TEKSTI: Cecilia Sippel ja Hanna Antikainen
KUVAT: Anniina Korhonen
Museokatu on rauhallinen asuinkatu, jonka varella vastaan kävelevät lapsiperheet ja koiranulkoiluttajat. Jugendtalojen koristaman kadun katutasossa sijaitsee kampaamoja vieri vieren. Kuinka niin moni kampaamo on sijoittunut samalle kadulle ja voiko näille todella riittää asiakkaita? Tutkain perehtyi kantakaupungin kampaamosaatioon.
Vielä muutama vuosi sitten Töölön Museokadulla toimi kodinkoneliike, rakennusliike, sekä ase- ja eräliike. Näiden naapurissa toimi keittiötarvikkeiden erikoisliike, valttikorttinaan italialaiset tuontituotteet. Italialaishenkinen kauppa vaihtoi tilaa Museokadulla ja sulki lopulta liikkeensä. Molemmissa tapauksissa kivijalkaliikkeen tilalle ilmestyi uusi kampaamo. Näin kävi myös muille edellä mainituille Museokadun entisten liikkeiden tiloille.
Helsingin keskustan kaupunginosien kivijalkaliiketilat ovat kasvavissa määrin täyttymässä kampaamoista. Tämä näkyy etenkin Punavuoressa ja Töölössä, kaupunginosissa, joissa kivijalkakerroksella varustettuja vanhempia taloja on yltä kyllin. Viimeisen 20 vuoden aikana muun muassa Helsingin Sanomat ovat spekuloineet kampaamoiden suurta määrää myös esimerkiksi Kalliossa. Käveltäessä Museokadun lukuisten parturikampaamoiden ohi saattaa herätä tunne, että keskustaa on niin sanotusti uhkaamassa “kampaamosaatio”. Katukuva on tietyillä alueilla täyttymässä kampaamoista.
Suomessa on yli 11 500 kampaamoa, jotka ovat sijoittuneet kuntakeskuksiin ympäri Suomea. Helsingissä kampaamot ovat pitkälti keskittyneet tiettyihin kaupunginosiin. Kampaamoiden määrää ei voi täysin suhteuttaa asukaslukuun, mutta alueiden vilkkaus vaikuttaa selvästi kampaamoiden sijaintiin.
“Niin paljon saa tehdä töitä kuin jaksaa.”
Raija Kaikkonen kirjoitti Helsingin Sanomissa vuonna 2007 (HS, 13.4.2007) , kuinka hiusyrittäjät ovat vallanneet entiset kivijalkapuodit Kalliossa. Erityisesti postinumero 00530:n alueella on monta kampaamoa, jopa 92 kappaletta. Kaikkonen huomioi kuinka osa liikkeistä sijaitsee vieri vieren. Miten kaikille kampaamoille riittää asiakkaita? Kaikkonen saa vastaukseksi alueella työskentelevältä kampaamoyrittäjältä, että “niin paljon saa tehdä töitä kuin jaksaa”.
Kuten tiedämme, Kallio on viimeisen 20 vuoden aikana kehittynyt trendikkääksi asuinalueeksi, kattaen Helsingin boheemia puolta. Kaupunginosan aikaa kestäneet pubit ovat saaneet seuraa kodikkaista hifistelybaareista. Sekä vintage-kaupat, että erikoistuneet, hipstereiden täyttämät ravintolat ovat löytäneet tilansa katukuvasta, unohtamatta kaduilla sijaitsevia toimistotiloja. Kaupunginosan vilkastuessa kovaa vauhtia, uudet potentiaaliset asiakkaat löytävät tiensä kivijalkaliikkeiden ikkunoiden ääreen. Kampaamoille tämä tarkoittaa enemmän drop-in -tyylisiä asiakkaita.
Kallion kampaamosaatio nähtävästi hidastui kymmenessä vuodessa, vaikka kymmenen vuotta sitten toisin enteiltiin.
Iltasanomat (IS, 5.6.2019) uutisoivat Kallion kuitenkin jäävän kolmannelle sijalle verrattaessa kampaamoiden määrää pääkaupunkiseudun asuinalueiden välillä. Museokadun kieppeillä, Etu-Töölössä postinumero 00100:n alueella, kampaamoja oli ylivoimaisesti eniten; kokonaiset 281 kappaletta 1,13 neliökilometrin suuruisessa kaupunginosassa. Toisen sijan vie Punavuori, 126 parturikampaamolla. Kalliossa määrä on 91 kappaletta. Kallion kivijalkaliikkeiden kampaamosaatio nähtävästi hidastui kymmenessä vuodessa, vaikka kymmenen vuotta sitten toisin enteiltiin.
