2024 on ohi, ja samalla päättyi kauteni Kannunvalajien puheenjohtajana. Kun muistelen mennyttä vuotta, on mielessäni yksi sana: yhteisö. Valtsikassa tuo sana kytkeytyy toiseen lempiasiaani, nimittäin järjestötoimintaan.
Jos työnimikkeet eivät kerro kaikkea työelämästä, eivät tutkintonimikkeetkään kerro koko totuutta opiskelijaelämästä. Lukuisat uratarinat alkavat jo opintojen aikana, ennen ensimmäistä harjoittelupaikkaa tai edes haastattelukutsua, ennen maisterisemmaa tai asiantuntijataitojen kurssia.
Järjestötoiminta on monelle ensikosketus valtiotieteilijän urapolulla olennaisiin taitoihin. Samalla se on yksi areena kriittiselle ajattelulle. Opiskelijayhteisössä pääsee yhdessä pohtimaan, mistä löytyy yhteiskunnan valuvikoja korjattavaksi.
2024 järjestömme tenttasivat päättäjiksi pyrkiviä vaalipaneeleissa, vaativat tiedekunnalta yhdenvertaisia kurssimateriaaleja, osoittivat mieltä, keräsivät adresseja ja ottivat kantaa – milloin opiskelijalehdessä, milloin Helsingin Sanomissa.
Valtsika ei ole immuuni opiskelijan aseman heikennyksille. Viime vuonna pidimme ääntä niin opiskelijan toimeentulon kuin joustavien tutkintojen puolesta. Leikkausten kasautuessa kaivataan yhteisöllisyyttä, vertaistukea ja vinkkejä, jaettuja ajatuksia ja virkistäviä tapahtumia.
Pandemian jäljiltä se ei ole helppoa. Kurssit ja luennot eivät riitä yhteisöllisyydeksi. Kohtaamisia ei enää tapahdu yhtä luontevasti, eivätkä vuosikurssit hitsaudu yhteen itsestään. Yksin jääminen on uhka hyvinvoinnille, määräajassa valmistumiselle, jaksamiselle ja tutkinnon laadulle. Järjestötoiminta käy tätä uhkaa vastaan.
Järjestöissä tarkoitus ei ole vain kehittää osaamista, vaan tarjota opiskelijoille toisenlaista ajateltavaa tutkintojen ja työpaikkojen viidakossa – ja varmistaa, ettei kukaan jää yksin.
Meidän pitää auttaa, kun autettavaa on. Tarjota neuvoa, kun joku eksyy opintopistevaatimuksiin. Tarjota vettä, kun juhlatunnelma on vaakalaudalla. Siitä huolimatta, että opiskellaan pitkiä päiviä vakavien asioiden parissa, jaksetaan olla myös parantajia – ei vain maailmalle, vaan myös toisillemme.
Sillä sitähän opiskelijayhteisö on. Kukapa olisi parempi tukemaan, kuin joku, joka käy samoja asioita itse läpi. Kuka olisi parempi ymmärtämään sitä samanaikaista tuskaa ja ihanuutta, jota maailmastamme ja sen ongelmista välittäminen on.
Viime vuosi ei ollut kevyt tai helppo. Siitä huolimatta olen nauttinut jokaisesta hetkestä, jonka olen saanut Kannunvalajien puheenjohtajana viettää. Haluan kiittää Kannun tämän vuoden hallituslaisten lisäksi jokaista järjestötoimijaa, aktiivia ja virkailijaa, joka on antanut oman panoksensa yhteisten asioiden eteen. Ilman teitä ei olisi yhteisöä. Ilman teitä ei olisi Valtsikaa.
Iloa ja valoa talvipäiviin ja menestyksekästä uutta vuotta!
Meri Leppänen
Puheenjohtaja 2024 ja hallituksen jäsen 2025
Kannunvalajat ry