapauksia on rajoitettu yhä useammassa maassa. Tämä ei lupaa hyvää tulevien vaalien kannalta.
Maailmaan mahtuu paljon huonoa journalismia, eikä kaikki lehdissä julkaistu tieto ole automaattisesti laadukasta tai oikeellista. Lehdistönvapaus edellyttää medioiden vastuuta, jossa lukijoiden terve mediakriittisyys on kultaa. Eikä kaikki median saama kritiikkikään ei ole aina täysin perätöntä. Ero on kuitenkin usein siinä, että vapaaseen mediaan uskovat kritisoivat sitä sen omilla standardeilla.
Mikä journalismin erottaa muista tiedonvälittäjän rooleista on sen suhde objektiivisuuteen ja ammatilliset eettiset normit. On turha hurskastella, että täysi objektiivisuus olisi saavutettavissa filosofisessa mielessä. Kyse on jatkuvasta ponnistelusta kohti läpinäkyvyyttä, luotettavuutta ja puolueettomuutta. Tällöin vapaa journalismi auttaa asettamaan vallanpitäjät vastuuseen, ja navigoimaan yhä monimutkaisemmaksi ja vaarallisemmaksi muuttuneessa maailmassa.
Kysymys lehdistönvapaudesta ja demokratian tilasta on luokkaa muna vai kana – on vaikea sanoa kumman tilan heikkeneminen enteilee kumpaa, vaikka yhteys näiden välillä on selvä. Tämän vuoden vaalit mielessä onkin siis erityisesti syytä kiinnittää huomiota lehdistönvapauden tilaan, niin huonolta kuin se näyttääkin.
Suhde on kuitenkin kaksisuuntainen ja tässä on toivoa. Lehdistönvapauden tai demokratian vahvistaminen vahvistaa myös toista. Ei ole sattumaa, että ne ovat kehittyneet länsimaissa historiallisesti käsi kädessä. Työsarkaa riittää molemmissa, jottei tämä 20-luku pääty kuin viime vuosisadalla.