Teksi: Elise Jäämeri
Kuvitus: Hanna Lehmonen
Amerikkalaiseen yhteiskuntaan liitetään mielikuva nykyaikaisuudesta ja sen viihdetuotanto on maailman vaikutusvaltaisimpia. Samaan aikaan Yhdysvalloissa on kuitenkin paljon sisäisiä ristiriitoja ja eriarvoisuutta. Tällä hetkellä käynnissä on lukuisia erilaisia, keskenään ristiriidassa olevia kulttuurisotia, joista merkittävimmät vaikuttavat ja puhuttavat myös suomalaisessa yhteiskunnassa.
Amerikkalainen kulttuuri tuo mieleen paljon erilaisia mielikuvia. Hollywoodin mahtipontisen elokuvatuotannon, New Yorkin suurkaupungin, 1700-luvun eurooppalaiset uudisasukkaat ja Amerikan sisällissodan sekä vuoden 2008 finanssikriisin. Amerikan moninainen kulttuurien, etnisten ryhmien, kielten ja uskontojen kirjo loivat pohjan nykyisille maan sisäisille ristiriidoille.
Yhdysvallat on kiistatta yksi maailman vaikutusvaltaisimmista kulttuureista. Amerikkalaisia elokuvia, kirjallisuutta, musiikkia, tv- ja suoratoistopalveluiden sarjoja kulutetaan laajasti ympäri maapalloa. Amerikkalaiset elokuvat ja sarjat vaikuttavat siihen, miten ihmiset eri puolilla maapalloa puhuvat, pukeutuvat, minkälaisia tavoitteita itselleen asettavat ja keitä he haluavat olla. Korkeatasoista teknologia-osaamista tulee Yhdysvalloista ja maassa on perustettu maailman tunnetuimpia yrityksiä.
Ulospäin voimakkaana esiintyvässä yhteiskunnassa on kuitenkin paljon sisäisiä ristiriitoja ja eriarvoisuutta. Internet-aikakausi mahdollistaa kulttuuristen vaikutustekijöiden siirtymisen vaivattomasti muihin maihin, myös Suomeen asti.
Kulttuurisotien alkulähteillä
Kulttuurisodilla tarkoitetaan kulttuurista konfliktia eri sosiaalisten ryhmien välillä, eli arvojen ristiriitaa ja taistelua vallasta, uskomuksista ja käytännöistä. Käsitettä käytetään kuvaamaan amerikkalaisen ajankohtaisen politiikan piirteitä. Esimerkkejä kulttuurisodista ovat erilaiset näkemykset monikulttuurisuudesta ja rasismista, abortista, sukupuolivähemmistöistä, aselaeista ja asenteista huumeita kohtaan.
Yhdysvallat on keskeinen maa kulttuurisodista puhuttaessa, koska uudisasukkaiden muuttaessa 1600–1700-luvuilla uuteen maailman toivat he omat kansalliset kulttuurisotansa mukanaan. Kulttuuriset konfliktit eri sosiaalisten ryhmien välillä, arvojen ristiriidat ja taistelut vallasta, uskomuksista ja käytännöistä ovat kaikki peruja eurooppalaisten uudisasukkaiden lähtömaiden kulttuureista. Tämän näkemyksen mukaan nykyiset amerikkalaiset kulttuurisodat ovat Amerikan sisällissodan aikaisia argumentteja ja väittelyitä arvoista, uskomuksista ja käytännöistä, jotka ovat säilyneet hengissä tähän päivään asti. Yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa uskonnolla on suuri merkitys. Uskonnollinen perintö vaikuttaa taustalla myös maallistuneissa yhteiskunnissa.
“Kulttuurisodilla tarkoitetaan kulttuurista konfliktia eri sosiaalisten ryhmien välillä, arvojen ristiriitoja ja taistelua vallasta, uskomuksista ja eri käytännöistä.”
Puhuttaessa kulttuurisodista ei tarkoiteta eri kulttuurien tai maiden välisiä konflikteja tai sotia. Kulttuurisodalla tarkoitetaan varsin tiukkasanaista keskustelua ja toimintaa siitä, mitä meidän tulisi olla, mitkä ovat arvomme ja mikä on identiteettimme. Pohdinta identiteetistä, uskonnosta, arvoista, yhtenäisyydestä ja kulttuurista on yhtä vanhaa kuin historia itse.
New Yorkin, Yhdysvaltojen suurimman kaupungin, ja länsirannikon viihdetuotantokeskuksen Los Angelesin väliin mahtuu 300 miljoonaa asukasta sekä monimuotoisia etnisiä ryhmittymiä ja arvoja. Tapoja kokea amerikkalainen yhteiskunta ja kulttuuri on yhtä monta, kuin yksilöitä maailmassa.
“Pohdinta identiteetistä, uskonnosta, arvoista, yhtenäisyydestä ja kulttuurista on yhtä vanhaa kuin historia itse.”
