Kesäkuun alussa twittersfääri on rutikuiva kuin kolme viikkoa helteessä paistatellut pääkaupunkiseutu. Vain yksi kipinä, ja koko preeria roihahtaisi liekkeihin.
Satakunnan kansa julkaisee verkkosivuillaan kolumnin kello 12.55.
Kolumnisti ihmettelee Pori Jazzin vastikään nimitetyn toimitusjohtajan taustoja. Sillä ei ole nyt merkitystä, että kulon sytyttänyt kolumni on hakukoneesta kokoon kursittu kyhäelmä. Kolumnisti on tutkivan journalismin hengessä googlannut selvää muun muassa toimitusjohtajan Youtube-soittolistan sisällöstä, tämän aktiivisuudesta vapaakirkossa sekä kristillisten edustajana kaupunginvaltuustossa. Tärkeintä on, että uusi jazztoimari on jokunen vuosi aikaisemmin toiminut kristillisen Nuotta-median Älä alistu-kampanjan äänekkäänä tukijana. Paljon keskustelua herättäneen Älä alistu-kampanjan pääviesti oli, että homoudesta voi ”eheytyä” eli parantua.
Kello 13.55 Satakunnan kansa julkaisee toimitusjohtajan haastattelun. Kärkevät kysymykset koskevat niin Nuotta-kampanjaa, toimitusjohtajan päivitettyä kantaa homouteen ja tämän omaa vakaumusta. Haastateltava haistaa palaneen käryä ja vastailee laveasti, varoo sanojaan silloinkin, kun häneltä kysytään, onko homous syntiä. Eheytymisestä kysyttäessä hän nostaa esimerkiksi huumeiden käytön lopettamista vastaavan elämänmuutoksen. Hän toteaa myös, ettei hänen mielestään homoja ole olemassa, vain homoutta.
Näyttää huonolta. Jos yhteiskunnasta löytyy jokin suvaitsevuuden satama se on jazzfestarit, ja nyt puikoissa näyttää olevan joku uskovainen, joka ei tykkää homoista. Ainakin nämä ovat ne asiasanat, jotka sysäävät pyörän pyörimään. Twitterissä heräillään ja vaaditaan jo toimitusjohtajan eroa. Kesäiset kaveriporukat uhkaavat suunnata pyöränsä toisaalle. Tai eivät uhkaa, vaan peruvat suunnitelmansa twiitillä ja pistävät liput myyntiin. Näyttää siltä, että jos Pori Jazzit olisi osake, sillä voisi illalla lämmittää saunaa.
Muu lehdistö ennättää pian palopaikalle. Kommentteja tivataan kilvan niin Pori Jazzin hallitukselta ja sponsoreilta kuin Kristillisdemokraattien puoluejohdoltakin.
Kello 14:47 julkaistussa YLE:n haastattelussa toimitusjohtaja kutsuu uutisointia virheelliseksi. Kysyttäessä, uskooko tämä että homoudesta voisi eheytyä, hän vastaa: ”En ole varma. En tiedä”. Toimitusjohtaja kertoo uskovansa, ettei hänen haastattelullaan ole negatiivista vaikutusta hänen tehtäväänsä Pori Jazzin peräsimessä, ja että hänellä on hallituksen täysi tuki.
Ainakin vielä tässä vaiheessa.
Iltapäivällä roihu leviää pitkin sosiaalista mediaa. Twitterissä moni tekee selväksi, että jättää Pori Jazzit tänä kesänä väliin. Toimarin näkemyksiä ihmetellään: jonkin ihmisryhmän olemassaolon kieltäminen vaikuttaa järjettömältä ja on ihmisoikeusloukkaus. Toiset arvelevat, että Pori Jazzeille noussee tänä vuonna homojen eheytysteltta. Artistit ilmoittavat boikotoivansa festaria, jolla on ”muutenkin paska meininki” ja toimitusjohtajana ”tollanen pelle”.
