Teksti: Samuli Leppämäki
Taiwan sai jo uuden presidentin, eivätkä kaikki maailman johtajat tiedä miten reagoida. Samalla Pakistanin vilpillisiksi syytettyjen yleisvaalien kärkikolmikosta löytyi peräti kaksi rikostuomion saanutta ex-pääministeriä. Vaikka kaikessa ei voi pysyä perässä, media havahtuu usein geopoliittisesti kriittisiin hallintoihin vasta silloin kun ne vaihtuvat vaalien sijaan väkisin.
Vuosi 2024 lähtee käyntiin useilla vaaleilla ympäri maailmaa. Vuoden aikana merkittäviä kansallisia vaaleja käydään muun muassa Iranissa, Etelä-Afrikassa, Intiassa, Indonesiassa, Azerbaidžanissa sekä Venäjällä. Amerikkalaisen National Democratic Institute -järjestön globaali vaalikalenteri listaa kuluvalle vuodelle jopa 60 isompaa vaalia. Suomalainen mediakäsittely muiden maiden kansallisista vaaleista on valikoivaa. Se keskittyy maantieteellisesti läheisiin, eurooppalaisiin, kohteisiin. Tapahtumat vaalien välissä jäävät myös usein katveeseen, ellei paikalle kehity akuuttia kriisitilannetta tai vallankaappausta.
Vaikka maailman hallintojen tai puolueiden tunteminen voi tuntua hankalalta, löytyy useista konteksteista yksi yhteinen ilmiö: median myötä lisääntyvä politiikan henkilöityminen. Yksi tapa kiteyttää olennaisimpia piirteitä maailman vaaleista onkin esitellä niiden keskeisiä hahmoja – heitä jotka vaaleista tarinoita rakentavat. Taiwanin ja Pakistanin jo käydyissä vaaleissa päähenkilöt olivat selvät.
Taiwan
Tsai Ing-wen on toiminut Kiinan tasavallan, eli Taiwanin, presidenttinä vuodesta 2016. Demokraattisen edistyspuolueen (DPP) johdossa Tsai on kannattanut saarivaltion vahvoja suhteita Yhdysvaltoihin ja vakautta Kiinaan päin. DPP:n linjan mukaisesti hän ei ole kokenut Taiwanin itsenäisyyden julistusta tarpeelliseksi, koska saari on jo itsenäinen valtio. Tsai on vastustanut Kiinan johtajan Xi Jinpingin suhtautumista Kiinan lähialueisiin.
Xi on korostanut “yksi valtio, kaksi järjestelmää” -mallia muilla erillisillä talousalueillaan sekä Taiwan-suhteessa vuoden 1992 konsensusta. Taiwanilaisten solidaarisuuden osoitukset Hongkongin taannoisille demokratiamielenosoituksille heijastivat osaltaan asennetta Xin näkemyksiä kohtaan, joissa Taiwan on osa Kiinan kansantasavaltaa. Viimeisen vuoden ajan suhteet Kiinan kansantasavallan ja Kiinan tasavallan välillä ovat olleet varsin rauhallisia Manner-Kiinan sotilasoperaatioista huolimatta.
13. Tammikuuta Tsaille valittiin presidentinvaaleissa seuraaja, Lai Ching-te, samaisesta edistyspuolueesta. Istuvan varapresidentin voitto Kuomintangin ehdokkaasta Hou Yu-ihistä oli tiukka. Olennaisimmat ehdokkaiden väliset erot koskivat nykyistä dialogisempaa Kiina-suhdetta, riippuvuutta Yhdysvalloista ja puolustusmenoja. William Lainakin tunnettu tuleva presidentti on luvannut jatkaa Tsain varovaista linjaa sekä nostaa puolustusbudjettia aiemmasta. Vastaehdokas Hou kutsui presidentinvaaleja valinnaksi rauhan ja sodan välillä, kun taas Lai on puhunut valinnasta demokratian ja autokratian välillä.