Alueen vilkkaus on tärkeää kampaamon sijainnille. Tämä tuntuu selittävän kampaamoiden keskittymisen keskustan alueelle. Lähiöalueeksi luokiteltavasta Kulosaaresta esimerkiksi löytyy IS:n tilaston mukaan vain yksi kampaamo. Sieltä ei löydy isoja kauppakeskuksia ja saaren katuja reunustavat omakotitalot. Mikäli kaikki saaren asukkaat valitsisivat lähimmän kampaamon, yhdelle ainoalle liikkeelle jäisi leikattavaksi kaikki Kulosaaren alueen 3681 asukasta. Asukkaat kuitenkin oletettavasti hakevat kampaamopalvelunsa muualta kuin omalta asuinalueeltaan. Monet ovat valmiita matkustamaan luottokampaajan luokse ja näin hän voi perustaa liikkeensä kauemmas vakioasiakkaista.
Myös Kalasatamassa, joka on erityisen lähellä Kalliota, toimii ainoastaan yksi kampaamo. Kantakaupungin jatkeeksi Kallion viereen rakentuvalle Kalasataman alueelle on juuri noussut kauppakeskus Redi, mikä enteilee Kalasataman mahdollista kampaamosaatiota potentiaalisten asiakkaiden lisääntyessä. Toisaalta Kalasatama ei vielä ole kasvanut Kallion kokoiseksi. Kalasatamassa on vain 2380 asukasta kampaamoa kohden. Alueella on heikosti kivijalkatiloja, joihin kampaamot voisivat sijoittua – ainakin vielä. Tulevaisuus näyttää riittääkö kampaamoille jalansijaa Kalliota pidemmälle kantakaupungista.
Redin ja muiden kauppakeskusten mukana Suomeen ovat samanaikaisesti rantautuneet pikakampaamoketjut. Norjalainen Cutters-ketju leikkaa Kampissa, Citycenterissä ja Triplassa hiuksia liukuhihnalla. Konsepti on toimiva juurikin kauppakeskuksissa, joissa ohikulkumatkalla olevia ihmisiä riittää – ainakin teoriassa. Surullisenkuuluisassa Redissä ei pikakampaamoa vielä ole nähnyt. Konsepti vaatii vilkkaan sijainnin ollakseen kannattava, sillä leikkausaika on aina samat 15 minuuttia ja palvelu on nopea hiusten siistiminen. Pikakampaamot voivat polkea pieniä yrittäjiä ahdinkoon, mikäli ne löytävät tiensä kauppakeskuksista myös kantakaupunkiin. Pikaleikkausten valttikortti on nopeus ja edullinen hinta. Perinteisten kampaamoiden vahvuudeksi nousee elämysten luominen. Kampaamot tarjoavat kupin kuumaa, sekä juttuhetken asiakkaalle. Tehokkuus on toimivaa, mutta kun haluaa tauon hektisestä arjesta asiakkaat tuskin suuntaavat pikaleikkaukseen. Lisäksi kivijalkaliikkeiden asiakaskunta on lojaalia väkeä. Pikakampaamot saattavat toimia hätävarana asiakkaille luottokampaajan ollessa varattu. On kuitenkin vaikea kuvitella, että uskolliset asiakkaat vaihtaisivat kampaamonsa pysyvästi pois.
Onko tässä niin sanotussa kampaamosaatiossa pohjimmiltaan kyseessä kauppakeskusten nousun synnyttämästä ilmiöstä? Niin pääkaupunkiseudun lähiöistä, kuin keskustasta suunnataan Triplaan tekemään ostokset, ja näin kivijalkatiloja jää suurenevissa määrin palvelusektorin käyttöön. Vaikuttaisi siltä, ettei kampaamokäyntiä kaikessa loistossaan olla valmiita suorittamaan isossa kauppakeskuksessa aivan yhtä helposti kuin muita täsmäostoksia. Kivijalkatilojen valvonta kuuluu osaksi Helsingin kaupungin kaupunkikartoitusta, eikä kantakaupungin toimitilojen muuttamista asunnoiksi rohkaista. Kivijalkaliiketilat ovat keskeinen osa Helsingin katukuvaa. Ilman kahviloita, ravintoloita, puoteja ja kampaamoja kantakaupunki uhkaa muuttua nukkumalähiöksi. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa vuodelta 2013 myös todetaan, että kaupunki pyrkii edesauttamaan kivijalkatilojen kuppiloita säilyttämällä kerrostalojen yritystoimitiloja. Näin kahvila-ravintoloille riittää lounasvieraita yläkerran konttoreista. Yritysmyönteinen toimintatapa on saanut kritiikkiä Helsingin asuntopulan takia. Kampaamoille yläkerran naapurit eivät ole yhtä oleellisia. Heille tulee asiakkaita myös kauempaa kuin omasta rapusta. Valinnan tullen kampaamon perustaminen on kuitenkin kannattavinta väestörikkaalla alueella.
Vaikka kilpailu asiakkaista on kovaa Kalliossa, on se tilastollisesti vielä tiukempaa keskustassa. Kalliossa asukkaita yhtä kampaamoa kohden on 203,5, Punavuoressa kampaamoa kohden on 56 asukasta ja Etu-Töölössä 64,2 asukasta. Kuitenkin Etu-Töölössä on melkein kaksi kertaa enemmän kampaamoja verrattuna Punavuoreen ja yli kolme kertaa enemmän kuin Kalliossa. Jo yksistään Museokadulla on kymmenisen kampaamoa, vaikka katu on kauempana liikenteen yhtenemiskohdista. Sinne ei mene metro, eikä raitiovaunu kulje katua pitkin. Kuinka kaikille Museokadun liikkeille riittää asiakkaita? Onko ajan saatossa Museokadulle syntynyt kampaamoista pursuava hemmottelukeidas?
