Teksti ja kuvitus: Heta Heikkala
Yksilön toiminnan korostaminen on tyypillistä länsimaiselle yhteiskunnalle ja neoliberaalille ajattelulle. Julkisuudessa on kuitenkin lähiaikoina alkanut liikkua ajatuksia siitä, että vastuuta ekologisen kriisin torjumisesta on kasattu liikaa yksittäiselle yhteisön jäsenelle. Tuore suomalainen ilmastokampanja pyrkiikin korostamaan yksilön ekotekojen sijasta kollektiivista vastuuta ja poliittista päätöksentekoa.
Yksilön ilmastotekoja korostavista kampanjoista poiketen Ilmastoveivi2019 -kampanja lähtee ajatuksesta, ettei vastuuta tulisi kaataa yksilön harteille. Sen sijaan tekemisen tulisi olla päättäjälähtöistä. Kampanjan mukaan päättäjiin vetoaminen on yksi suurimmista yksittäisen kansalaisen ilmastoteoista.
Kampanjan lanseerannut Laura Kolehmainen on 25-vuotias maailmanpolitiikan ja oikeustieteen opiskelija, joka päätti asettaa ilmastokriisin torjumisen kaiken muun edelle. Hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n lokakuun alussa julkaisema raportti muutti Kolehmaisen elämän. Hän kertoo kokeneensa klassisen ilmastoheräämisen, joka oli pitkälti kiinni tunnereaktiosta. “Nyt käy huonosti, jos ei toimita”, Kolehmainen ajatteli.
IPCC:n raportin keskeisin viesti on, että ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä 1,5 asteeseen. Aikaisemmin monissa sopimuksissa ilmaston lämpenemisen raja on vedetty kahteen asteeseen. IPCC:n raportin mukaan puoli astetta matalammalla lämpötilalla karkeasti puolitettaisiin ilmastokriisin vaikutukset monissa tapauksissa. Jotta päästäisiin 1,5 asteen tavoitteeseen, tulisi maailmanlaajuiset nettopäästöt pudottaa nollaan vuoteen 2050 mennessä. Maailman tämän hetkiset päästölupaukset johtaisivat kolmen asteen lämpenemiseen, eli kiire on kova.
Ilmastoveivi2019 on lokakuussa 2018 julkaistu koko Suomen laajuinen ilmastokampanja, jonka tarkoituksena on saattaa Suomi ratkaisijan asemaan kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Heinäkuussa alkavat kuusi kuukautta Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaana tarjoavat Kolehmaisen sanoin Suomelle “ainutkertaisen paikan laukaista ylämummoon.” Suomen vuoro sijoittuu merkittävään institutionaaliseen taitekohtaan, kun Eurooppa-neuvosto sopii kesäkuussa europarlamenttivaalien jälkeen uudesta viisivuotisesta strategiaohjelmasta vuosille 2020-2024. Strategiaohjelmaan määritellään Euroopan unionin toimintaa ohjaavat painopisteet. Suomi tulee olemaan ensimmäinen puheenjohtajamaa, joka pääsee implementoimaan uusia painopisteitä Euroopan unionin neuvoston työhön. Suomi pääsee siis todella vaikuttamaan eurooppalaisen ilmastopolitiikan suuriin linjoihin.
Kyse poliittisesta tahdosta
Ilmastoveivi2019 -kampanjan konkreettinen tavoite on kerätä puoli miljoonaa allekirjoitusta vetoomukseen, joka vaatii päättäjiltä ilmastokriisin torjumisen asettamista ykkösprioriteetiksi. Tämä tarkoittaa, että ilmastokriisin torjumisen tulisi asettaa reunaehdot kaikelle muulle päätöksenteolle. Kampanjassa kyse on nimenomaan poliittisesta tahdosta – siitä, mihin kohtaan arvojärjestystä päättäjät asettavat ilmastokriisin. Puolesta miljoonasta allekirjoituksesta on tällä hetkellä saatu noin 35 000 allekirjoitusta. Kolehmainen uskoo tavoitteen toteutumiseen, vaikka siitä ollaan vielä kaukana. Kolehmaisen mukaan kampanjassa on muutenkin kyse pienestä ihmeestä.
Kampanjaan on lähtenyt mukaan lukuisia yhteistyökumppaneita, muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja Suomen partiolaiset. Välillisesti erilaisten organisaatioiden kautta kampanja on saavuttanut jo 1,5 miljoonaa ihmistä, ja yhteydenottoja tulee jatkuvasti lisää. Kansainvälistä mediahuomiotakin on tulossa, kun kampanjasta kerrotaan kevään aikana saksalaisessa yleisradiossa ja Die zeit -lehdessä, joissa kampanja linkitetään vastaaviin kampanjoihin maailmalla.
