Maailmankartan yläreunaa hipoo yleensä tilastojen valossa harmaaksi väritetty Grönlanti – tietoa ei saatavilla. Enää Grönlannin hupeneva jääpeite ei ole ainoa, mikä herättää kansainvälisen kiinnostuksen. Maailman suurimmalla saarella tiivistyvät suurvaltapolitiikka ja turvallisuus, ilmastonmuutoksen rajut seuraukset, taistelu alkuperäiskansojen oikeuksista, kasvava turismi ja kilpajuoksu maaperän rikkauksille.
Teksti ja kuvat: Eeva Honkonen, kuvitus: Saara Pylkkänen
Grönlanti on kaupan! Tai ainakin niin väitti Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vuonna 2019. Ehdotus nosti Grönlannin kerralla kansainvälisten medioden etusivuille ja maailmanpolitiikan polttopisteeksi. Grönlantilaiset itse tyrmäsivät ajatuksen tietysti heti. Samoin teki Tanskan pääministeri Mette Fredriksen. Keväällä 2024 hän ja Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tekivät historiallisen vierailun Grönlannin pääkaupunkiin Nuukiin, missä he avasivat uuden EU-konsulaatin.
Yhdysvaltojen ohella Kiina on halunnut raivata reittiään arktiselle alueelle, kuten levittämällä globaalia Vyö ja tie -ohjelmaansa napapiirin pohjoispuolelle. Grönlanti on osannut pelata suurvaltapeliä. Se sai Kiinan investointien uhalla Tanskan taipumaan muun muassa uusien lentokenttien maksajaksi, vaikka Tanska oli siitä ensin ehtinyt kieltäytyä.
EU ei halua jäädä pahnanpohjimmaiseksi arktisessa kilpajuoksussa. Syksyllä 2023 EU käynnisti Global Gateway -strategiansa, jonka tarkoituksena on edistää investoinneilla ilmastonmuutoksen vastaista taistelua, paikallista terveydenhuoltoa, tasapuolista kilpailua sekä huoltovarmuuden turvaamista.
EU:n ja Grönlannin välisten neuvottelujen ytimessä ovat Grönlannin kallioperän rikkaudet. EU:lla on 34 kriittisen raaka-aineen lista, joista ainakin 27 löytyy tiettävästi Grönlannin uumenista. Grönlanti on geologialtaan äärimmäisen rikas, sillä saaren kallioperä on maailman vanhin – sen historia kantaa maapallon syntyyn neljän miljardin vuoden taakse.
Täpärää kansanäänestystä seurannut ”Gröxit” 1985 päätti Grönlannin jäsenyyden Euroopan talousyhteisössä, muutamia vuosia ennen kuin siitä tuli EU. Nyt EU yrittää lämmitellä kahdenvälistä suhdettaan Tanskan kuningaskunnalle kuuluvaan Grönlantiin. Suurin osa liki 57 000 grönlantilaisesta haaveilee itsenäisyydestä, ja sitä kannatetaan yli puoluerajojen.
Laaja itsehallinto-oikeus takaa Grönlannille mahdollisuuden itsenäistyä, mikäli Grönlanti niin päättää. Sitä varten arktisen saaren on ainakin vahvistettava talouttaan ja järjesteltävä tulevaisuuden turvallisuutensa. Tähän saakka Tanska, Naton ja Yhdysvaltain tuella, on vastannut Grönlannin puolustuksesta.
EU solmi syksyllä 2023 Grönlannin kanssa 94 miljoonan euron sopimuksen, josta valtaosa eli 72 miljoonaa euroa on korvamerkitty koulutukseen erityisesti ammatillisen ja teknillisen osaamisen vahvistamiseksi. Lisäksi grönlantilaisiin peruskouluihin tuodaan raaka-aineisiin ja tekniikkaan painottuvaa innovaatio-oppimista.
Teknologiaopinnot Grönlannissa ovat uuden aikakauden alku. Kolonialismin peruna saaren yliopistossa ei edelleenkään voi opiskella matemaattisluonnontieteisiä aineita, vaan niitä varten koulutus on hankittava saaren ulkopuolelta.
