Kirjoittaja: Eetu Kukila

Kuvitus: Venla Kalliokoski

 

Globaalin rahajärjestelmän heikkoudet yhdessä laittomien rahoitusvirtojen ja veronkierron kanssa luovat haasteita Afrikan mantereelle. Resursseiltaan heikot julkiset taloudet eivät kykene kunnolla vastaamaan ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun tuottamiin paineisiin. Verojärjestelmän uudistaminen vaikuttaisi helpolta ratkaisulta, mutta se uhkaa jättää huomiotta kehittyvien maiden tarpeet. 

 

Afrikka on kokenut vahvaa talouskasvua uuden vuosituhannen aikana. Afrikan unionin vuoden 2019 laskelmien mukaan vuosittainen talouskasvu on ennen koronapandemiaa ollut keskimäärin 5 prosenttia vuodesta 2000 alkaen. Kasvusta huolimatta köyhyyden ja eriarvoisuuden selättäminen pysyy asialistalla vielä pitkään. on edelleen kesken. 

Afrikan unionin vuonna 2019 teettämän tutkimuksen mukaan maanosan pääomakanta olisi kasvanut yli 60 % vuosien 1970-2010 aikana, jos laittomasti Afrikasta poistuvat pääomat olisivat pysyneet mantereella. Puolestaan BKT asukasta kohti olisi kasvanut peräti 15 %. Kotimaisten investointien suhde Afrikan BKT:hen olisi noussut 19 prosentista 30 prosenttiin, jos Afrikasta lähtevä pääomakanta säilyisi käytettävissä investointeina mantereella.

Rajallisten budjettien ja epävakaan kehitysavun myötä kehittyvät maat tarvitsevat kattavampaa veropohjaa, jolla vastata aiempien haasteiden lisäksi kasvavaan määrään uusia ongelmia. Resurssien keräämistä hankaloittaa monet seikat, joista laittomat globaalit pääomavirrat muodostavat merkittävän osan.

 

Laittomat pääomavirrat

Pääomapako tarkoittaa varallisuuden kaikkoamista valtioiden kassasta. Se koostuu yritysten ja varakkaiden henkilöiden verovälttelystä ja veronkierrosta sekä laittomasta kaupankäynnistä. Kukaan ei tiedä tarkalleen paljonko Afrikan maat menettävät pääomaa laittomien virtojen myötä. Eräiden arvioiden mukaan pelkästään vuonna 2014 Afrikan maat menettivät noin 20 miljardia Yhdysvaltain dollaria yritysten ja 14 miljardia dollaria yksityishenkilöiden verovälttelyn seurauksena. 

Viimeisen 50 vuoden aikana Afrikasta arvioidaan paenneen yli tuhat miljardia dollaria pääomaa laittomin keinoin. Laiton pääomapako on linkittynyt korruptioon, salailuun ja rikolliseen toimintaan. Näiden tekijöiden takia paenneen pääoman määrä on vain arvio, sillä todellinen luku voi olla vielä suurempi.

Veroparatiisit tarjoavat väylän monikansallisille yrityksille haalia voittonsa matalan verotuksen maista. Yritykset voivat esimerkiksi perustaa erillisyhtiöitä, jotka suojaavat rahoitusriskeiltä. Erillisyhtiöitä perustetaan verohelpotuksia myöntäviin maihin ja ne auttavatkin piilottamaan omistuksia viranomaisilta. Tätä hyväksikäyttäen monikansalliset yritykset välttävät yritystoimintansa seurauksena syntyvien todellisten veromäärien maksamisen.Monikansallisten yritysten verovälttely on yleisempää niissä valtioissa, missä taloudellinen kehitys ja hallinto on heikkoa. Eri maissa toimivien yritysten valvonta on vaikeaa ilman riittäviä resursseja ja ammattitaitoa siirtohinnoittelun seuraamisessa. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi on arvioinut, että kaikista globaaleista investoinneista noin 30 prosenttia kiertää veroparatiisien kautta viranomaisten ulottumattomiin. Se tarkoittaa 6,5 miljardia dollaria.