Kampanja pyörii yli 350 vapaaehtoisen voimin, joista noin 200 toimii aktiivisesti. Vapaaehtoisten porukka on dynaaminen, sillä kuka tahansa voi lähteä mukaan ja antaa panoksensa lyhyessäkin ajassa. Kampanja on puoluepoliittisesti sitoutumaton, ja kannustaa kaikkia viiteryhmästä riippumatta osallistumaan toimintaan.
Otollinen aika aktivismille
IPCC:n raportti lokakuun alussa, Suomessa huhtikuussa käytävät eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit toukokuussa sekä Suomen tuleva puheenjohtajuuskausi Euroopan unionin neuvostossa ovat antaneet otolliset lähtökohdat nuorille, kovatahtoisille aktivisteille. Toinen esimerkki yksittäisen kansalaisen mahdollisuudesta aktivoida yhteisön jäseniä ja päättäjiä on vuoden 2018 lopussa mediahuomiota kerännyt Greta Thunberg. Thunberg antoi kasvot Ruotsissa käydylle vaalikeskustelulle osoittamalla mieltään Ruotsin eduskuntatalon edessä keskellä poliittista myllerrystä. Thunberg vaatii päättäjiltä ilmastotoimia sekä näiden toimien asettamista talouden edelle. Thunbergin nuori ikä ja taistelutahto on kerännyt maailmanlaajuisesti huomiota, ja johtanut muun muassa Australiassa ja Helsingissä koululakkoihin.
Yhteistä Kolehmaiselle ja Thunbergille on ratkaisukeskeisyys ja poliittisiin päättäjiin vetoaminen. Kolehmainen kertookin olevansa thunberglainen, ja että meidän tulisi olla paniikissa ja toimia kiireessä. Nuorten aktivistien esilletulo ja esimerkiksi juuri koululakot kertovat siitä, että ilmastonmuutos koskee nuorempia sukupolvia konkreettisemmin.
“Se, mitä tällä hetkellä rakennetaan taloudellisten realiteettien mukaan, ei perustu millään lailla planetaarisille realiteeteille”, Kolehmainen sanoo. Hänen mukaansa hiilitaloudelle perustuvaa tulevaisuutta ei ole olemassa, ja päättäjien tulisi ymmärtää se. Tällä hetkellä päättäjät tekevät päätöksiä oman todellisuutensa mukaisesti, ja unohtavat tulevien sukupolvien todellisuuden, jossa maailma on täysin erilainen. Kolehmaisen mukaan keskustelu tulisi kääntää siihen, että rakennamme yhteiskuntaa uudestaan, emmekä hyväksy katastrofia.
“Se, mitä tällä hetkellä rakennetaan taloudellisten realiteettien mukaan, ei perustu millään lailla planetaarisille realiteeteille.”
Suomi ilmastopoliitiikan keskiössä
Kolehmaisen mukaan ei tulisi vähätellä Suomen tai Euroopan unionin asemaa ilmastopoliittisessa keskustelussa: “EU on edelleen keskeinen innovaatiokeskus, ja ilmastonmuutoksen ratkaiseva teknologia voi aivan hyvin olla suomalaista cleantechiä. Tästä maailmankolkasta voi tulla ne ratkaisut, joilla yhteiskunnat siirtyvät hiilineutraaliuuteen tai hiilinegatiivisuuteen. Maailmassa ei olla koskaan kehitytty samanaikaisesti, jotkut näyttävät esimerkkiä ja jotkut seuraavat.” Kolehmainen ei koe olevansa toiveikas sen suhteen, että ratkaisuja keksittäisiin jossain muualla. “Ei siis ole muita vaihtoehtoja, kuin lähteä rakentamaan ratkaisuja Suomen vahvuuksien puitteissa. Suomi ja pohjoismaat voivat hyvin johtaa kehitystä. Koska me voidaan, niin tottakai tehdään. Suomen kannattaa nyt vain opetella ajattelemaan itsensä maailman ilmastojohtajana”, Kolehmainen pohtii.
Kaiken ilmastoahdistuksen keskellä kampanja tuntuu virkistävältä ja ratkaisukeskeiseltä. Ilmastokriisin vakavuuteen nähden kampanja näyttäytyy visuaalisesti valoisana ja korostaa optimismia. Se pyrkii urheiluretoriikan ja siihen liittyvän joukkovoiman korostamisen avulla tavoittamaan Suomen kansalaisia myös ilmastohuolen ulkopuolelta. Kampanja pyrkii IPCC:n linjan mukaisesti korostamaan muutoksen mahdollisuutta, jos tartumme toimeen välittömästi.
“Keskustelu ei saisi rajautua siihen, että yksilön tulee muuttaa koko elämäntapansa kantaakseen kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Yksilöllä ei aina ole resursseja eikä tahtoa, ja panostus on liian suuri. Ehdotettujen toimien tulee olla päättäjälähtöisiä. Ei se voi olla minun ja sinun vastuulla. Se on myös vaarallista väittää niin”, Kolehmainen sanoo.
“Ei se voi olla minun ja sinun vastuulla. Se on myös vaarallista väittää niin.”
