Kannut kaakkoon 3/24

Valtsikassa me opiskelijat saamme työkaluja, joilla voimme ymmärtää ja analysoida ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Tiedekunnan etuna on aina ollut kyky käsitellä asioita kriittisesti, myös valtavirran ajattelun vastaisesti. Me valtiotieteilijät ymmärrämme erimielisyyttä ja jopa arvostamme vaikeita ja ristiriitaisia kysymyksiä sekä konsensuksen ravistelemista.

Omien opiskeluvuosiemme aikana on tapahtunut äkkiarvaamattomia tapahtumia – pandemia, Venäjän hyökkäyssota ja Israelin toteuttama etninen puhdistus Gazassa – jotka ovat horjuttaneet perusturvallisuuden tunnetta. Elämme maailmassa, jossa somevideot kuolevista lapsista sekoittuvat mössöksi pikamuotimainosten kanssa.

Moni näyttää turtuneen kärsimykseen – opiskelijat eivät. Me emme näe sotia ja konflikteja vain kaukaisina tapahtumina puhelimen ruudulla. Opiskelijoiden maailmantuska näkyy ahdistuksena, mutta toisaalta myös ennennäkemättömänä aktivoitumisena rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Valtiotieteellisen tiedekunnan sisällä aktivistinen ja poliittinen liikehdintä on erityisen vilkasta. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta hyväksyi jäsenaloitteen Israelin akateemisesta boikotista. Kannunvalajat oli yksi aloitetta tukeneista järjestöistä.

Ympäri Eurooppaa etenkin opiskelijat ja muut nuoret ovat osoittaneet mieltä palestiinalaisten puolesta. On varsin selvää, mitä tehtäisiin, jos opiskelijat saisivat päättää. Verenvuodatuksen lopettaminen ajaisi suurvaltapolitiikan ja etupiirien valvonnan edelle. Tällaiset näkemykset sivuutetaan valtionjohdossa idealistisena haihatteluna realismin maailmassa.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen poliittinen eliitti romuttaa nuorten yhteiskunnallisen kehityksen edellytyksiä. Unelmoiminen paremmasta Euroopasta ja maailmasta on niin sanotusti helvetin vaikeaa, jos rahaa ei riitä vuokran jälkeen ruokaan ja lainataakka kasvaa musertavaksi.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen taloudellisen rampauttamisen lisäksi opiskelijat siirretään “säästösyistä” asumislisän piiriin. Se heikentää opiskelun ja akateemisen kehittymisen edellytyksiä jo entisestään. Taloudellisessa ahdingossa on vaikeaa olla aatteellinen ja menestyvä. Minkälaiseen tulevaisuuteen opiskelija voi ylipäätään uskoa, millaista maailmaa haluaisimme luoda?

Koska herran tähden, me sentään yritämme vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Opiskelijoiden näkökulma on sysätty syrjään, vaikka opiskelijat ovat saaneet poikkeuksellista mediahuomiota. Se tai noteeraukset yliopiston puolelta eivät lämmitä, jos lopputulos on sama: opiskelijoiden näennäinen ymmärtäminen. Niin visiot oikeudenmukaisemmasta maailmasta kuin avunhuudot painavan velkataakan ja tuloheikennysten suosta, kaikuvat kuuroille korville.

Venla Lehtinen, opintosihteeri

Matti Välipakka, taloudenhoitaja

ja muu Kannunvalajien hallitus

Kirjoitus perustuu Kannunvalajien puheenvuoroon valtiotieteellisen tiedekunnan kesäjuhlassa 8.8.2024.