Pekingin puolella Laita ei kunnioiteta, eivätkä Kiinan sotilaslennot saaren ympärillä ole hänen valintaansa päättyneet. Venäjän ulkoministeriön puhemies Maria Zakharova on ilmoittanut, että Moskovasta käsin saari nähdään jatkossakin osana Kiinan kansantasavaltaa.
Demokraattipuolueen presidentti tuskin antaa julistusta itsenäisyydestä, koska Tsain tapaan pitää sitä jo vallitsevana totuutena. Luonnollisesti radikaaleja eroja Tsain ja hänen varapresidenttinsä välillä ei ole, mutta kansainväliset reaktiot korostavat Lain aktiivisemmin vastustavaa suhtautumista Manner-Kiinan sotilaallisiin provokaatioihin. Mikäli Lai jatkaa kovaa linjaansa Kiinaa kohtaan noustessaan presidentiksi toukokuussa, voi tarve Yhdysvaltojen taloudelliselle ja sotilaalliselle tuelle korostua.
Pakistan
Pakistanin yleiset vaalit, joita on lykätty joulukuusta lähtien, pidettiin 8. helmikuuta. Yli 90 päivän viivästymistä perusteltiin väestönlaskennan tulosten huomioimisella vaalipiirien määrityksessä. Viivästyminen toi yleiset vaalit hyvin lähelle maaliskuun presidentinvaaleja. Samalla väliaikaishallitus torjuu terrorismin paluuta kahdessa maakunnassa ja valvoo epävakaata tilannetta Iranin ja Afganistanin kanssa jaetulla rajalla.
Entinen pääministeri Nawaz Sharif on palannut maanpaosta konservatiivisen muslimipuolueen PML-N:n puikkoihin. Sharif nousi maan johtoon jo vuonna 1990 ja on sittemmin nähnyt kolme pitkää kautta pääministerinä. Näistä jokaisesta hänet on syrjäytetty ensin erottamisen, sitten sotilasvallankaappauksen ja viimeiseksi korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena. Muun muassa vuoden 2016 Panaman paperit -paljastuksia seuranneiden korruptiosyytteiden myötä Sharif tuomittiin vuonna 2018 10 vuoden vankeuteen ja elinikäiseen kieltoon poliittisesta virasta. Samalla myös hänen edustamansa PML-N-puolue menetti paikkansa vallan kahvassa Pakistanin oikeudenmukaisuusliikkeelle, PTI:lle.
PTI:n nykyinen johtohahmo Imran Khan puolestaan istui vaalien aikaan linnassa – korruptiosyytteistä hänkin. Hallituspuolueen nauttima sotilaallinen tuki ei suojannut Khania oppositiopuolueiden äänestäessä vastoin hänen luottamustaan vuonna 2022. Epäluottamuslauseen masinoineen koalition takana olivat Pakistanin kansallispuolue PPP ja ennen hallinnut PML-N, alkuperäisenä tavoitteenaan nimenomaan Khanin syrjäyttäminen. PML-N:n johdossa ja pääministerinä viime elokuuhun asti istui tutun sukunimen omaava Shehbaz Sharif, Nawazin veli.
Pakistan on viettänyt monia vuosikymmeniä sotilashallintojen alaisena ja kukin viimeisestä viidestä maan pääministeristä on ollut joko syytettynä tai vangittuna. Armeijalla on vaikutusvaltaa monien poliittisten elinten ja päättäjien ylitse, mutta Khanin aiempi kohtalo osoittaa ettei sotilaallinen tuki ei ole takuu poliittisen vallan säilyvyydestä. Pakistanin vaalit ovat tyypillisesti olleet kaikkea muuta kuin tylsät. Vallankaappausten ja korruptiosyytteiden takia valta on voinut vaihtua parlamentaaristen prosessien ulkopuolellakin.