Verohelpotuksia tarjoavat maat houkuttelevat yrityksiä puoleensa vähäisellä tai olemattomalla verotuksella. Tähän tarvitaan laaja verkosto kaksoisverotusta estäviä sopimuksia. Tällaisten sopimusten tarkoitus on houkutella ulkomaaninvestointeja niin, ettei siitä tarvitse maksaa veroa sekä lähtö- että kohdemaassa. Kaksoisverotusta välttääkseen tämäntapaiset sopimukset ovat alttiina veronmaksun väärinkäytöksille koska verojen maksaminen saattaa jäädä maksamatta mihinkään valtioon.  

 

Verojärjestelmän toimivuus kehittyvissä maissa on avainroolissa vastatessaan globaalin etelän haasteisiin.

 

Vaikutukset laaja-alaisia

Veronkierron vaikutukset koskevat koko mannerta. Kuitenkin maanosatasolla on myös eroavaisuutta rahoitusvirtojen maantieteellisessä jakaumassa. Afrikan unionin viimevuotisen tutkimuksen mukaan Itä- ja Keski-Afrikassa laittomat pääomavirrat ovat dollareissa mitattuna olleet 2000- luvulla pienemmät kuin Etelä- ja Länsi-Afrikan valtioissa. Pelkästään viimeiseksi mainittujen Saharan eteläpuolisten valtioiden osuus laittomista pääomavirroista on yli 80 %. Tämä tarkoittaa suurta maantieteellistä pääomapaon hajontaa.Laittomia pääomavirtoja kohtaavat dollareissa mitattuna Länsi-Afrikassa eniten Nigeria, Togo ja Norsunluurannikko, kun taas etelässä Sambia ja Etelä-Afrikka. Pohjois-Afrikassa puolestaan Egypti ja Marokko ja Itä-Afrikassa Etiopia kärsivät eniten pääomavirtojen jättämästä tyhjiöstä. Keski-Afrikassa muista alueen valtioista erottuvat Päiväntasaajan Guinea ja Kongo eniten pääomaa menettävinä maina.  

Verojärjestelmän toimivuus kehittyvissä maissa on  avainroolissa vastatessa globaalin etelän haasteisiin niin tasa-arvon kuin ilmastonmuutoksenkin osalta. Laittomien pääomavirtojen vaikutuksista kärsivät eniten kehittyvien maiden kansalaiset, elihe, ketkä tulevat lähitulevaisuudessa kokemaan rajuimmin esimerkiksi ilmastonmuutoksen seuraukset. Ilmastonmuutoksen torjunnassa valtioiden keräämä kattava veropohja mahdollistaisi energiatehokkaiden investointien tekemisen. Hiilipäästötön talousjärjestelmä vaatii kuitenkin resursseja, eikä julkisella taloudella ole varaa luoda kannustinjärjestelmää kohti vähähiilisempää energiasektoria.

Myös sukupuolten välinen tasa-arvo uhkaa jäädä toteutumatta valtion heikon resurssipohjan takia. Veropohjan jääminen vähäiseksi estää julkisten palveluiden tarjoamista kansalaisille. Esimerkiksi julkisesti tuettu päivähoito mahdollistaisi perinteisesti kotona olevien naisten pääsemisen työmarkkinoille. Julkisen päivähoidon puutteessa naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsia, mikä pakottaa jättäytymään palkkatyön ulkopuolelle. 