“Eat shit, bigot. #loveislove”
Toiset ovat huolissaan sananvapaudesta. Suomalaisten keskustelupalstojen vanhimpiin kuuluva arkkityyppi toivottaa satuolentoja palvoville uskovaisille hyvää matkaa pakkohoitoon: uskonnot ovat maailman suurin riesa ja syypää kaikkiin sotiin. Muusikot Paula Vesalaa myöten jakavat uutista myös englanniksi maailmalle: tälläinen meno meillä täällä Suomessa.
Metakeskustelu alkaa lähes välittömästi: markkinoinnin ja johtamisen ammattilaiset tarkastelevat tätä uusinta tapaustutkimusta teorioidensa kaihtimien läpi kuin vakuutusasiamies uppoavaa laivaa. Kriisiviestinnän ammattilaiset kiroavat huonoa internet-yhteyttä kesämökeillään, kohta voisi pyytää jo festareiden pääesiintyjän korvaukseen verrannollista palkkiota.
Kello 18:18 Pori Jazzin hallitus ilmoittaa istuvansa alas hätäkokoukseen – tai tuskinpa istuvat, kun aikaisemmin päivällä kerrottiin osan hallituksesta olevan ulkomailla: puheenjohtajakin on Riiassa. Ja paha onkin istua, kun housut ovat jo tulessa.
Kello 19:30 Pori Jazzin hallitus astelee ulos (puhelin)neuvottelustaan ja ilmoittaa, ettei toimitusjohtajaa palkatakaan. Pori Jazzit sitoutuu irti entisen toimitusjohtajansa lausunnoista ja arvomaailmasta. Aikaisemmin Twitterissä arvioitiin, että kyseessä ei ole vain twitter-kohu, vaan toimitusjohtajan kommenteilla on vakavia seurauksia yhdenvertaisuudelle – kuinka vakavia vahingot lienevät, selvinnee myöhemmin. Pori Jazzin imago sen sijaan on saanut tuntuvan lommon, vaikka tympääntyneen festarikansan liput tuskin ehtivät mennä kaupaksi kohun aikana. Monet kiittävät hallitusta oikeasta päätöksestä.
Kello 20:33 erotettu toimitusjohtaja lähettää medialle tiedotteen, jossa kertoo, että hänelle Pori Jazzien menestys on tärkeämpää kuin yksikään työpaikka.
”Huomisesta alkaen olen vapaa arvioimaan tilannetta, ja valmis uusiin haasteisiin.”
Uutispäivä alkaa painua mailleen. Tilannetta sivusta seurannut miettii, milloin todella olemme vapaita arvioimaan tilannetta? Ainakaan tänään siihen ei ollut aikaa medialla, Pori Jazzin hallituksella, eikä todennäköisesti some-kansalaisellakaan. Digitaalisen päällesylkemisen määrä sai miettimään, kuinka moni todella luki toimitusjohtajan haastattelut vai pelkän niistä jalostetun uutisoinnin, jota mies itse kutsui harhaanjohtavaksi?
Tapahtumien nopeus hakee vertaistaan: hitaampaan someen, kuten facebookiin, kohu ei tunnu koskaan ehtivän. Yksikään nettialoite toimitusjohtajan erottamiseksi ei ehdi kerätä tarpeeksi allekirjoituksia, kun tieto potkuista tulee. Pikaviestintään taipuvat vain pikaviestipalvelut. Yhtään syvällistä analyysiä ei ehditä kirjoittaa, ehkä niitä ei tarvitakaan, joka tapauksessa niiden vuoro tulee huomenna.
Ironiaa ei ainakaan voi paeta: 60-luvulla kristilliset vanhemmat olivat huolissaan siitä, miten hippiliike pilaa kristillisen Suomen nuorison – jazzfestareillahan soittaa kaiken maailman homojakin, luonnotonta ja iljettävää! 2010-luvulla vapaamieliset vanhemmat huolestuivat, että konservatiivien eheytyspuhe turmelee liberaalin Suomen nuoret: jazzfestareitakin vetää joku ahdasmielinen uskovainen!
Aikaa on kulunut alle 12 tuntia Satakunnan kansan kolumnin julkaisusta. Sinä aikana onnettomalle toimarille on käynyt kuten homoseksuaalisuudesta kiinni jääneelle 50-luvulla: tomaatteja niskaan kylänraitilla ja potkut työpaikalta.
Miikka Pynnönen