Saksassa tila kritisoida Israelia on hyvin kapea. Viimeisen vuoden aikana Palestiinalle osoitettu tuki on ollut lukuisia kertoja tulilinjalla. Ilmaisunvapautta rajoittavat lait ja mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen rapauttavat saksalaista demokratiaa.
Teksti: Kristian Paltila. Kuvat: Wikimedia Commons.
Saksaa pidetään usein mallimaana oman historiansa käsittelyssä. Harva maa suhtautuu yhtä vakavasti antisemitismin kitkemiseen kuin Saksa. Maa tekee historiansa kanssa tiliä vielä pitkään, ehkä niin kauan kun se ylipäätään on olemassa.
Gazan sota paljasti tämän historiasuhteen ikävän puolen. Antisemitismin vastaisesta taistelusta on tullut lyömäase palestiinalaisia tukevien aktivistien hiljentämisessä, eikä ilmiö ole uusi. Nakba-päivän mielenosoitukset kiellettiin Saksassa jo vuonna 2022. Päivänä muistetaan 1948 Israelin perustamista seurannutta palestiinalaisten etnistä puhdistusta.
Saksan suhde menneisyyteensä ei ehkä alun perinkään ollut täysin terve. Parantumaton syyllisyys on tehnyt siitä myrkyllisen mustavalkoisen. Sen sijaan, että menneisyys ohjaisi sitä toimimaan nyt paremmin, maa toistaa virheitään kohtalokkaalla tavalla.
Asevienti jatkuu
Marraskuussa 2024 kansainvälinen rikostuomioistuin ICC antoi pidätysmääräyksen Israelin pääministeri Benjamin Netanjahusta. Hänen lisäksi pidätysmääräykset annettiin Israelin entisestä puolustusministeri Yoav Gallantista ja Hamas-johtaja Mohammed Deifistä. The Telegraphin mukaan Saksan liittokansleri Olaf Scholzin edustaja antoi ymmärtää, ettei Saksa pidättäisi Netanjahua historiansa ja Israel-suhteensa vuoksi.
Saksa ei ole ainoa Euroopan maa, joka on antanut vastaavia lausuntoja. Israelin läntisiä liittolaisia kohahduttanut pidätysmääräys on saanut myös Ranskan epäröimään. Maa kertoi ensin noudattavansa pidätysmääräystä, mutta vaihtoi linjaansa. Helsingin Sanomat kertoi ranskalaisen median perusteella, että Netanjahu olisi henkilökohtaisesti vaatinut Ranskan presidenttiä Emmanuel Macronia pidättäytymään määräyksen noudattamisesta.
The Guardianin mukaan ICC:n pidätysmääräys Netanjahusta on ensimmäinen kerta, kun sellaisen kohteena lännen liittolainen.
Lokakuussa 2024 Euronews uutisoi Saksan hallituksen antaneen harhaanjohtavaa tietoa aseviennin määrästä Israeliin. Hallitus väitti vuoden viennin arvoksi lokakuuhun mennessä 45 miljoonaa euroa.
Vasemmistonationalistisen BSW-puolueen puheenjohtajan Sara Wagenknechtin hallitukselle tekemän tietopyynnön myötä tuli ilmi, että todellisuudessa Saksa oli vienyt aseita Israelille 94 miljoonan euron edestä pelkästään elokuun ja lokakuun välisenä aikana.
Samaan aikaan, kun asevienti jatkuu, kriittisiä ääniä hiljennetään. Palestiina-aktivistien ja Palestiinan tueksi asettuvien tukahduttaminen on saanut Saksassa suuret mittasuhteet.
Minkälaiseen valoon Saksa ja muut Euroopan maat asettavat kansainvälisen oikeuden, jos se ei koske Israelia? Länsimaita on helppo syyttää tekopyhiksi, kun syytös on totta. Koko järjestelmä perustuu universaaliudelle. Kun lännen liittolainen pääsee kuin koira veräjästä ja kansainvälisiä elimiä kyseenalaistetaan, eettiset vaatimukset Venäjän kaltaisille maille menettävät arvopohjansa.
