Teksti Aaro Forssell
Kuvitus Laura Perälä
Kuningas Charles III:n valtaannousu on kiihdyttänyt keskustelua Yhdistyneen kuningaskunnan monarkian soveltuvuudesta 2020-luvulle. Järjestelmän epädemokraattisuudesta huolimatta kansan enemmistö puolustaa rakastamaansa monarkiaa.
Uutinen kuningatar Elisabet II:n kuolemasta 8.9.2022 pysäytti maailman hetkellisesti. Kuningattaren kuoleman hetkellä Elisabetin vanhimmasta pojasta Charlesista tuli kuningas Charles III.
Kruunun periytyminen Charlesille on jälleen politisoinut kysymyksen monarkiasta hallintomuotona. Monarkian vastaisia argumentteja on viljelty esimerkiksi Twitterissä aihetunnisteiden #AbolishTheMonarchy ja #NotMyKing alla. Arvostelun keskiössä on ollut myös kuningas Charles henkilönä: tämän sotkuinen menneisyys prinsessa Dianan kanssa, sekä ärtyisä käytös kuninkaana.
Monarkian kannatus Yhdistyneessä kuningaskunnassa on mielipidemittausten mukaan säilynyt huomattavan korkeana, vaikka kuninkaallinen perhe on kohdannut monia skandaaleja 2020-luvun vaihteessa. Kuninkaallisen perheen suosio ei siis välttämättä vaikuta siihen, kannatetaanko monarkiaa järjestelmänä vai ei: Kruunun siirtyminen vahvaa kannatusta nauttineelta Elisabetilta Charlesin päähän ei välttämättä tarkoita, että mielipiteet monarkiasta muuttuisivat dramaattisesti.
Perustuslaillinen monarkia ja tasavaltalaisuus
Yhdistyneessä kuningaskunnassa poliittista valtaa käyttää monarkin nimissä vaaleilla valittu suvereeni parlamentti. Valtionpää on monarkki, jolla on valta nimittää ja erottaa pääministeri. Käytännössä monarkki kuitenkin nimittää pääministeriksi suurimman puolueen puheenjohtajan. Tämän lisäksi kruunulla on muita oikeuksia, kuten valta julistaa sota ilman parlamentin hyväksyntää.
Valtaoikeuksista huolimatta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija vastaa kuitenkin pitkälti parlamentaarisen tasavallan valtionpäätä, jonka poliittinen valta on lähinnä muodollista. Keskeinen ero monarkian ja tasavallan välillä on vallan oikeutuksen lähde. Monarkiassa valta tyypillisesti periytyy tietyn suvun sisällä, tasavaltalaisuus sen sijaan perustuu demokraattiselle ihanteelle, jossa kansalaiset valitsevat vallankäyttäjät.
Monarkian sisältämää epätasa-arvoa perustellaan nykyään monarkin vallan näennäisyydellä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta on parlamentilla ja hallituksella. Kansalaisilla on mahdollisuus osallistua poliittiseen päätöksentekoon äänestämällä ja asettumalla ehdolle vaaleissa. Näin kehystettynä valta ei siirry perimyksen mukaan; todellinen valta on parlamentilla ja hallituksella.
Tasavaltalaisuudesta on luotu julkisessa keskustelussa tabu, jonka tarkoituksena on pitää yksityiskoulujen kasvatit vallassa.
Argumentti monarkin heikosta vallasta ei ole muuttanut tasavaltalaisten tavoitetta luopua kruunusta. Näkyvin tasavaltalaisuuden edistäjä Britanniassa on Republic -järjestö. Verkkosivujensa mukaan Republic on painostusryhmä, joka kampanjoi monarkian lakkauttamisen ja vaaleilla valittavan valtionpään puolesta.
Tällä hetkellä järjestö kerää rahoitusta monarkian vastaiseen kampanjointiin. Kampanjoiden tarkoituksena on tuoda tasavaltalaisuus esille julkiseen keskusteluun, vastustaa kungas Charlesin tulevia kruunajaisia ja edistää tasavaltaisuutta vaihtoehtona monarkialle. Republic on Euroopan tasavaltalaisliikkeiden liiton, Alliance of European Republican Movements, perustajajäsen.
Kansan suhde kruunuun ja tasavallan tabu
Tom Nairn tarkastelee brittiläistä rojalismia yhteiskunnallisesta ja sosiologisesta näkökulmasta teoksessaan The Enchanted Glass: Britain and its Monarchy. Nairnin analyysi osoittaa monarkian ilmentävän vahvasti brittiläistä identiteettiä. Kruunun läsnäolo koskettaa Nairnin mukaan kansalaisten sydämiä; se on yhteisöllisyyden ja valtiollisen vallan symboli, josta kansa ei ole valmis luopumaan.