Syrjintää ja poliisiväkivaltaa vastustava liike
Keskeinen esimerkki Yhdysvaltojen kulttuurisodista on Black Lives Matter -liikehdin-
tä. Liikkeen tarkoituksen on kiinnittää huomiota tummaihoisten kokemaan syrjintään ja epäoikeudenmukaisuuteen. BLM-liike on saanut alkunsa Yhdysvalloista, mutta vaikuttaa myös kansainvälisesti. Liikkeen kannattajat haluavat kiinnittää lisää huomiota rakenteellisiin epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa mustat joutuvat suuremmalla todennäköisyydellä poliisin ampumaksi konfliktitilanteissa.
Suomessa BLM-liikkeen vaikutus näkyy monin tavoin, esimerkiksi aktiivisena keskusteluna tummaihoisten kokemasta epäoikeudenmukaisuudesta ja rasisminvastaisena liikehdintänä kansalaisyhteiskunnassa. Viimeisimpänä esimerkkinä voidaan pitää Ylen Marja Sannikka -keskusteluohjelman marraskuussa julkaistua jaksoa, joka herätti osassa katsojissa jyrkkää kritiikkiä. Keskustelussa n-sanaa käytettiin avoimesti, vaikka toinen haastateltava ilmaisi tuntevansa olonsa turvattomaksi termin käytön johdosta. Jakson julkaisu herätti aiheellisesti suurta kohua ja kritiikkiä arvostelukyvyn menetyksestä.
“Black Lives Matter-liike on esimerkki amerikkalaisesta kulttuurisodasta, joka vaikuttaa myös kansainvälisesti.”
Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Sofia Berner pohti marraskuussa Black Lives Matter -liikkeen joukkovoiman hiipumista. Kritiikki poliisia kohtaan on vaimentunut, kun väkivaltarikollisuus räjähti covid19-pandemian aikana. Mielenosoittajien vaatimia uudistuksia ei saada kongressissa läpi ja vuoden 2020 protestit ovat herättäneet vastaliikkeen, jonka mukaan protestoijat ovat liian herkkähipiäisiä. Amerikkalainen aseenkantokulttuuri on osa ongelmaa. Polarisoituneiden leirien välinen dialogi loistaa poissaolollaan ja keskustelu oikeustoimien tasa-arvoisuudesta nostaa myös Suomessa päätään. Aktiivinen keskustelu ja osallistuminen ovat keskeisiä yhteiskuntavaikuttamisen ja demokratian toteutumisen keinoja, ja pandemialla on väistämättä ollut vaikutusta osallistumisaktiivisuuteen. Kuluneen syksyn aikana Yhdysvalloissa käytyjen murhaoikeudenkäyntien taustalla vaikuttavat BLM-liike ja poliisiampumiset, aselainsäädäntö, woke- ja cancel-kulttuuri sekä perinteisempi republikaanien ja demokraattien välinen vastakkainasettelu.
Sukupolvien ristiriidat
Toisenlainen esimerkki Yhdysvaltoja jakavasta kulttuurisodasta on käsitys eri sukupolvien eroista ja yhtäläisyyksistä. Amerikkalaisten sukupolvikäsitysten rantautuminen Suomeen sellaisenaan ei ole ongelmatonta.
“Amerikkalaisten sukupolvikäsitysten rantautuminen Suomeen sellaisenaan ei ole ongelmatonta.”
Helsingin Sanomien toimittaja Pekka Torvinen kirjoitti lokakuussa sukupolvikeskustelun problematiikasta. Sukupolvi on Torvisen mielestä käsitteenä “niin sotkuisen hähmäinen”, että koko sukupolvikeskustelu on huonoa. Torvinen kyseenalaistaa amerikkalaisen termin boomer, jolla viitataan vuosina 1946–1964 syntyneisiin suuriin ikäluokkiin. Suomessa suuret ikäluokat syntyivät kuuden vuoden aikana vuosina 1945–1950. Boomerilla on Yhdysvalloissa eri merkitys, kuin suomalaisilla suurilla ikäluokilla. Boomeri rantautui Suomeen internetin välityksellä “ok boomer”-meemin kautta. Nuoremmat sukupolvet ärsyyntyivät vanhempien sukupolvien tekemistä jatkuvista yleistyksistä ja haukkumisesta. Boomereilla asiat ovat hyvin, taloudellinen turvallisuus taattu eikä ymmärrystä riitä nuorille, jotka ovat syntyneet synkempien tulevaisuusnäkymien aikaan.
Torvinen analysoi, että suomalaisessa sukupolvikeskustelussa kävi samoin kuin sukupolvikeskustelussa Yhdysvalloissa: tämä näkökulma unohtui täysin ja meemin sisältö yksinkertaistettiin pelkästään ikään liittyväksi herjaksi. Boomeri-käsite on tuontitavaraa Yhdysvalloista eikä se istu suomalaiseen kontekstiin.