Joelta merelle, kadulta putkaan
6.8.2024 Berliinissä annettiin tuomio ”From the river to the sea, Palestine will be free” -iskulauseesta mielenosoituksessa lokakuussa 2023. Oikeuden mukaan käyttämällä iskulausetta syytetty antoi hyväksyntänsä Hamasin iskuille ja kielsi Israelin oikeuden olemassaoloon.
Syytetty tuomittiin yhteensä 600 euron sakkoihin. 2023 Berliinin osavaltiossa kiellettiin palestiinalaisten Keffiyeh-huivien ja ”Free palestine”-tarrojen käyttö kouluissa. Päätöstä perusteltiin koulurauhan säilyttämisellä nykyisessä tilanteessa. Koulutussenaattori Katharina Guenther-Wuensch ilmaisi kouluille suunnatussa kirjeessään, että kaikki mikä voi olla tulkittavissa terrorismin tai Israelin vastaisten iskujen hyväksynnäksi uhkaa koulujen rauhaa.
Marraskuun lopussa, kansainvälisenä päivänä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, Berliinin Kreuzbergissä järjestettiin feministinen mielenosoitus Palestiinan puolesta.
Brittiläinen Novara Media jakoi mielenosoitusta käsittelevässä artikkelissaan somevideon, jossa poliisi kuristaa naista keskellä väkijoukkoa. Muutama mielenosoittaja yrittää ilmeisesti tulla väliin, jonka jälkeen poliisi näyttää lyövän nyrkein kohti väkijoukkoa. Lopuksi yksi poliiseista sumuttaa mielenosoittajia kaasu- tai paprikasumutteella.
Novara Median haastattelemien ensihoitajien mukaan poliisi esti heitä auttamasta tajuttomalta vaikuttanutta naista. Poliisi kiisti ensihoitajien lausunnon ja väitti naisen kieltäytyneen poliisin tarjoamasta hoidosta. Useat mielenosoittajat raportoivat poliisin aiheuttamista vammoista, kuten murtuneesta nenästä ja polvesta.
Yhtenä virallisena syynä toiminnalleen ja pidätyksilleen poliisi kertoi jo aikaisemmin mainitun ”terrorististen symbolien käyttämisen”. Se tarkoittaa usein ”From the river to the sea” -iskulausetta, jonka Berliinin poliisi luokittelee Hamasia tukevaksi. Yhdellä osallistujalla nähtiin Hamasia tukeva t-paita.
Kyse ei ole poikkeuksesta. Some on täynnä videoita ympäri Saksaa, joissa poliisi pahoinpitelee rauhallisen oloisia mielenosoittajia. Vaikka koko tilanne ei videoista aina selviä, on hyvin vaikea kuvitella millaisessa tilanteessa poliisin brutaali toiminta olisi perusteltua.
Keväällä 2024 Novara Media uutisoi Palestiinaa tukevan, antisionistisen juutalaisryhmä Jüdische Stimmen pankkitilin äkillisestä jäädyttämisestä ”varotoimenpiteenä”, kun pankki pyysi listaa sen jäsenten tiedoista. Novara Median haastattelemien asiantuntijoiden mukaan pyyntö oli lainvastainen ja rikkoi muun muassa EU:n yksityisyyden suojaa. Novara Median mukaan ryhmän tili jäädytettiin myös 2019, seurauksena sen tuesta Israelin boikotointia ajavalle BDS-liikkeelle.
Deutsche Welle kertoi kesäkuussa 2024 Saksan hallituksen sopineen lakiehdotuksesta ”terrorismirikoksia edistävien” ulkomaalaisten karkoituksesta. Uuden lain myötä jo yksittäinen merkki “terroristisen teon hyväksynnästä”, kuten tykkäys somessa, voisi täyttää karkoituskriteerit, jopa ilman aiempia rikostuomiota. Ylen mukaan liittokansleri Olaf Scholziin on kohdistunut jo pitkään paineita vähentää maahanmuuttoa.