Nairnin mukaan tasavaltalaisuudesta on luotu julkisessa keskustelussa tabu, jonka tarkoituksena on pitää yksityiskoulujen kasvatit vallassa. Yhdistyneen kuningaskunnan nykyinen pääministeri Liz Truss on ajankohtainen esimerkki tasavaltaisuuden mahdollisuuden kieltämisestä. Syyskuun alussa mediassa alkoi kiertää videoita nuoresta monarkian lakkauttamista vaativasta Trussista. Pääministeri Truss kuitenkin kielsi puheensa kommentoimalla videoita nuoruuden erehdykseksi.
Republicin puheenjohtaja Graham Smithin analysoi tuoreessa Metro -lehden mielipidekirjoituksessa “Charles III should be the last monarch – it’s time Britain had an elected head of state” kuningashuoneen feodaalista elitismiä, vastuuvelvollisuuden puutetta ja julkisten varojen väärinkäyttöä. Smithin vetoomus luopua monarkiasta demokratian nimissä ei saavuttanut suurta suosiota ainakaan artikkelin kommenttipalstaan osallistuneiden keskuudessa.
“Voitteko kuvitella, presidentti Tony Blair tai Boris Johnson!”
Yksi artikkelia kommentoinut muistuttaa, että monarkia erottaa Britannian hyvällä tavalla muista valtioista. Toinen julistaa, että koko muu maailma tulee unohtamaan Britannian, jos monarkia lakkautetaan. “Voitteko kuvitella, presidentti Tony Blair tai Boris Johnson!” kolmas kauhistelee. “Emme tarvitse väittelyä aiheesta: on selvää, että suurin osa haluaa säilyttää monarkian”, huomauttaa neljäs.
Kaikille Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille vaatimus monarkian lakkauttamisesta ei tarkoita mahdollisuutta siirtyä tasa-arvoisempaan järjestelmään. Enemmistön rakastama monarkia on merkittävä osa britannian historiaa ja identiteettiä – eikä siitä luopuminen siten tule kyseeseen.
Muutoksen mahdollisuus
Kuningas Charles on – Yhdistyneen kuningaskunnan kuninkuuden lisäksi – 14 itsenäisen maan monarkki ja valtionpäämies. Vuonna 2021 monarkin vaikutusvalta heikkeni Barbadoksen luopuessa Yhdistyneen kuningaskunnan monarkiasta. Jamaica, Bahama sekä Antigua ja Barbudan näyttävät seuraavan perässä, sillä maiden hallitukset ovat ilmoittaneet tulevista kansanäänestyksistä. Myös Skotlannin kasvava itsenäistymisen halu horjuttaa monarkin ylikansallista asemaa.
YouGov mielipidemittausten mukaan monarkian suosion trendi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on pitkällä aikavälillä laskussa, erityisesti nuorten keskuudessa. Monarkian muuttaminen tasavallaksi vaatisi parlamenttiin tasavaltalaisen enemmistön, eikä muutos silloinkaan olisi taattu.
Brexit, ilmastokriisi, koronapandemia ja Ukrainan sota ovat hallinneet 2020-luvun alun politiikkaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vaikka kruununperimys onkin merkittävä epätasa-arvoa tuottava tekijä, on se maan politiikan tärkeysjärjestyksen häntäpäässä. Jopa tilanteessa, jossa parlamentin enemmistö kannattaisi monarkian lakkauttamista, näyttäisi epätodennäköiseltä, että järjestelmän muutokseen löytyisi sen vaatimia resursseja. Toistaiseksi tasavaltaa kannattavat vain yksittäiset parlamentin jäsenet.
“Emme tarvitse väittelyä aiheesta: on selvää, että suurin osa haluaa säilyttää monarkian.”
Toiveita monarkian lakkauttamisesta on kuitenkin ollut läpi maan historian. Viimeisin merkittävä esimerkki löytyy 1990-luvulta. Tällöin työväenpuolueen parlamentin jäsen ja ministeri Tony Ben esitti maan demokratisointia hajauttamalla valtaa, takaamalla kansalaisille sosiaaliset oikeudet ja lakkauttamalla monarkian. Commonwealth of Britain Bill -nimellä kulkenutta lakiehdotusta ei kuitenkaan käsitelty parlamentissa kertaakaan, vaikka Ben esitteli aloitettaan aina eläköitymiseensä asti.
Kysymys Yhdistyneen kuningaskunnan monarkian tulevaisuudesta jääkin lopulta avoimeksi.
Vain aika näyttää, kulkeeko itsensä manner-Euroopasta eristäytynyt saarivaltio lopulta kohti demokraattisempaa järjestelmää. Kriittinen keskustelu monarkian luonteesta on ainakin vielä alkutekijöissään.