Kysyimme kampaamo Huilin perustaja Tiina Talvensaarelta, minkälaista on olla kampaamoyrittäjänä Museokadulla. Talvensaarella on tästä pitkä kokemus. Hän aloitti toimintansa kadulla noin 15 vuotta sitten, päätyessään sattumien kautta töihin toiseen kampaamoon. Kyseisen yrittäjän muutettua toiselle paikkakunnalle Talvensaari jäi liiketilaan ja perusti uuden kampaamon nimellä Huili. “Muutimme syyskuussa 2019 uuteen tilaan kivenheiton päähän vanhasta osoitteesta samaisella kadulla. Edelliseen liiketilaan oli tuloillaan putkiremontti, ja tämän vuoksi uusi liiketila tuli ajankohtaiseksi”, hän kertoo. Talvensaari on kokenut Museokadun kannattavaksi sijainniksi yritystoiminnalle jo monena vuotena putkeen. Hän huomioi kuinka ajan saatossa Museokadulle on avautunut yhä enemmän kampaamoja täyttäen katua palveluliikkeillä.
Tarkoituksena on selkeästi luoda todellinen huilipaikka arjesta.
Talvisaari kertoo niin sanottujen drop-in -asiakkaiden lisääntyneen uusien liiketilojen myötä. “Asiakaskunta on ihanan kirjavaa.” Talvisaaren mukaan valtaosa asiakasvirrasta on kanta-asiakkaita, jotka saapuvat liikkeeseen eri puolilta pääkaupunkiseutua. Pieni osa asiakkaista matkustaa pitkän matkan päästä kampaajalle. Ehkäpä juuri kampaamojen suuri määrä motivoi omalta osaltaan yrittäjiä koristelemaan näyteikkunansa niin houkuttelevasti. Pyritään erottumaan joukosta ja myymään tuotteen lisäksi tunnetta ohikulkijoille. Kampaamoiden markkinoinnissa on otettu huomioon ekologisuus, joka luultavasti lisää asiakkaita. Ovathan ihmiset nykyään enemmän tietoisia tai ainakin kiinnostuneempia tuotteiden alkuperästä ja valmistuksesta, joten miksi ei myös palvelualojen tuotteista? Esimerkiksi Huili mainostaa nettisivuillaan heidän vaihtoehtojaan luonnonkosmetiikasta, sekä kasvi-, että savihiusväreistä. Markkinointi nojaa kuitenkin pitkälti tunnelmaan ja kokemuksen tarjoamiseen. Tämä pätee niin näyteikkunoihin, kuin nettisivuihin. Tarkoituksena on selkeästi luoda todellinen huilipaikka arjesta.
Palvelusektorin liikkeet ovat seuranneet toinen toistaan kadulle, jolla liikkuu palveluiden kuluttajia. Museokadulle ei tulla pelkästään pistäytymään, vaan viettämään aikaa.
Museokatua kävellessä näyteikkunoista huokuaa lämmin ja kutsuva tunnelma. Museokadun katunäkymä ei kuitenkaan ole yksitoikkoinen. Katukuvaa värittävät erilaiset siististi sisustetut, luonnonläheiset liikkeet. Löytyy joogastudio, astetta hienompi illallisravintola, sekä ekologinen spa nimeltä Jolie. Liikkeiden ja kampaamoiden yläpuolella kohoavat komeat ja värikkäät kiviseinät. Seutu on rauhallista. Museokadulla ei pahemmin ole toimistoja, vaan katu on pitkälti täynnä asuintaloja. Tämä voi selittää miksi Museokadun kivijalkaliikkeet eivät ole täyttyneet kahviloista ja lounasravintoloista. Näille ei välttämättä riittäisi asiakkaita tällä niin sanotulla hemmottelukadulla. Palvelusektorin liikkeet ovat seuranneet toinen toistaan kadulle, jolla liikkuu palveluiden kuluttajia. Museokadulle ei tulla pelkästään pistäytymään, vaan viettämään aikaa.
Kampaamojen kaupunginosien valtauksella on se puoli, että kadut hiljenevät illaksi. Pitäisikö tätä kutsua hyväksi vai kääntöpuoleksi? Kampaamojen valtaama katu on iltaisin hiljainen katu. Tämä on varmasti monen lapsiperheen ja muiden rauhallista elämää vaalivien onni. Kallion kadut eivät ole kampaamoistuneet. Siellä on tilaa myös muulle kulttuurille, sekä yöelämään sopiville kohteille. Ehkä tämän takia kaupunkien kulttuuripalvelut ovat sijoittuneet alueittain palvelemaan jokaista asukasta mielensä mukaan. Kampaamosaatio tuskin tulee koskaan häviämään katukuvasta. Trendit ovat muuttuvia, mutta niin kauan kun hiuksia riittää löytyy myös kampaamoja.