Marraskuussa 2024 Saksan liittopäivät äänesti päätöslauselman puolesta, jossa kulttuuri- ja tiedehankkeiden rahoitus sidottiin siihen, miten ne noudattavat kiistanalaista IHRA-määritelmää antisemitismistä. Valtion tukea saadakseen hankkeet eivät saa esimerkiksi kiistää Israelin oikeutta olemassaoloon. Päätöslauselma ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova.
Määritelmä on kiistelty, koska se sisältää useita Israelin valtiota käsitteleviä kohtia, joiden on tulkittu suojelevan sen toimintaa kritiikiltä ja kaventavan sananvapautta. Esimerkiksi kohta “kaksoisstandardien soveltaminen vaatimalla Israelilta käyttäytymistä, jota ei odoteta tai vaadita miltään muulta demokraattiselta kansakunnalta” herättää paljon kysymyksiä. Mitä “kaksoisstandardeilla” tai “demokraattisella kansakunnalla” tarkoitetaan tässä yhteydessä? Voidaanko tämän perusteella ylipäätään tehdä päätelmiä antisemitismistä?
Antisemitismistä ja islamofobiasta
Tutkimusten mukaan antisemitistinen väkivalta Saksassa on lisääntynyt. Historiansa vuoksi ei ole yllättävää, että se huolestuttaa maata. Siihen täytyy puuttua. On silti täysin kyseenalaista, miten Israelin politiikkaa vastustavien mielenosoitusten tukahduttaminen edistää asiaa.
Antisemitismin määritelmän entistä tiukempi kytkeminen Israelin valtioon tuskin auttaa vähentämään antisemitismiä. Nämä kaksi asiaa kun pitäisi nimenomaan erottaa tiukasti toisistaan. Kollektiivisen syyllisyydentunnon vankina Saksa on kiinnittynyt vainoharhaisesti Israelin määräämään narratiiviin. Toki puhtaasti geopoliittisilla eduilla ja maiden välisestä syvästä suhteesta seuraavilla velvollisuuksilla lienee osansa.
Arabeihin tai muslimeihin kohdistuva väkivalta tai rasistinen häirintä ei ole Saksassa anti-antisemitismin kaltainen prioriteetti. Islamofobialle ja arabeihin kohdistuvalle rasismille vaikuttaa olevan Euroopassa hiljaista hyväksyntää. Useissa maissa äärioikeistopuolueet ovat keränneet kannatusta juuri niiden avulla. Rasismin ja antisemitismin vastaisen toiminnan muuttuminen valikoivaksi on vaarallista, sillä sen pitäisi aina koskea kaikkia haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä.
Israelilaisen historioitsijan Ilan Pappén sanoin: ”Jos rasismia vastaan taistellaan onnistuneesti, samalla voitetaan taisto antisemitismin kanssa. Jos taistelu antisemitismiä vastaan halutaan irrottaa rasisminvastaisesta taistelusta, se tulee epäonnistumaan.”
On demokratian vastaista rajoittaa vapautta kritisoida Israelin kaltaisia valtiollisia toimijoita. Valtiot ja niiden politiikka ovat eri asioita, kuin ihmiset ja ihmisryhmät. Tätä rajaa Israel yrittää jatkuvasti häivyttää.
Kiistämättä Saksan vastuuta tässä ja nyt, on myönnettävä, että tilanne on absurdi. Juutalaisten kansanmurhaan syyllistyneen maan pitäisi tuomita juutalaisvaltion sotarikokset, jotka YK:n ja useiden ihmisoikeusjärjestöjen mukaan täyttävät kansanmurhan tunnusmerkit.
Juutalaisuus ja Israelin valtio ovat eri asioita, eikä juutalaisten suojeleminen edellytä Israelin sokeaa tukemista. Juuri etnonationalismi ja osan ihmisyyden kieltäminen olivat niitä aineksia, joilla Saksan historian synkin luku kirjoitettiin.