Teksti: Amanda Kelo
Kuva: Robert Seger, Helsingin kaupunginteatteri
Helsingin kaupunginteatterin Humiseva harju herättää Emily Brontën rakastetun klassikon eloon ja pureutuu tarinan syvimpään ytimeen tavalla, jota on ajoittain jopa kivuliasta katsella.
“Sinä et tiedä mitä vääryys on”, Catherine huutaa. Tähän lauseeseen kiteytyy tuska, kipu ja kaipuu, jotka ovat Helsingin kaupunginteatterin Humisevan harjun ytimessä. Tammikuun lopussa ensi-iltansa saanut näytelmä perustuu Emily Brontën samannimiseen klassikkokirjaan, joka kertoo Earnshawn perheestä sekä nuorena taloon tuodusta orpopoika Heathcliffistä. Perheen tyttären Catherine Earnshawn (Oona Airola) ja Heathcliffin (Markus Järvenpää) välille syttyvä rakkaus ulottuu heitä ympäröivää kärsimystä pidemmälle, ja Englannin sumuiset nummet tarjoavat suojaa heidän palaville tunteilleen. Vaikeissa olosuhteissa he turvautuvat toisiinsa ja kasvavat yhteen: “Minä olen Heathcliff”, Catherine sanoo, “Ja minä olen Cathy”, Heathcliff jatkaa.
“Humiseva harju tempaisee katsojan voimalla mukaansa ja lähes kolmetuntisen esityksen aikana ajantaju katoaa.”
Humiseva harju on vaikuttava kokonaisuus
Humiseva harju ei ole austenmainen rakkaustarina, jossa keskiöön nousisivat hempeä rakkaus ja onnelliset loput. Tämän kaupunginteatterin sovituksen ohjannut Lauri Maijala tiedostaa. Humisevan harjun kaltaisen teoksen vieminen näyttämölle on haastavaa ja epäilin, mikäli näytelmä kykenisi vangitsemaan alkuperäisteoksen voimakkaita tunteita ja hurjia hahmoja. Esityksen myötä kaikki epäilykseni kuitenkin hälvenivät.
Humiseva harju tempaisee katsojan voimalla mukaansa, ja lähes kolmetuntisen esityksen aikana ajantaju katoaa. Maijalan sovituksessa korostuvat lapsuuden traumojen kauaskantoiset seuraukset ja kostonhimon valtava voima. Ihmisluontoa kuvataan julmimmillaan, mutta samalla kaiken tuskan takana piilee kahden ihmisen välinen ehdoton, kiihkeä rakkaus. Näytelmässä myös perehdytään jopa alkuperäisteosta syvällisemmin joihinkin keskeisiin teemoihin, kuten luokkaeroihin ja mielenterveysongelmiin.
Roolisuoritukset vakuuttavat
“Rakastit minua. Millä oikeudella jätit minut?” Heathcliff anelee. Näyttelijän silmistä valuu kyyneliä ja tuskainen ilme välittää ahdistusta. Roolisuoritus on kokonaisuudessaan häikäisevä – Järvenpää on omaksunut Heathcliffin roolin vuorosanoista elekieleen ja tarjoaa aidon, ensiluokkaisen tulkinnan hyvin monimutkaisesta hahmosta. Roolisuoritukset osuvat myös muiden hahmojen kohdalla nappiin. Catherinen roolissa oleva Airola korostaa hahmonsa luonteen tulisuutta, vilkkautta sekä villiä, vapauteen pyrkivää sielua. Catherinen veljeä Hindley Earnshawta näyttelevän Markku Haussilan suoritus ei jätä myöskään kylmäksi. Haussila kuvaa osuvasti hahmonsa arvaamatonta ja väkivaltaista luonnetta, jonka takana piilevät syvälle juontavat kateus, katkeruus ja ylpeys.
”Tätä on teatteri parhaimmillaan!”
Lavastuksesta ja maskista roolisuorituksiin ja ohjaukseen, Helsingin kaupunginteatterin Humiseva harju on tarkasti suunniteltu kokonaisuus, joka luotaa syvälle alkuperäisteokseen. Voimakas tunnelataus säilyy läpi esityksen, ja yhdessä taidokkaiden roolisuoritusten ja onnistuneen lavastuksen kanssa Humiseva harju on eheä ja koskettava kokonaisuus. Näytelmä kunnioittaa alkuperäisteosta, mutta uskaltaa silti myös tarvittaessa uudistaa sitä. Esityksen päätyttyä silmäni ovat kyyneleiset ja olo jokseenkin häkeltynyt. Tätä on teatteri parhaimmillaan!
Humisevaa harjua esitetään HKT:n päänäyttämöllä 30.1.-28.4. Peruslippu alkaen 30€ ja opiskelijalippu alkaen 15€.