/Kuka pelkää federalistia?

Kuka pelkää federalistia?

Teksti: Amanda Alvesalo
Kuva: Laura Kenttä

Euroopan unionin liittovaltio. Sana, joka nostaa kenen tahansa itseään kunnioittavan ja kotimaataan rakastavan kansalaisen niskavillat pystyyn. Jos unioni meinaa jo nyt viedä lakupiipun lapsen suusta, mitä tapahtuisikaan EU:n liittovaltiossa. Brysselin eliitti latelisi sormi pystyssä määräyksiä ympäri valtakuntaa, jonka reunamilla syrjäytetyt presidentit ja pääministerit nostaisivat varhaiseläkettä itku kurkussa. Suomi ja suomalaisuus lakkautettaisiin, siniristilippu korvattaisiin sinisellä tähtilipulla ja uudet direktiivit määräisivät oikeuslaitokset tuomitsemaan 10 päiväsakkoa yhtä nautittua karjalanpiirakkaa kohden.

Kirjoittaja kammoksuu edellä mainittua dystopiaa, eikä vain siksi että se on itsessään kamala, vaan myös siksi, että kyseinen ajattelutapa on virheellinen. Se edustaa suomalaisuuteen pohjaavan identiteettini tuhoamista, kuin myös ikävällä tavalla koko katastrofaalisten porttiteorioiden kaanonia.

Tämä kaanon pitää sisällään kaikki ne dystopiat, jotka saavat polttoaineensa tietämättömyydestä ja katastrofiajattelusta. Yksi asia johtaa välttämättä toiseen, ja lopulta maailma palaa. Muita hyviä esimerkkejä ajatussuuntauksen kukoistuksesta ovat muun muassa pölynimurin keksimisen aiheuttamat Skynet-dystopiat, kuin myös kannabiksen dekriminalisointiin liittyvä valtakunnallinen keskustelu.

Todellisuudessa federalismi, kuuluisa f-sana, on laajasti väärinymmärretty termi. Ajatus federalismista perustuu vallan mielekkääseen hajauttamiseen.

Esittämässäni kauhukuvassa liittovaltio mielletään järjestelmäksi, joka pyrkii haalimaan itselleen mahdollisimman paljon päätäntävaltaa alueiden kulttuurieroista piittaamatta. Todellisuudessa federalismi, kuuluisa f-sana, on laajasti väärinymmärretty termi. Ajatus federalismista perustuu vallan mielekkääseen hajauttamiseen. Tietyt päätökset on parasta tehdä niinkin matalalla kuin kuntatasolla, mutta toisaalta jotkin asiat on mielekkäämpää hoitaa unionin, ei pienten yhtenäisvaltioiden tasolla.

Tällä hetkellä muun muassa EU-maiden kauppapolitiikka on pitkälti unionin sanelemaa, mutta federalistin mielestä vallankäyttöä tulisi keskittää ennen kaikkea ulkopolitiikan saralla. Entistä yhtenäisempi Eurooppa toimisi tasapainottavana voimana suurvaltojen hallitsemassa maailmassa. Erityisesti Kiinan ja Venäjän käsitykset siitä, miten asioita hoidetaan eivät vastaa eurooppalaisia arvoja. Yhdysvallat on Euroopan pitkän linjan liittolainen, mutta se tulee aina olemaan oma erillinen toimijansa, joka halutessaan käyttää valtaa oman etunsa tavoitteluun.

Suurvaltakamppailussa enemmän voimaa on enemmän voimaa. Suomi on osa eurooppalaista liittoumaa, jossa ajetaan eurooppalaisten etuja. Ilman toistensa tukea Euroopan maat ovat joukko surullisia sätkynukkeja globaalin maailman ennalta-arvaamattomissa käsissä. Federalistin mielestä unionilla olisi potentiaalia vaikuttaa enemmän maailmaan kuin mitä se nyt tekee, ja tehdä se omien arvojensa mukaisesti. Euroopan unionissa muun muassa ihmisoikeudet ja ilmastonmuutoksen torjunta otetaan vakavasti.

Mitä identiteettiin tulee, liittovaltion tavoite ei olisi olla kansallisvaltio. Eurooppalaisuus ei korvaa suomalaisuutta, vaan siitä voitaisiin luoda aiempaa vahvempi rinnakkainen identiteetti. Minua ja Pohjois-Pohjanmaalla asuvaa maanviljelijää yhdistää todennäköisesti pitkälti vain suomalaisuus, mutta se riittää siihen, että voimme asua samassa valtiossa. Minua ja italialaista maanviljelijää yhdistää eurooppalaisuus. Miksi emme voisi asua samassa liittovaltiossa? Uskoakseni olemme usein sokeita eurooppalaisuudellemme ja sille, mikä meitä yhdistää. Lisäksi identiteetti on mielestäni vielä hyvin vähäpätöinen tekijä, kun vaakakupissa painaa myös globaali vaikutusvalta.

Federalismia saa kritisoida ja kyseenalaistaa, mutta muu on mielestäni liioiteltua. Jos tietää, mistä federalisti oikeasti puhuu, tämän torahampaat tylppenevät ja radikaalius hälvenee huomattavasti. Jokainen saa muodostaa mielipiteensä vapaasti puolesta tai vastaan, kunhan määritelmät osuvat kohdalleen ja tiedetään mistä puhutaan.