Teksti: Nimimerkki Herään tekemään ihmisen työtä

(Tutkain julkaisee kolumnin poikkeuksellisesti nimimerkillä)

Kuva: Tuuli Sipilä

Xinjiang ja Hongkong: Kiinan toimet ovat harkittuja, johdonmukaisia ja määrätietoisia. Viileän laskelmoivalla Kiinan valtionjohdolla on selkeä ohjenuora. Kun amerikkalaisessa retoriikassa vapaus on pop, Pekingin korville hunajaa on harmonia.

Harmonian nimissä Kiina voi harjoittaa hyvin erilaista politiikkaa kuin mihin sen merentakainen vastinpari taipuu. Kiinan johdolle harmonia on yhtenäisyyttä, ja sitä se rusikoi läpi hinnalla millä hyvänsä. Siitä Xinjiangin uiguurit ovat maksaneet katkerasti jo vuosia, kun taas Hongkongin kivinen tie on vasta alussa.

Kiinan toiminnassa entisessä brittikoloniassa ei ole muuta odottamatonta kuin sovittua hätäisempi aikataulu. Oliko Kiinalla koskaan aikomusta ylläpitää kansallisen nöyryytyksen vuosisadan jälkipyykissä laadittua ”yhden maan, kahden järjestelmän” mallia? Väliaikainen sen ainakin piti olla.

Kiina polkee Hongkongin kansalaisten perusoikeuksia kaikkein tehokkaimmalla instrumentillaan: yhden maan yhdellä järjestelmällä. Tästä syystä Kiinan Hongkongin politiikkaa ei voida kestävästi kritisoida kyseenalaistamatta Kiinan valtiojärjestystä sinänsä. Harva on siihen valmis. Tämä ristiriita ei estä meitä puuttumasta aivan Kiinan toisella laidalla tapahtuviin historiallisen röyhkeisiin rikoksiin.

Pekingin on jo vuosia piilotellut Xinjiangin politiikkansa todellista luonnetta. Vaikka uiguurien ja muiden ryhmien massiivinen vaino on hiljalleen kohonnut maailman tietoisuuteen, Peking salailee yhä. Naamiot ovat pudonneet, mutta näytelmä jatkuu.

Syrjäiset rajaseudut ovat koekenttiä, joilla kommunistinen puolue testaa uusimpia valvonta- ja kontrollimenetelmiään. Kiinan poliisikoneiston ote on luja ja lain koura pitkä, mutta sen sormenjälki ei ole samanlainen kaikkialla. Shanghain tai Guangzhoun kaltaisten kaupunkien todellisuus ei muistuta ankarien yhtenäistämistoimien kurittamia seutuja, sillä ydinalueidensa tuen menettäminen olisi Pekingille kohtalokasta.

Harmonia ja yhtenäisyys ovat osa suurempaa peliä. Pekingille tiukasti hallittu kotimaa on Kiinan vuosisadan, uuden Pax Sinican tai edes lähiseutujen hegemonian edellytys. Kun Kiina saa kotikenttänsä ojennukseen, se voi suunnata huomionsa rajojensa ulkopuolelle uudella tarmolla. Ole varuillasi, Taiwan.

Hongkongin ja erityisesti Manner-Kiinan vähemmistöalueiden ihmiskohtalot ovat todistajia Kiinan valtiojohdon häikäilemättömyydelle. Juuri tämä on se Kiina, joka tavoittelee yhä suurempaa kansainvälistä vaikutusvaltaa.

Keskustan valtakunnalle on maailmanpolitiikassa oma tärkeä paikkansa. Sen johdon on kuitenkin ymmärrettävä, ettei siltä sallita mitä hyvänsä. Tämän osoittaminen on meidän tehtävämme. Näin röyhkeän pelurin kanssa meidän on oltava äärimmäisen varovaisia. Sinisilmäisyyden ja harhakuvitelmien aika on ohi.

Emme voi toimia nyky-Kiinan kanssa ja samalla asettaa sen koko olemassaoloa kyseenalaiseksi. Sen vuoksi Hongkongin asukkaiden puolesta voimme lopulta vain toivoa, että heidän niskaansa saama Pekingin järjestelmä on versioltaan lähempänä itärannikkoa kuin länsirajaa. Xinjiangin kohdalla meidän on tehtävä enemmän. Se on velvollisuutemme ihmisinä.