Paikatakseen menetettyä resurssipohjaa moni maa on korottanut kulutusveroja. Arvonlisäveron nousu vaikuttaa yleisemmin kaikista köyhimpien ihmisten päivittäiseen elämään. Vähävaraisimmat joutuvat siten maksamaan kulutustuotteistaan enemmän, vaikka tulot pysyisivätkin samana. Heikot valtiontaloudet luovat myös kasvualustaa rikolliselle toiminnalle. Rikollisuus ja valtiollinen epävakaus heikentävät taloudellisen kasvun mahdollisuuksia ja ulkomaaninvestointien houkuttelevuutta. Taloudellinen noidankehä on valmis.

 

Verojärjestelmän haasteet 

Veronkierto on tunnustettu globaaliksi ongelmaksi ja se on pyritty ratkaista. Vaikutuksiltaan kansainvälisesti laajimpia yrityksiä ovat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n monenkeskinen verkosto. OECD-maat ovat perustaneet jäsenvaltioidensa välille Inclusive Framework- organisaation, jonka verotus ja kehitysohjelma BEPS pyrkii neuvottelemaan maailmanlaajuisista verosäännöistä.

Eurooppalainen velka- ja kehitysjärjestö Eurodad ja Financial Transparency Coalition ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa siitä, ettei OECD:n tarjoama ratkaisu ole ongelmaton. Nimestään huolimatta Inclusive Framework- organisaatio jätti yli 100 kehitysmaata sopimuspöydän ulkopuolelle neuvotellessaan kansainvälisistä pääomasiirroista. Neuvottelut seurasivat monelta osin varakkaista teollisuusmaista koostuvan G20-maiden jäsenlistaa.  ”Rikkaiden maiden klubi” on suosinut sopijamaitaan kehitysmaiden kustannuksella. 

OECD:n luoma kansainvälinen verotoimintaan perustuva sopimusjärjestelmä oli jo perustettaessa puolueellinen eikä sisältänyt yhteistä toimintaa oikeudenmukaisella tavalla. Eurodadin viime joulukuisesta tiedotteesta ilmenee, että kolmasosa maailman valtioista on päättänyt olla liittymättä OECD:n organisaatioon. Monet maat osoittivatkin kritiikkinsä rikkaiden teollisuusmaiden agendaa vastaan. 

 

Järjestelmä oli jo perustettaessa puolueellinen eikä sisältänyt yhteistä toimintaa oikeudenmukaisella tavalla.

 

Kohti oikeudenmukaista veroelintä

Merkittävä keino korjata rikkaita maita hyödyttävä sopimusperusta onkin perustaa uusi kansainvälinen elin YK:n toimivallan alle. Kehitysmaista koostuva G77-ryhmä on julkisesti vaatinut avointa, kaikkia maita sisältävää järjestelmää, jonka päätehtävänä olisi solmia oikeudellisesti sitova YK:n verosopimus. Veroelimen ydintarkoitus olisi lopettaa kansainvälinen veronkierto ja laittomat rahavirrat luomalla läpinäkyvä sekä avoin verojärjestelmä. Veroelimen yleisjäsenyys välttäisi OECD:n vinoutuman rikkaiden teollisuusmaiden puoleen. Samalla myös taattaisiin resurssit tehokkaaseen verojärjestelmän toimeenpanoon kansainvälisellä tasolla. 

Kasvavat globaalit haasteet luovat entistä enemmän painetta kansainvälisen verojärjestelmän korjaamiseksi. Vain YK:n alainen osallistava verojärjestelmä pystyttäisi tehokkaita esteitä laittomille pääomavirroille ja mahdollistaisi kehittyvien maiden kattavamman veropohjan keräämisen.

Kattavat resurssit tukevat talouden ja yhteiskunnan kestävää kehitystä. Vaikutukset liittyvät niin sukupuolten väliseen tasa-arvoon, työllisyyteen kuin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Oikeudenmukaisempi verojärjestelmä näyttää myös vihreää valoa demokratiakehitykselle, jonka nimeen myös rikkaat teollisuusmaat vannovat.

 

Kirjoittaja toimii Attacin tiedottajana Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkentään liittyvässä hankkeessa.