Sukupolvitunnukset, kuten x-, y-, z-sukupolvi ja milleniaalit, on luotu ilman empiiristä ja teoreettista todistusaineistoa. Pelkkien syntymävuosien mukaan määritellyt ikäluokat edistävät sukupolvien stereotypisointia, heikentävät julkista keskustelua, haittaavat yhteiskunnallista tutkimusta ja ovat lisäksi pseudotiedettä.
Keskittyminen sukupolvien väliseen syyttelyyn vie huomiota oikeilta asioilta, kuten tasa-arvon rakenteellisilta ongelmilta. Jyrkät vastakkainasettelut luovat jännitteitä yhteiskuntiin eivätkä edistä kehitystä positiivisessa mielessä. Ei ole rakentava lähestymistapa mollata ihmisryhmiä sukupuolen, etnisyyden, seksuaalisuuden tai iän mukaan. Boomereita kritisoidaan laajasti, mutta 1960- ja 1970- luvun sukupolvien vaikutus naisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien kehitykseen on merkittävä. Sen sijaan kritiikki vuosikymmeniä kestäneistä kulutusjuhlista on paikallaan, sillä varoitusmerkkejä ylikuluttamisesta on ollut runsaasti nähtävillä.
Suhtautuminen aborttiin vaihtelee jyrkästi
Texasin osavaltiossa on Yhdysvaltojen jyrkin aborttilainsäädäntö, jossa abortin saa ainoastaan raskausviikolle kuusi asti. Aikarajan jälkeen abortti on osavaltion lakien mukaan mahdollista lääketieteellisen hätätilanteen perusteella, mutta hätätilannetta ei ole tarkasti määritelty. Uskonnolla on iso merkitys amerikkalaisessa yhteiskunnassa sekä kulttuurissa ja se vaikuttaa asenteisiin aborttia kohtaan.
Suomessa on jälleen virinnyt keskustelu kansallisen aborttilainsäädännön uudistamisesta. Aihe on noussut myös muiden eurooppalaisten valtioiden kuten Puolan linjan kiristymisestä. Suomen aborttilainsäädäntö on vuodelta 1970 ja Pohjoismaiden tiukin. Aborttiin tarvitaan kahden lääkärin hyväksyntä ja toimenpide on suoritettava ennen 12. raskausviikkoa. Julkisella puolella jonotukseen saattaa mennä huomattavan monta viikkoa, jolloin raskaus on jo merkittävästi pidemmällä. Tällöin abortin tekeminen on monimutkaisempaa ja siitä toipuminen kestää pidempään. OmaTahto2020-kansalaisaloite aborttilain uudistamisesta on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä.
Mediakentän jakautuneisuus lisää yhteiskunnan vastakkainasettelua ja näyttäytyy suomalaisesta monipuoluejärjestelmästä katsottuna turhan mustavalkoiselta. Amerikkalainen mediakenttä on vahvasti polarisoitunut kahteen eri ääripäähän. Fox News on konservatiivisiin uutisiin keskisttyvä kaapelitelevisiokanava ja republikaanien äänitorvi. CNN on toiseksi katsotuin kaapelitelevisiokanava ja se on erityisesti demokraatteja äänestävien amerikkalaisten suosiossa. Uutiskanavat levittävät tietoa kahdesta toisistaan eroavasta näkökulmasta. Muiden televisiokanavien lisäksi lisäksi päälle tulevat lukuisat erilaiset sosiaalisen median alustat, kuten Facebook, YouTube, Twitter, TikTok, Instagram ja niin edelleen. Näiden alustojen kautta ihmiset saavuttavat helposti poteroitunutta informaatiota ja maailmankuvaa.
Vaikutusvaltainen amerikkalainen kulttuuri jatkaa vaikuttamistaan muihin maihin. Vieraan yhteiskunnan ristiriitoja ei kuitenkaan pidä sellaisenaan tuoda muihin maihin. On hyvä muistaa terve kriittisyys ja selvittää ilmiöiden kokonaiskuva ja taustalla vaikuttavat kansalliset tekijät, joita harvoin voidaan suoraan siirtää ilmiöiden mukana toisiin maihin. Amerikkalaisten sukupolvikäsitysten muotoutuminen on sidottu paikalliseen prosessiin eikä sen suora siirtäminen muihin maihin ole ongelmatonta.
Kyseenalaiset aseenkantoluvat, jotka perustuvat amerikkalaisen yhteiskunnan historiaan, tai etnisten ryhmien puolueellinen kohtelu ja syrjintä eivät ole sellaisia asioita, joita muiden maiden kannattaa sellaisenaan alkaa toteuttaa. Sen sijaan kansallisista ilmiöistä nouseva keskustelu saattaa olla hedelmällinen tapa käsitellä muiden yhteiskuntien kehityskohtia, kuten vanhentunutta aborttilainsäädäntöä tai rakenteellista rasismia. Amerikkalaisia kulttuurisotia on vielä runsaasti lisää ja aihe on vielä pitkään ajankohtainen. Yhdysvaltalaisen yhteiskunnan polarisaatio ja pirstaloituneisuus tulevat jatkossakin olemaan kiinnostavaa seurattavaa.