Energian ja kriittisten raaka-aineiden tutkimiseen EU myönsi 22 miljoonaa euroa. Grönlannin esiintymien potentiaalia verrataan Australiaan ja Kanadaan kaivostoiminnan mahtimaihin. Edelleen tutkimustyö Grönlannissa on alkuvaiheessa vaatimattomien resurssien ja haastavien olosuhteiden vuoksi. Sopimuksellaan EU toivoo avaavansa Grönlannin geologisen potentiaalin.
Grönlanti puolestaan on luvannut vastineeksi saamilleen rahoille tiivistää strategista kumppanuutta EU:n kanssa. Sopimuksella tavoitellaan vihreään siirtymään tarvittavien raaka-aineiden turvaamista. Tähän saakka EU on ollut riippuvainen useiden eri maailmankolkkien raaka-aineista. Nyt EU haluaa varmistaa strategisen autonomian kriittisissä teknologioissa.
Samansuuntaiset tarkoitusperät on myös muilla maailmaa johtavilla toimijoilla. Tulevaisuudessa raaka-aineiden saanti vaikeutuu entisestään, sillä saavutettavimmat kohteet on jo lähes tai kokonaan tyhjennetty luonnonrikkauksistaan.
Enenevissä määrin kriittistä teknologiaa valmistetaan kierrätetyistä materiaaleista. Ne eivät kuitenkaan riitä nykyiseen tarpeeseen, sillä tuotettavan teknologian määrä kasvaa kasvamistaan. Sen vuoksi Grönlannin kaltaisiin paikkoihin halutaan päästä käsiksi lähes hinnalla millä hyvänsä.
Grönlanti on pinta-alaltaan noin seitsemän kertaa Suomen kokoinen. Kesäisin aina Helsingin leveyspiirin eteläpuolelle ulottuvasta saaresta sulaa vähän Suomea suurempi maa-alue. Tämä ikiroudasta vapaa alue on se, josta EU pyrkii saamaan kriittiset raaka-aineensa. Vaikka ikiroudan ja jäätikön määrä vähenee eikä meri enää jäädy talvisin, ei alueelle pääsee vaivattomasti muuttuvien sääolosuhteiden ja vaikeakulkuisen maaston vuoksi.
EU:n ja Grönlannin välinen sopimus kätkee sisäänsä moninaisia strategisia tavoitteita. Ensisijaisesti se tarjoaa EU:lle etumatkan muihin Grönlannin maaperästä kiinnostuneisiin verrattuna.
Global Gateway ei luultavasti vedä vertoja investointien koossa Kiinan Vyölle ja tielle. Itsenäistyäkseen Grönlanti tarvitsee rahaa, sillä nykyisellään Tanskan kuningaskunta maksaa Grönlannille vuosittain noin 475 miljoonaa euroa, mikä on hieman yli puolet Grönlannin itsehallinnon vuosibudjetista.
Grönlantilaisten laaja itsehallinto päättää kaikesta muusta saarta koskevasta paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tanska tekee omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa EU:ssa ja NAtossa, joten Grönlannista on tullut ilman omaa tahtoaan niiden läheinen kumppani. Tulevaisuuden mahdollinen itsenäistyminen jättää avoimeksi kysymyksen yhteistyöstä länsiliittoutumien kanssa.
EU haluaa turvaamaan selustaansa luomalla kahdenväliset suhteet Grönlantiin toivoen, että tulevaisuudessa mahdollisesti itsenäinen Grönlanti haluaa jatkaa tiivistä yhteistyötään EU:n kanssa.
Ursula von der Leyenin poliittinen erityisavustaja Tomas Baert kommentoi The Guardianille (14.3.2024) haastattelussa EU:n arvostavan kumppaneitaan. EU:lle on tärkeää parantaa mielikuvia itsestään yhteistyöllä sekä luoda paikallista hyötyä grönlantilaisille: ”Me emme halua vain kaivaa ja karata. Erityisesti Kiina tekee niin, mutta myös monet muut.”
Tahto tehdä asiat oikein on EU:ssa kova, mutta se onnistuu vain, jos EU-päättäjät pitävät grönlantilaisia vertaisinaan. Grönlantilaiset eivät kaipaa uutta siirtomaaisäntää.