Jos helmikuun 8. vaalitulosta olisi käynyt uskominen, Khan olisi ottanut valta-asemansa takaisin vankilatuomiosta ja sotilasvallan vastustuksesta huolimatta. Vaaleja ennen maanpaosta palannut Sharif sai kuitenkin Islamabadin korkeimman oikeuden päätöksellä vapautuksen syytteistään nimenomaan Khania vastustaakseen.
Kansainvälinen yhteisö on syyttänyt vaaleja vilpillisyydestä muun muassa vaalipäivän äänestyspaikkojen väkivaltaisuuksien, äänien varastamisen ja puhelinyhteyksien sulkemisen takia. Useat toimittajat ovat kertoneet, etteivät saaneet käsitellä PTI-ehdokkaita avoimesti. Lopulta pääministeriksi nousi PML-N:n ja PPP:n yhteisymmärryksestä jälleen kerran Shehbaz Sharif.
Keväästä kesään
On mahdollista, etteivät keväänkään tapahtumat määritä maiden tilannetta kovin kauas tulevaisuuteen. Taiwanissa niin vaaleja kuin tulevaa vaalikautta määrittää mantereelta tuleva paine. Sisäpoliittiset teemat jäävät toiseksi Etelä-Kiinan meren tulenaralle tilanteelle. Yhdysvaltojen reaktiota seurataan tarkalla silmällä. Pakistanin kaltaisten korruptiosta kärsivien maiden parissa huoli on demokratian sisäisestä kriisiytymisestä, väkivaltaisuuksista ja koko demokratian toteutumisen kyseenalaistamisesta.
Sotilasjohtajien vaikutusvalta, naapurien aiheuttamat paineet ja strateginen kumppanuus Washingtonin kanssa – yhtäläisyyksiä Taiwanin ja Pakistanin välille löytyy kyllä maantieteellisestä etäisyydestään huolimatta. Ehdolle lähteminen vankeudesta käsin tai itsenäisyyden kannattaminen sitä julistamatta ovat asioita, joita Euroopan politiikassa ei tapahdu joka päivä. Maiden hallinnollisia kulttuureja ja historiallista kehitystä voi olla Euroopasta käsin katsottuna vaikea ymmärtää, jos ne kohtaa vain vaali-iltana, tai sotilaallisen selkkauksen yhteydessä.
Vuonna 2024 tapahtuvista geopoliittisesti merkittävistä vaaleista Taiwan ja Pakistan edustavat vain jäävuoren huippua. Niiden perusteella voidaan ennakoida tiettyjen ilmiöiden toistuvuutta korruptoituneiden päättäjjien epäluotettavuudesta Pakistanissa turvallisuuspoliittiseen tasapainotteluun Etelä-Kiinan merellä.
PTI:n ja PML:n valtataistelu laillisten kanavien ulkopuolella tulee mitä todennäköisimmin jatkumaan vaaleista toisiin, ellei uusia keskeisiä hahmoja nouse pelikentälle. Samalla Taiwanin ehdokkaiden linjat tuntuvat painautuvat toisiaan lähemmäksi sitä mukaan, mitä kovempi paine mantereen puolelta on. Kansalaisten yleinen luottamus Taiwanin turvallisuuteen ja ehdokkaiden luotettavuuteen on kuitenkin suhteellisen hyvä, kun taas Pakistanissa sisäiset väkivaltaiset konfliktit ovat yhtä vakiintunut osa kuvastoa kuin sotilaat päättäjien paikoilla.
Vaikka Pakistanin kohdalla naapurisuhteet Intian ja Kiinan kanssa ovat geopoliittisesti merkittäviä, eivät ne nouse vaalikampanjoiden kärjiksi samalla tavoin kuin saarivaltiossa. Huomion vetäminen sisältä ulos ja toisinpäin vaihtelee eri vaalien kontekstissa, kuten myös paikallisten puolueiden historiat. Loppukevään aikana ja syksyyn mennessä on strategisten liittolaisten huomio ehtinyt kohdistua jo useaan uuteen kohteeseen.
